Kun nuoren salibandyinnostus puraisee oikein kunnolla, joutuu tekemään isojakin henkilökohtaisia päätöksiä. Näin kävi aikoinaan salolaiselle Juuso Forsmanille.
Hän halusi päästä mukaan SM-sarjassa pelanneeseen TPS:n C-juniorijoukkueeseen. Käytännössä se tarkoitti 15-vuotiaalle pojalle muuttoa kotinurkista tuntemattomaan kaupunkiin eli Turkuun.
TPS ei ollut seurana Forsmanille uusi, sillä poikaa oli kuljetettu autolla Salosta Turkuun jo parin vuoden ajan isä Jounin ja äiti Kristan avittamana. 120 kilometrin edestakaista matkaa tehtiin pojan salibandyn harrastamisen takia useamman kerran viikossa.
– Moni on sitä ihmetellyt. Vanhempani odottivat harjoitusten ajan Turussa. Välillä seurasivat treenejä, välillä kävivät Citymarketissa kahden tunnin ruokaostoksilla. Aika kiitollinen saan olla vanhempieni avusta. Arvostin sitä jo silloin, mutta aikuisena vielä enemmän, toteaa Juuso Forsman.
Kun Juuso ilmoitti peruskoulun päättymisen jälkeen halustaan muuttaa uudelle paikkakunnalle Turkuun, lupa heltisi vanhemmilta. Ainakin kyytiavun tarve väheni.
– Muutin pois kotoa 15-vuotiaana vuokrakämppään. Samalla kun aloitin opiskelun Turun ammatti-instituutissa, pääsin mukaan myös urheiluakatemian aamuharjoituksiin. Se oli minulle tärkeä asia. Vanhempani maksoivat useamman vuoden ajan vuokraa meikäläisen kämpästä, kävivät täyttämässä kerran viikossa jääkaapin ja toivat puhtaat vaatteet likaisten tilalle.
Alku oli nuorukaiselle opettavaista aikaa.
-Itsenäistymiseni tapahtui nopeasti. Olosuhteiden takia oli vähän pakkokin. Vähitellen oli opeteltava tekemään itsekin ruokaa. Piti järjestellä monia omia asioitani. 15-vuotiaana harjoituksiin pääseminenkään ei ollut ihan itsestäänselvyys. Turku oli minulle vieras kaupunki.
FBC Turun divarijoukkueen päävalmentaja Santeri Raatarila oppi tuntemaan Forsmanin hänen ollessa parin vuoden ajan BeeCeen paidassa. Hän huomasi, miten nuorena omista menoistaan huolehtinut Forsman hoiti asiansa.
– Juusosta puhuttaessa on pakko nostaa esille se esimerkillisyys ja tyylikkyys, jolla hän hoitaa kaikki asiat kaukalossa ja sen ulkopuolella. Salibandypelaajan arjessa on kuitenkin pitkälti kyse ajanhallinnasta sekä asioiden priorisoinnista. Arvostankin suuresti sitä tapaa, jolla Juuso hoitaa asioitansa, kertoo Raatarila.
Juuson salibandyharrastus alkoi alle kouluikäisenä isänsä vetämässä salibandykerhossa, Salon Palloilijoiden salibandykoulussa. Urheilullisen isän, aikaisemmin lätkää pelanneen Jounin, merkitys on ollut ratkaiseva.
– Salossa olen syntynyt ja siellä vanhemmat sekä yhdeksän vuotta vanhempi isoveljeni Ville vieläkin asuvat. Parhaimmillaan isäni valmensi kolmeakin joukkuetta, miehiä, naisia ja junnuja. Isovelikin oli aloittanut salibandyn isän valmennuksessa pelaten myöhemmin yhden kauden Salibandyliigassakin. Menin siis isoveljeni jalanjäljissä.
Maalien teko on ollut Juusolle aina tärkeää.
– Junnuissa pelasin aluksi puolustajana, mutta olin silloinkin enemmänkin hyökkäävä pakki. A-junioreissa pelasin maaliahneena hyökkääjänä.
Forsmanin toistaiseksi ikimuistoisin hetki on ollut, kun keväällä 2017 TPS:n A-nuoret voittivat Suomen mestaruuden.
– SM-kullasta on parhaimmat muistot. Voitto oli minulle iso juttu, sillä sitä ennen emme olleet voittaneet mitään. Vuosi oli vielä armeijavuoteni. Roolini oli maalintekijä, koska sen kautta haluan aina auttaa joukkuettani.
Kun Juuson juniorivuodet olivat ohi, oli varusmiespalvelu suoritettu ja opinnot saatu valmiiksi. Salibandy ei ollutkaan enää maailman tärkein asia.
– Sen jälkeen tuli henkinen ulospuhallus. Olin pelannut jo monta vuotta. Harkitsin, olisiko aika miettiä muita juttuja. Kävi toki mielessäni, mahtuisinko Tepsin edustukseen. Olihan se kuitenkin aina ollut tavoitteeni. Tuskin olin silloin riittävän hyväkään ja peliaikaa ei varmasti olisi ollut paljoa tarjolla.
Forsman ei kuitenkaan lopettanut salibandyä, sillä sen harrastamiseen tarjoutui mielenkiintoinen mahdollisuus. Juuson syntymäkaupungissa Salossa IBK Meda pelasi kakkosdivisioonassa. Lisäbonus oli joukkueessa pelannut isoveli.
– Halusin mennä sinne pelaamaan. Siellä oli paljon kavereitani. Pikkunassikasta asti olin katsonut isoveljeni otteluita ja nyt saimme pelata yhdessä. Pelasimme lopulta noususta Divariin yli tuhannen salolaisen katsojan kannustaessa. Salohallin puuparkettikaan ei haitannut, koska olin viettänyt siellä niin monet illat nuorempana.
Viesti Turusta muutti kuitenkin Forsmanin suunnitelmat.
– Antti Vääri otti yhteyttä FBC Turusta. Joukkueen uusi valmentaja Perttu Kytöhonka halusi minut sinne. Perttu oli ollut jo junnuaikoina minun valmentajani. Minusta tehtiin taas hyökkäävä pakki, joka sai olla isossa roolissa.
Forsman teki neljän TPS:n A-juniorikauden aikana lähes piste per ottelu. Tehokas tahti jatkui FBC Turussa. Kahdella divarikaudella syntyi 40+5=45 pörssipistettä 59 ottelussa.
– Pidin kahdesta FBC-vuodesta tosi paljon. Kehittymiseni kannalta se on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni.
Forsmanin kehitys nähtiin naapuriseurassakin.
– Tepsistä otettiin yhteyttä. He olivat kiinnostuneita ja sain mahdollisuuden ottaa taas uuden askeleen urallani. Pelaaminen TPS:n liigajoukkueessa on juuri sitä, minkä takia Turkuun aikoinaan lähdin.
FBC Turussa on otettu viime vuosina kukonaskeleita, mutta niin on myös TPS:ssä.
– Nyt omat treenimääräni ovat kasvaneet tosi paljon. Päivittäinen urheilijan elämä on entisestään korostunut. Harjoituksissa joutuu antamaan joka kerta kaikkensa, sillä vaatimustaso on yhä noussut. Kilpailu pelipaikasta on kova.
Forsmanin viime kauden valmentaja Raatarila on mielissään Juuson alkukauden otteista liigatasolla.
– Alkukauden osalta on ollut ilahduttavaa huomata, että Forsman on pystynyt käyttämään laadukasta laukaustaan tehokkaasti myös liigakaukaloissa. Juuso pystyy tällä erikoisosaamisellaan myös tuomaan TPS:n erikoistilanteisiin lisää uhkaa ja vaihtoehtoja. Toivonkin vilpittömästi hänelle onnistumisia myös loppukauden suhteen, toteaa Raatarila.
TPS:ssä Forsman on nostettu jälleen hyökkääjäksi. Tehopisteitä on kertynyt entiseen malliin.
– En ole yllättynyt, sillä olen luottanut siihen, että kun tekee joka päivä tarpeeksi töitä, tulos näkyy jossain vaiheessa.
Forsman pääsi sinne, minne aikoinaan asetti tavoitteensakin, TPS:n liigajoukkueeseen. Jokaisessa kotimatsissa katsomossa istuvat isä ja äiti voivat todeta nyt tyytyväisenä, että kannatti kuskata aikoinaan innokasta salibandypoikaansa Salosta Turkuun harjoituksiin.
