Löydänköhän perille? Surrey Quaysin metroasemalta on vielä parinkymmenen minuutin kävelymatka kohujoukkue Millwallin kotiareenalle. Olen ajoissa liikkeellä, mutta niin on moni muukin.
Oikean reitin löytäminen metroasemalta stadionille ei ole vaikeaa. Riittää, kun seuraa muita, sinisiin pelipaitoihin pukeutuneita Lions-faneja. Millwall pelaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Mestaruussarjassa. Ennakko-odotukseni ovat korkealla, onhan Millwall tunnettu ärhäköistä faneistaan. Millwallin satamajätkät eivät ole niitä kaikkein rauhallisimpia.
Millwall on vain yksi Lontoon lukuisista jalkapallojoukkueista, mutta jokaisella seuralla on omat kannattajansa. Vuonna 1885 perustettu perinteikäs Millwall pitää kotinaan Etelä-Lontoossa sijaitsevaa Bermondseyta. Seuran juuret ovat syvällä alueen satamatoiminnassa ja tehtaissa.
Millwallin lempinimi oli aluksi The Dockers, Satamatyöntekijät, viitaten seuran pelaajien ja kannattajien ammattiin. Vasta myöhemmin seuran uusi logo, karjuva leijona, muutti lempinimen Leijoniksi, The Lions.
Vaikka ottelun alkuun on vielä aikaa puolitoista tuntia, virtaa väkeä runsaasti pelipaikalle. Täällä futismatseihin saavutaan ajoissa. Poliisit miehittävät kävelyreitit jo pari tuntia ennen ottelun alkua. Heti tulee myös selväksi, että Englannissa brittifutis on kaikkien intohimo, lapsesta vaariin. Täällä oman seuran kannattaminen siirtyy äidinmaidossa.
Matsimakkara ja olut toki kuuluvat brittifutikseenkin, mutta täällä tullaan katsomaan itse ottelua, ei istumaan stadionin baareissa ja ravintoloissa. Juhlinnan aika on ennen ja jälkeen matsin. Suurin osa jää puoliajalla istumaan katsomon puolelle.
Monien muiden Lontoon jalkapallostadioneiden tavoin Millwallin kotikenttä The Den sijaitsee keskellä asutusta. Vuonna 1993 valmistuneelle stadionille mahtuu yli 20 000 katsojaa. Valioliigan ottelulippujen saaminen on vaikeaa, mutta Mestaruussarjan lippuja voi ostaa usein portiltakin. Istumapaikan vallinnassa kannattaa käyttää harkintaa. Päätykatsomossa, innokkaimpien fanien keskellä, matsia seurataan usein seisaaltaan.
Millwallin pelejä kannattaa käydä katsomassa upean tunnelman vuoksi. Jo ottelun alku, pelaajien tullessa kentälle, nostattaa ihon kananlihalle. Koko yleisö laulaa seisaaltaan Millwallin kannatuslaulun, niin että stadioninkatto tuntuu nousevan ilmaan. Ottelun erotuomarin jokaiseen vihellykseen otetaan äänekkäästi kantaa. Maalin syntyessä jokainen, siis jokainen, nousee spontaanisti ylös riemuitsemaan.
Suomen tunnetuin Millwall-fani on Timo Soini, kuten hänen tavaramerkistään, sinivalkoisesta kaulahuivistaan, voi päätellä. Soinin innostus brittifutikseen alkoi monien muiden tavoin mustavalkotelevision aikakaudella Aulis Virtasen selostaessa. Soini on nähnyt yli 50 Millwallin ottelua paikan päällä. Sitä voidaan pitää melkoisena saavutuksena.
Toinen tunnettu jalkapallointoilija on Paavo Arhinmäki, joka nähnyt otteluita yli 200 stadionilla kymmenissä eri maissa. Arhinmäki on tuttu näky Lontoon Stamford Bridgellä, Chelsean pelipaita yllään.
Valioliiga
Mestaruussarja
Englannin toiseksi korkeimmalla tasolla pelaa perinteisiä lontoolaisjoukkueita, jotka ovat usein esiintyneet Valioliigassakin. Niiden otteluihin on helpompi saada lippuja kuin Valioliigajoukkueiden. Silti tunnelma on niissä usein jopa parempi kuin pääsarjassa. Brittein saarella fanit kannattavat joukkuettaan riippumatta sarjatasosta. Lippuja voi ostaa ennakkoon seurojen nettisivuilta, mutta usein lippuja saa vielä portiltakin.
Arsenal
Joukkue pelaa Pohjois-Lontoossa sijaitsevalla Emirates-stadionilla (60 000 katsojaa), joka korvasi perinteikkään Highburyn vuonna 2006. Gunnersin otteluihin on vaikea saada lippuja, sillä lähes kaikki matsit ovat loppuunmyytyjä.
Arsenalilla on Suomessa kannatusyhdistys (www.arsenalfinland.net). Kannatusyhdistyksen sivuilta löytyy runsaasti käytännön vinkkejä.
Chelsea
Joukkueen kotistadion on Stamford Bridge (41 841 katsojaa) Länsi-Lontoossa. Useimmat ottelut ovat loppuunmyytyjä. Vastustajasta riippuen lippuja voi ehkä ostaa myös suoraan portilta. Kannattaa tulla ajoissa paikalle. Etenkin paikallisotteluiden aikana mustapörssinkauppiaat parveilevat stadionin ympärillä.
Joukkueella on myös Suomessa innokasta fanitoimintaa (www.chelseafinland.org).
Tottenham Hotspur
Pohjois-Lontoon Arsenalin kova kilpailija Tottenham pelasi perinteisellä yli 100 vuotta vanhalla White Hart Lane -stadionilla (36 310 katsojaa). Nyt Tottenham Hotspur Stadium toimii Tottenhamin kotistadionina (62 062 katsojaa). Se rakennettiin White Hart Lanen tilalle. Tottenhamin kotimaiset kannattajat löydät täältä.
Fulham FC
Lontoon vanhimpiin seuroihin kuuluva Fulham jää helposti suurimpien Lontoon seurojen jalkoihin. Joukkueella on ollut siteitä Suomeen muutaman pelaajan ja ex-maajoukkuevalmentaja Roy Hodgsonin kautta. Lisäksi Fulhamin entisen omistajan Mohamed Al-Fayed vaimo on suomalaissyntyinen Heini Wathén.
Fulhamin kotistadion on pieni Craven Cottage (25 7000 katsojaa). Seuran otteluihin on helpompi saada lippuja kuin Lontoon suurseurojen otteluihin.
Queens Park Rangers
Seuran kotistadionille Loftus Roadille mahtuu 18 360 katsojaa.
West Ham United
Joukkueen entinen kotikenttä Upton Park (35 303 katsojaa) sijaitsee kaukana keskustasta Itä-Lontoossa perinteisellä työväen alueella. Kaudella 2016–2017 seura siirtyi pelaamaan Lontoon olympiastadionille.
Millwall FC
Kotistadionille (The Den) mahtuu 20 146 katsojaa.
Crystal Palace FC
Stadion: Selhurst Park, South Norwood, Lontoon eteläpuolella. Stadionille mahtuu 26 255 katsojaa.
