Poika Narvanmaalla ei ole mitään muistikuvaa isänsä kiekko-otteluista ja saavutetuista Suomen mestaruuksista. Ja tuskin voisikaan, sillä Niklas syntyi samoihin aikoihin, kun isä Jouko lopetti peliuransa. Silti ei ole mikään yllätys, että Narvanmaan jälkipolvikin viihtyy lätkäkaukalossa.
Jouko voitti Turun Palloseurassa pelaajana neljä Suomen mestaruutta. Jatkoa seurasi Narvanmaan toimitusjohtajavuosina, kun TPS saavutti kaksi SM-kultaa ja yhden hopean. Poika Niklaksesta, Hannu Virran kummipojasta, ei tullut kuitenkaan liigakiekkoilijaa, vaan raitapaitaan iltaisin pukeutuva kiekkotuomari.
– Ensimmäiset piirrot jään pintaan tein jo ennen kuin opin kävelemään Vasaramäen koulun kentällä. Näin minulle on kerrottu. Myöhemmin liityin TPS:n kiekkokouluun ja sitä myöden pelasin seuran juniorijoukkueissa aina C-junnuihin asti, muistelee Niklas.
Juniori Narvanmaan koulunkäyntiin liittyy eräs erikoisuus. Hänellä ei ole lainkaan peruskoulun päättötodistusta.
– TPS:llä on Juuso Wahlstenin aloittama vaihto-oppilasyhteistyö Pennsylvaniassa sijaitsevan Upland Country Day Schoolin kanssa. Olin yksi valittujen joukossa. Täytin viisitoista vuotta, kun lähdin sinne.
Suomeen paluun jälkeen ei mennyt kauaa, kun Narvanmaa oli jälleen Yhdysvalloissa.
– En ole koskaan ollut joukkueen lahjakkain pelaaja. Yritys oli kova, mutta ei minusta olisi tullut liigapelaajaa. Kun palasin Yhdysvalloista, pelasin vielä TPS:n B-junioreiden kakkosjoukkueessa. TPS:n A2 joukkueessa meni vielä vuosi. Sen jälkeen palasin takaisin Yhdysvaltoihin. North Yarmouth Academy oli opiskelupaikkani lähellä Bostonia. Seuraavana vuonna opiskelin New England Collegessa. Ylioppilaslakkia ei minulla ole, mutta sen sijaan on amerikkalaistyylinen musta nelikulmainen college-lakki. Olin jo siinä vaiheessa parikymppinen.
Vanhemmat eivät ole koskaan sanoneet pojalleen, että ei saisi lähteä. Pääoma, minkä Niklas sai ulkomailta, on korvaamaton. Hän otti vastuuta itsestään jo nuorena, joten itsenäistyminen ja ihmisenä kasvaminen tapahtui nopeasti. Kielitaitokin tarttui siinä samalla.
– Suomessa jatkoin kaupallisia opintojani ammattikorkeakoulussa. Valmistuin pari vuotta sitten tradenomiksi. Puutarhaliike Helle Oy on perheyritys, isoisäni perustama puutarha-alan tukkuliike. Itse toimin siellä tiiminvetäjien vastuuhenkilönä. Työkuvaani kuuluu myös Koroisten Puutarhan, tytäryhtiön, hallintovastaavan rooli. Isäni on Helle Oy:n toimitusjohtaja.
Tuomariksi ryhtyminen tapahtui kaverin houkuttelemana.
– Uusitalon Jussi, Turun erotuomarikerhon kouluttaja, houkutteli minut kurssille. Aluksi en innostunut, kun oma pelityylinikin oli aikoinaan vähemmän tuomariystävällinen. Suoritin kuitenkin tuomarikurssin.
Linjatuomari Narvanmaa on tuttu näky Kupittaan jäähallissa.
– Tuomitsen suurimmaksi osaksi Mestistä ja nuorten SM-liigaa sekä sen lisäksi alasarjoja ja junioripelejäkin. Kaudessa kertyy yli 100 jääkiekko-ottelua ja rullakiekon puolelta tulee vielä lisää pelejä.
Liigapelit ovat toistaiseksi jääneet vähiin.
– Seitsemäs vuosi on menossa tuomarina. Tämä on viides kausi Mestiksessä. Liigaan olisi hieno päästä. Sitä varten olen tehnyt paljon töitä ja teen jatkossakin. Tuomaritarkkailija näkee yksityiskohtia, esimerkiksi niitä, mitä pitää parantaa. Omalla kohdallani peruskuntoa pitää vielä kohentaa. Sitten, kun perustekeminen on hyvällä tasolla, voi saada isompia haasteita. On udeltu myös halukkuuttani päätuomariksi, mutta haluan ensin katsoa linjatuomaritontin.
Tuomarointi vaatii harrastuksen ja työkuvioiden sovittamista.
– Kun Turussa on ottelu, ehdin olemaan normaalisti töissä. Hallille tulen noin pari tuntia ennen ottelun alkua, mutta esimerkiksi Kokkolaan lähden jo ennen kello yhdeksää aamulla. Seuraavana päivänä käydään ottelu läpi katsomalla videolta otteluvalvojan tekemät koosteet ja kommentit.
Linjatuomarin työssä isosta koostani on hyötyä, etenkin, kun joudun menemään kahden tappelupukarin väliin rauhoittelemaan tilannetta.
– Pitää tuntea pelaajat, jotta tietää, missä vaiheessa tappeluun voi mennä väliin. Silti olen välillä saanut itsekin osumia.
