Eletään aikaa, kun Suomessa kärvistellään lamavuosien kurimuksessa. Uudet investoinnit ovat pysähdyksissä. Tämä ei haittaa erästä juuri armeijasta päässyttä nuorukaista. Yliopistonovet eivät ensi yrittämällä aukene. Mutta sekään ei haittaa, onhan sulkapallon pelaaminen mukavaa.
Näin ajatteli nuori visionääri Petri Kannisto 1980-luvun lopulla. Hänellä oli mielessään poikkeuksellinen uusi idea.
– Halusin sulkapalloilijana oman hallin kilpapelaajien harjoittelupaikaksi. Itse en ymmärtänyt lamasta mitään, mutta huomasin, että tyhjiä teollisuushalleja oli vapaina. Ilman lamaa ei olisi perustamaani Kilosportia.
Kannisto oli hurahtanut sulkapalloon jo nuorena.
– Olin ekaluokkalainen, kun kaverini isä tutustutti minut sulkapalloon. Siihen aikaan en edes kehdannut kertoa muille, että harrastan sulkapalloa. Se ei ollut trendikästä. Kun Pontus Jäntti pärjäsi, lajin suosio kasvoi. Itse harjoittelin Nunnavuoren ja Aunelan palloiluhalleissa.
Kolmekymmentä vuotta sitten Suomessa oli perin vähän yksityisiä palloiluhalleja.
– Pari ystävääni olivat perustaneet oman yrityksen. Lähdin siihen mukaan ja aloin myymään mailoja. Lopulta olin yksin yrityksen omistajana. Toin maahan merkkimailoja ja välitin niitä urheilukauppoihin. Aluksi yritykseni toiminta olikin vain sulkapallomailabisnestä. Sitten syntyi ajatus perustaa oma sulkapallohalli.
Syksyllä 1991 löytyi sopiva vuokrattava tyhjä halli Raisiosta osoitteesta Sahakatu 2.
– Kyseessä oli Kone-Rentin omistama kiinteistö, missä toimi Kilopultti-niminen yritys. Vuokraamani hallin sisälle mahtui viisi sulkapallokenttää, tilat minigolfradalle ja pressuseinä golf-lyöntejä varten. Kun alkupääomaa ei ollut, tein markkinointimielessä Kilopultin logosta Kilosportin logon, joka on yhä käytössä.
Aloitteleva yrittäjä Kannisto hyötyi lamavuosista.
– Sain neuvoteltua edullisen vuokrasopimuksen. Maksoin vuokraa prosentteina hallin tuotoista. Tämä kertoo lama-ajan tilanteesta, sillä tyhjäksi jäänyt halli piti saada tavalla tai toisella uuteen käyttöön.
Kilosportin toiminta-ajatus monipuolistui, kun uusi trendilaji, salibandy, yleistyi Suomessa. Raision Kilosport on eräs ensimmäisistä paikoista Turussa, missä voitiin pelata salibandyä oikeassa kaukalossa.
– Kun asiakkaat kyselivät mahdollisuutta salibandyn pelaamiseen, piti vastata kysyntään. En tiennyt uudesta lajista mitään, mutta hankimme Kosofinnin puukaukalon salibandyä varten. Lopulta hallissa oli kaksikin kaukaloa. Toinen, pienempi sählykaukalo, tuli minigolfratojen paikalle.
Muutaman vuoden kuluttua tuli ajankohtaiseksi siirtyminen uusiin tiloihin Kaarinan Piispanristille.
– Syynä muuttoon oli vaatimus kiinteämaksuiseen vuokrasopimukseen, joka olisi ollut minulle paljon kalliimpi vaihtoehto. Siirryimme Kaarinaan syksyllä 1997. Hetken aikaa olivat molemmat hallit käytössäni.
Kaarinan Kilosportin tiloissa toimi aikaisemmin Tennis Center tenniskenttineen. Alun perin rakennus oli muovitehdas.
– Kiinteistön omisti eläkkeellä oleva muovitehtailija. Minun tavoite oli olla ensin vuokralaisena ja myöhemmin ostaa koko kiinteistö. Pelkällä pelaamisella on vaikea kerätä pääomaa tulevaisuutta varten, mutta kiinteistön ja tontin omistaminen antaa siihen paremmat mahdollisuudet.
Veluuripintaiset tenniskentät saivat väistyä ja tilalle tulivat sulkapallokentät. Osa tilasta varattiin salibandylle.
– Sulkapallo on kuin salibandyä. Aloituskynnys on matala ja molemmat ovat edullisia. Saat nopeasti onnistumisia. Salibandyssä on vielä se etu, että huonompikin pelaaja voi voittaa olemalla oikeassa joukkueessa.
Kilosportin toiminta perustuu monipuolisuuteen.
– Esimerkiksi squash oli ensimmäinen iso buumi. Yritykset menivät kuitenkin nurin, kun umpinaista koppia ei voitu käyttää mihinkään muuhun. Kilosportissa samaa kenttää voi käyttää sulkapallon tai sählyn pelaamiseen. Lisäksi meillä on kuntosali ja sisäpadelkenttä. Jokainen neliö pitää yrittää käyttää hyväksi.
Kilosportille tuli mahdollisuus laajentua Paimioon. Vanhan ykköstien varrella sijaitsi automuseosta salibandykäyttöön muutettu halli.
– Meillä oli halu laajentaa. Ostin Paimion hallin 2007. Se toimi kylmäasema-periaatteella Paimion Ruoskan ollessa hallin suurin käyttäjä. Vähitellen halli alkoi rapistumaan ja niillä tuotoilla olisi ollut vaikea kunnostaa tiloja. Oli pakko puhaltaa peli poikki. Matto jyrsittiin irti ja rakennus vuokrattiin muuhun käyttöön. Nyt tiloissa toimii useampikin yritys.
Turussa on ajoittain eletty aikoja, kun salibandyn pelaamiseen soveltuvia kenttiä on ollut vähän. Eräs kriittinen hetki koettiin, kun Raunistulassa sijaitsevaa salibandyhallia pyörittävä Turun Pallosalit Oy ajautui konkurssiin 2009.
Pelastajaksi tuli kaarinalainen Kilosport.
– Näin koin itsekin tilanteen. Parhaimmillaan Kilosportilla oli kuusi kaukaloa Turun alueella. Ehkä Paimio olisi jäänyt hankkimatta, jos olisin tiennyt Pallosalien menevän konkurssiin. Laajentuminen Turkuun tuli hieman yllättäen. Toimimme Raunistulassa neljän vuoden ajan, mutta luovuimme siitä vuonna 2013.
Kilosport on tullut tutuksi monille juniori-ikäisille salibandyn pelaajille. Käytössä oleva kaukalo on alimittainen virallisiin aikuisten salibandyotteluihin. Niinpä Kannistolta on usein udeltu, onko Kilosportiin suunnitteilla täysimittainen kenttä kaukaloineen.
– Pöytälaatikossani on suunnitelmat täysimittaisesta salibandykentästä. Tontillani on tilaa laajentaa. Jossain vaiheessa se oli ajatuksena ajankohtainen. Liiketaloudellisesti salibandy on jo ehkä nähnyt suurimman kasvunsa. Harrastajat ovat järjestäytyneet seuroiksi, eivätkä ole meille enää tärkein kohderyhmä. Sarjatoiminnassa olevilla joukkueilla on omat vaatimuksensa, kuten katsomot, kentän turva-alueet ja hallin korkeus. Kun lajia harrastetaan kuntoliikuntamuotona, riittää pienempikin kaukalo.
Vuosien aikana moni perustettu sisäpalloiluun erikoistunut halliyhtiö on lopettanut toimintansa. Kilosport on poikkeus. Lamavuosina perustettu yritys on ehtinyt jo keski-iän kynnykselle. Vuoden kuluttua vietetään Kilosportin 30-vuotisjuhlia.
