Tiukkaa kädenvääntöä. Kipinöitä sinkoilevaa tulista väittelyä. Arvovalintojen äärimmäisyyksiä…Näin voisi olettaa, kun ”demari” ja ”porvari”, kaksi poliittisen karttakirjan eri sivuilla olevaa kuntavaaliehdokasta, asettuu haastattelussa vastakkain.
Todellisuus on toinen.
Sekä Ville Lintusella (SDP) ja Toni Autiolla (Kok.) on työnsä puolesta, ison salibandyseuran toiminnanjohtajina, yhteinen tausta. Niinpä ajatukset lyövät samaan tahtiin, kun on kyse liikunnasta. Poliittinen vastakkainasettelu on mahdotonta. Kumpikaan ei innostu mielikuvasta, että Lintusen FBC Turku olisi demarivetoinen seura ja Aution TPS Salibandy olisi perinteinen porvariseura. Aika on nykyään toinen kuin vanhan liiton aikana. Nuori salibandy lajinakin sopii huonosti perinteiseen poliittiseen leirijakoon.
Kuntavaalit poikkeavat valtakunnan vaaleista. Kyse on monelle enemmänkin henkilövaaleista kuin tietyn puolueen kannattamisesta. Kumpikaan ehdokas, ei Lintunen eikä Autio, tarvitse suuremmin esittelyä urheilupiireissä. Kaikki laji-ihmiset tuntevat omien seurojensa näkyvällä paikalla operoivat puuhamiehet. Titteli on komea, johtaja, mutta todellisuudessa molemmat, kahden lapsen isät, vääntävät pitkää päivää liikunnan parissa kädet kyynärpäitä myöten savessa.
Yksi ero kuitenkin löytyy ennen haastattelua.
Lintunen on kuntavaalien konkari, joka on istunut jo useamman vuoden eri lautakunnissakin. Valtuustopaikka on vielä saamatta. Sen sijaan Autio on kuntavaalien noviisi. Hän on ensimmäistä kertaa mukana.
Kuntapolitiikka on muutakin kuin urheilua. Pysytään tällä kertaa kuitenkin tässä tutussa aiheessa, sillä se kiinnostaa liki kaikkia. Myös siksi, että Turun päättäjillä on edessään liikuntapaikkoihin liittyviä isoja päätöksiä. Niiden seuraukset kantavat vuosikymmeniksi eteenpäin.
Eräs paljon puhuttu aihe on lasten ja nuorten harjoitusvuoromaksut kunnallisissa liikuntapaikoissa. On ehdotettu, että myös lasten osalta maksuttomuus pitää lopettaa. Toki Lintunen ja Autio edustavat lajia, missä yksityisissä halleissa pelaamalla lapsetkin joutuvat jo nyt maksamaan.
Mutta mitä mieltä olette, pitäisikö kunnallisissa liikuntapaikoissa lasten liikunnan olla maksutonta?
– Täysin maksuttomuus ei ole aina paras. Pienenkin maksun myötä sitoutuminen on parempaa. Nyt olemme kuitenkin koronan takia äärimmäisessä tilanteessa, missä drop out -ilmiö on voimakas. Alle 20-vuotiaden vuorot pitää olla maksuttomia. Kynnys tulee olla mahdollisimman matala. Nyt mitataan ne puheet, kun on luvattu auttaa lasten liikkumisessa. Tämä tietysti vaikuttaa myös seurojen kykyyn toimia. (Autio)
– Ehdottomasti maksuttomia. Päättyvällä valtuustokaudella kaupunginjohtaja on kolmesti esittänyt budjettineuvotteluissa vuorojen maksullisuutta ja yhtä monta kertaa olen ollut vastapuolella vaatimassa esityksen torppaamista. En näin jo kohta koronan jälkeisessä ajassa ole tullut yhtään myötämielisemmäksi tälle ajatukselle. Turku on maksuttomuudessa edelläkävijä, johon muutkin kaupungin pyrkivät. (Lintunen)
Impivaaran jalkapallohalli, Impivaaran jääkiekkohalli, Kupittaan urheiluhalli, Petreliuksen uimahalli, Samppalinnan palloiluhalli ja Raunistulassa sijaitseva Liikuntakeskus Alfa ovat elinkaarensa päässä. Lähivuosien aikana edellä mainituista urheilupaikoista suurin osa lanataan maan tasalle. Uudet pitää rakentaa tilalle.
Salibandyliitolla on visio, että tulevaisuudessa liigajoukkueet pelaisivat omissa hallinnoimissaan halleissaan. Onko tämä visio realismia Turussa?
– Meillä on jo nyt Kupittaan palloiluhallin myötä poikkeuksellisen hyvä tilanne järjestää ottelutapahtumia. On kioskeja ja vip-aitioita. Olkaamme realistisia, harvalla salibandyseuralla olisi varaa ylläpitää tämän tasoisia olosuhteita. (Autio)
– Hyvin haastavana näen tämän vision. Kun puhutaan miesten liigahallista, jossa on 800 katsojapaikkaa, niin hintalappu pienimmilläänkin pyörii viidessä miljoonassa eurossa. Ongelmaksi tulee myös, missä tuollainen halli voisi sijaita. Turussa ei ole kohtuullisella etäisyydellä keskusta-alueesta kohtuuhintaisia tai edes mahdollisia tontteja tuollaiselle hallille. (Lintunen)
Kun aikanaan Liikuntakeskus Alfan salibandytoiminta tulee päätökseen (esimerkiksi, kun vuokrasopimus päättyy), miten turvataan turkulaisten salibandyharrastajien tarve? Leaf Areenallakin saattaa tapahtua nopeita muutoksia.
– Vaikka edustankin yksityisiä salibandyhalleja mitä suuremmassa määrin, niin ongelmahan on, että yksityisiä halleja on syntynyt, koska Turun kaupunki ei ole halunnut eikä kyennyt rakentamaan salibandyyn soveltuvia halleja. Tämän osalta kehityksen pitäisi jo kääntyä, mutta se on hidasta. Uusia kouluja, johon riittävän kokoinen sali on tulossa, on rakentumassa seuraavan vuosikymmenen aikana ehkä kaksi. (Lintunen)
– Jo nyt Turussa homekoulujen takia salibandylle soveltuvia kenttiä on poistunut käytöstä. (Autio)
Onko mahdollista, että Turun kaksi tai jopa kolme suurinta seuraa hallinnoisi omaa yhteistä salibandyhallia?
– Periaatteessa kyllä, mutta onko siinä mitään järkeä. Jotta salibandy tavoittaisi mahdollisimman laajan joukon turkulaisia, niin toiminnan pitäisi olla jossakin muodossa lähiliikuntaa perheille. Ei ole mielestäni järkeä, että esimerkiksi tiistaisin yhdellä ja samalla hallilla vierekkäisillä kentillä harjoittelisi kaksi 9-vuotiaiden joukkuetta eri seuroista, kun toinen ryhmä voisi olla toisella puolella kaupunkia. Liputan siis vahvasti hajautetun mallin puolesta, koska se olisi niin seurojen kuin kaikkien harrastajienkin etu sekä mahdollistaisi parhaan kasvun salibandylle Turussa. (Lintunen)
– Olen tästä täysin samaa mieltä. On iso virhe rakentaa koulujen yhteyteen liikuntatiloja, jotka ovat heti liian pieniä. Eli tilat soveltuvat koulujen käyttöön, mutta iltakäyttäjiä ei ole huomioitu. Kyse olisi tärkeästä alueellisesta toiminnasta. (Autio)
Moni ratkaisu kytkeytyy niin sanotun Ratapihahankkeen toteutumiseen. Kimuranttiin palapeliin liittyy myös tyhjäksi jäävän Turkuhallin kohtalo.
Puretaanko rakennus vai muutetaanko se uusiokäyttöön?
– Jos ratapihan areena rakennetaan, niin hankala on nähdä Turkuhallilla tulevaisuutta, jollei TUTO Hockey jostain ihmeen syystä haluaisi muuttaa sinne. Kaupunki on selvittänyt välipohjan rakentamista, mutta se on osoittautunut niin kalliiksi, että paljon enemmän liikuntatiloja rakentaisi samalla rahalla, mitä Turkuhalliin olisi mahdollista saada. Aivan kaikki eivät ole ymmärtäneet, miksi jo valmiiksi rakennetun Turkuhallin purkaminen voisi olla järkevää. Se johtuu siitä, että aivan perustamisestaan saakka Turkuhalli on tuottanut 1-1,5 miljoonaa euroa tappiota vuodessa, eli se on maksanut jo enemmän kuin rakentaminen aikoinaan maksoi. Tämä menohana saataisiin loppumaan, jos halli purettaisiin. Näillä rahoilla olisi mahdollista rakentaa uusia liikuntapaikkoja. (Lintunen)
– Olen ollut Turkuhallissa useamman vuoden töissä. Rakennus on minulle erittäin tuttu ja rakaskin. Siihen liittyy vahvat tunnesiteet. Halli on hyvin rakennettu ja ylläpidetty. Se on kuitenkin rakennettu yli 30 vuotta sitten sen ajan tarpeisiin, mutta se ei enää taivu kaikkiin tämän päivän tapahtumiin. Turkuhallin tulevaisuuden tilannetta pitää tarkastella faktapohjalta, ei tunteella. Välipohjaratkaisua en näe järkevänä. Yhtenä vaihtoehtona on hallin purkaminen jollain aikavälillä. (Autio)
Kuten arvata saattaa, näiltä kahdelta veljeltä hyvää tarinaa riittäisi enemmänkin. Kesäkuussa nähdään, ylsikö molemmat tai vain toinen kaupunginvaltuustoon. Harmi ainakin liikunnan kannalta, jos kumpikin jäisi rannalle.
