Mikä on pitkän iän salaisuus? Nyt se on selvitetty. Oikea vastaus on: tikanheitto.
90-vuotias Toivo Siekkinen asettuu heittoviivalle ja nakkaa tikkoja tarkasti kierros toisensa perään viiden metrin päässä olevaan tauluun. 250 tikan sarjassa aikaa menee puolisen tuntia ja edestakaista kävelyäkin kertyy yli kilometri.
– Olen heittänyt lapsesta asti, tosin silloin tehtiin itse tikat ja taulut. Ei tämä fysiikasta jää kiinni, mutta tasapainon ylläpitäminen koko sarjan ajan alkaa olla haastavaa verrattuna nuorempiin heittäjiin, kertoo Siekkinen.
Nuoremmilla heittäjillä ”Topi” tarkoittaa yli 70-vuotiaita seurakavereitaan.
Jos harmaa on yleissävy Turun Tikan viikkoharjoituksissa Rieskalähteen koulun liikuntasalissa, on illassa aistittavissa sitäkin enemmän hurttia huumoria ja mukavaa yhdessäolon tunnelmaa. Osa heittäjistä on Siekkisen tavoin Turun Tikan alkuperäisiä perustajajäseniä. Se kertoo lajin kiehtovuudesta, sillä Turun Tikka täyttää ensi vuonna jo 40 vuotta.
Seuran puheenjohtaja on Pertti Puisto.
– Olen ollut mukana melkein alusta alkaen. Vuonna 1986 minut valittiin ensin varapuheenjohtajaksi ja sen jälkeen puheenjohtajaksi. Olen yrittänyt luopua vallasta, mutta eivät ole päästäneet. Nyt on 33. vuosi menossa. Ehkä kohta yllän Ennätyskirjaankin.
Tikanheitossa ei ole kyse välineurheilusta. Piipon valmistamat kotimaiset tikkataulut maksavat kahdeksan euroa ja tikat viisi euroa. Tosin ahkeralla heittäjällä tikkataulu menee uusiksi kuukaudessa. Ei liene yllätys, että taulu hajoaa ensimmäiseksi keskeltä.
Naiset ja miehet kilpailevat erikseen ja molemmat jaetaan kilpailussa tasoryhmiin. Jako perustuu virallisissa kilpailuissa saavutettuihin sijoituksiin.
Ilta Turun Tikan harjoituksissa todistaa, että tulos ei ole riippuvainen heittotyylistä. Jokaisella on oma omintakeinen tapa heittää. Se tulee selkäytimestä. Oleellista on hermojen hallinta.
Sen tietää myös Turun Tikan kokenut heittäjä Aimo Tammi, tuore Suomen mestari.
– Kilpailussa tulokset putoavat parikymmentä prosenttia, osalla putoaa enemmänkin. Harvoin pystyy heittämään harjoitusten tasolla, mutta tilanne on kaikille sama. Mitä pidempi kisa, sitä varmemmin parhaat heittäjät erottuvat. SM-kisoissa kolme mitalistia olivat kaikki yli 70-vuotiaita.
Tammi on harrastanut tikanheittoa jo 25 vuotta. Siinä ajassa on tullut kymmenkunta Suomen mestaruutta ja noin 50 SM-mitalia viideltä eri vuosikymmeneltä.
– Harjoittelen puolituntia päivittäin, mutta pidän yhden vapaapäivän viikossa. Nuorempana tuli heitettyä parikin tuntia päivässä.
Seuran yhteisharjoitusten lisäksi kilpailumielessä tikkaa heittävät harjoittelevat ahkerasti myös kotona. Siellä tarvitaan usein luovia ratkaisuja.
– Meillä on kotona pitkä käytävä. Heitän sen päästä, mutta mieheni joutuu heittämään olohuoneen puolelta, kertoo seuran puuhanainen Aino Blomberg.
Myös puheenjohtaja Puiston kotona turvaudutaan erikoisratkaisuihin.
– Minulla on kotona keittiössä katosta alas laskettava tikkataulu, mutta heitto tapahtuu olohuoneen puolelta.
Vaikka tikanheitto on kaikille suomalaisille perin tuttua, ei nuoria juurikaan saada lajin pariin. Televisiosta usein näytettävä darts kiehtoo jälkipolvia enemmän.
– Useita on käynyt kyllä kokeilemassa, mutta vain harva jää lajin pariin. Osa pettyy, kun kotona heitto kulkee, mutta kilpailuissa tilanne on ihan toinen, muistuttaa Blomberg.
Vuonna 1975 syntynyt Matias Rekikoski, Turun Tikan tuoreimpia jäseniä, tekee poikkeuksen. Ei pidä hermostua, jos kokeneemmat heittävät paremmin. Niinpä Matias ei antanut periksi, vaan jatkoi uutta harrastustaan.
– Näin televisiosta lähetyksen tikkakisoista. Innostuin ja otin yhteyttä Turun Tikkaan. Tämä on kiva harrastus ja porukka on mukavaa. Kun kehittyy, se myös motivoi. Tässä pääsee testaamaan kilpailuviettiään. Kotona voin harjoitella taloyhtiön lämpimässä pyörävarastossa, kertoo Rekikoski.
Lajin tulevaisuus mietityttää Turun Tikassakin.
– Ennen heitettiin kesäisin mökillä tikkaa päivät pitkät. Meillä oli seurassa kaksikin nuorten joukkuetta SM-kisoissa. Saimme medianäkyvyyttäkin. Nyt jäseniä on vajaa 60, joista suurin osa on kannatusjäseniä ja vain toistakymmentä aktiivista kilpailijaa, kertoo puheenjohtaja Puisto.
Vaikka tikanheitto kilpailumuotona on uhanalainen laji, ei loppu ole kuitenkaan ihan vielä näköpiirissä – onhan tikanheitto ”tutkitusti” pitkän iän salaisuus.
