Oma autokuljettaja, pelimatkat yksityiskoneella, dollareita pursuava kassakaappi jne. Pakkohan se on uskoa, kun Teemu Rannikko sen itse kertoo. Aika Venäjällä saa lukijan suun loksahtamaan auki.
”Hän avasi miehen kokoisen kassakaapin, ja silmäni levisivät lautasiksi. Tuijotin niitä rahavuoria kaapin sisällä enkä ollut ikinä eläessäni nähnyt niin paljon yhtä aikaa. Hän nappasi sieltä viisi sinetöityä 10 000 dollarin siistiä nippua ja laski ne pöydälle. Katsoin, kuinka mitättömän pieniä ne olivat verrattuna röykkiöihin, joita kaappi oli täynnä. Sujautin rahat, 52 000 dollaria, laukkuuni.”
Teemu Rannikon kahdesta vuodesta Venäjällä tuli ikimuistoinen. Vaikka pelit hyvää alkua lukuun ottamatta eivät Moskovassa sujuneet, oli aika Himkin organisaatiossa turkulaiselle jotain muuta, mihin oli aikaisemmin tottunut.
”Kotona näytin Ilonalle rahaläjää. Mihin helvettiin me nämä laitamme? Piilotimme sitten yhdessä iltapuhteena setelitukkoja parin-kolmen tonnin nipuissa joka ikiseen sohvannurkkaan ja kukkaruukkuun, ettei kukaan ryöstäjä löytäisi niitä”.
Rannikon siirto Venäjälle oli iso uutinen. Aluksi kotimaiset lehdet ylistivät nuoren suomalaisen otteita tähtiä vilisevässä joukkueessa. Totta onkin, että Rannikko sai peliaikaa ja pisteitäkin tuli ensimmäisen kauden ensimmäisissä otteluissa. Sitten kaikki muuttui. Kahden vuoden pestistä Venäjällä tuli Teemun uran vaatimattomin vaihe. Jälkipolville jäi kuitenkin paljon ihmeellistä kerrottavaa.
Uransa aikana Rannikko ei juurikaan hiiskunut yksityiskohtia saamistaan palkkioista. Elämänkertateoksessaan Pelin tekijä turkulainen kuitenkin kertoo avoimesti ammattilaiskentiltä saamistaan rahallisista korvauksista.
Rannikon pelit olivat sillä erää ohi Ljubljanassa. Palkanmaksussa oli ollut jälleen kerran ongelmia. Se sai Teemun harkitsemaan uusia vaihtoehtoja, vaikka sopimusta Olimpijan kanssa oli vielä vuosi jäljellä. Sopimus sisälsi kuitenkin edullisen ulosostopykälän. Se ei olisi ongelma, sillä Rannikko sai tarjouksia useammaltakin seuralta.
Yksi oli kuitenkin ylitse muiden.
Himki BK, moskovalainen ökyrikas seura halusi Rannikon joukkueeseen. Kaksivuotisen sopimuksen arvo oli enemmän kuin mitä Teemu oli saanut siihen mennessä yhteensä seitsemästä vuodesta, jotka oli pelannut ulkomailla. Himki oli valmis maksamaan myös ulososton.
Rannikon siirtyessä Moskovaan oli ilmaantunut terveysongelma, jonka Teemu oli pitänyt salassa. Kantapää vihoitteli. Kaikesta huolimatta syksyllä 2007 alkanut Venäjän Superliiga käynnistyi Teemun osalta paremmin kuin hyvin.
Rannikko sai puolisonsa Ilonan kanssa elää Moskovassa todellista huippuammattilaisen luksuselämää. Pariskunnan käytössä oli muun muassa oma autonkuljettaja. Boris ilmestyi paikalle mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Pelimatkat isossa maassa olivat pitkiä. Kun matkustaminen oli rankkaa, Himkin tasoiselle joukkueelle siitä oli tehty mahdollisimman helppoa. Ottelumatkat tehtiin yksityiskoneella. Sen etuosassa oli sohva- ja nojatuoliosasto joukkueen valmennukselle ja johdolle. Seuraava isoilla valkonahkatuoleilla varustettu osasto oli varattu ulkomaalaisvahvistuksille. Viimeinen osasto, jossa oli tilaa sielläkin, oli varattu venäläispelaajille. Tarjoilukin pelasi. Kärryillä tuotiin useita eri pääruokavaihtoehtoja.
Vaikka luksusta oli tarjolla, se ei auttanut, kun Rannikon kantapään ongelma paheni entisestään. Kun paikalliset ”puoskarit” vain pahensivat tilannetta, Teemu päätti hakea apua luottolääkäriltään turkulaiselta Jussi Rantaselta. Edessä oli joka tapauksessa pitkä jakso kuntoutuksessa. Pelejä jäi pelaamatta.
Seuraavan kauden lähestyessä Himki oli tehnyt isoja pelaajahankintoja. Oli selvää, että Rannikon peliaika kävisi vähiin. Venäjän Superliigassa oli sääntö, jonka mukaan joukkueella tulee olla peleissä kentällä koko ajan kaksi venäläispelaajaa. Ulkomaalaispelaajista kuusi sai olla yhtä aikaa kokoonpanossa, joista viisi sai olla ottelussa puettuna. Teemu oli hierarkiassa seitsemäs ulkomaalainen.
Seura halusi vieläpä alentaa suomalaisen pelaajapalkkiota vedoten pitkään pelaamattomuuteen. 250 000 dollaria otettiin pois toisen kauden palkasta.
Kausi alkoi joukkueelta mollivoittoisesti. Niinpä valmentaja Kemzura sai lähteä. Tilalle tuli Sergio Scariolo, joka antoi Rannikolle vielä vähemmän peliaikaa. Useissa otteluissa Teemu istuikin puku päällä katsomossa. Sopimus oli kuitenkin niin hyvä, että Rannikko ei halunnut siinä vaiheessa vielä vaihtaa maisemaa. EuroCupin voitostakin olisi ollut mahdollista saada 100 000 dollarin bonus.
Kun Venäjän liigan runkosarjaa oli jäljellä yksi kierros, valmentaja Scariolo ilmoitti yllättäen, että Rannikko pelaisi siinä ottelussa. Teemu pelasi vartin ottelussa, jolla ei ollut sarjasijoituksen kannalta mitään merkitystä.
Pudotuspeleissä Rannikko pelasi jämäminuutteja. Himki lunasti paikan Euroliigaan, mutta suomalaiselle silläkään ei ollut enää merkitystä. Sopimus oli päättymässä eikä uudesta ollut toivoa. Parivuotinen, mutta erikoinen urakka Venäjällä oli takana. Rannikko oli joutunut kituuttamaan niin vähillä minuuteilla, että näytöt olivat jääneet vähiin.
Vielä lopuksi Rannikko joutui vääntämään palkkasaataviaan oikeusteitse. Himki taipui ja maksoi puuttuvan summan. Teemu kuitenkin tiesi, että Venäjälle tuskin olisi enää palamista.
Kesällä 2009 tilanne oli se, että Rannikon piti etsiä itselleen jälleen uusi seura. Tarjousmarkkinoilla oli hiljaista, kunnes agentti sai mielenkiintoisen yhteydenoton Espanjasta. CB Granada oli kiinnostunut. Teemu allekirjoitti sopimustarjouksen sen enempää miettimättä.
Aika Espanjassa oli tyystin toisenlainen kuin mitä pariskunta Rannikko vietti suurkaupunki Moskovassa. Vaikka palkkataso oli aivan erilainen kuin Venäjällä, peli rullasi ja elämä aurinkoisessa Espanjassa hymyili. Ja mikä oli hymyillessä, kun Rannikon perheeseen syntyi esikoinen. Edessä oli myös muutto, sillä Rannikon perhe siirtyi tuttuihin maisemiin, Italiaan. Ja se onkin taas toinen tarina.
(Teksti perustuu Teemu Rannikko, Pelin tekijä -kirjaan)
