”Tämä on ollut helvetin raskas viiden vuoden jakso”. Tunnelma lehdistötilaisuudessa on käsinkosketeltava. TPS:n valmentaja Mika Laurikaisen mieliala kertoo koruttomasti, miltä kaikkensa likoon laittaneesta valmentajasta tuntuu. Joukkueen kausi on tovi sitten päättynyt katastrofiin.
Laurikaisen kertoessa stadionin uumenissa lehdistölle tunnelmiaan, istuu osa TPS:n pelaajista yhä apaattisen näköisinä Kupittaan jalkapallostadionin nurmella. Kokkolalaiset kannattajat ja pelaajat riemuitsevat liiganousua. Turkulaiset johtivat ottelua, mutta KPV:n tasoitus vapaapotkun jälkitilanteesta mahdollistaa vierasmaalisäännön turvin sarjanousun.
Kauden päätteeksi Laurikainen ilmoittaa, että ei aio jatkaa TPS:n päävalmentajana.
Nyt viime syksyn karmeista tapahtumista on mennyt jo muutama kuukausi. Oliko päätöksesi oikea?
– Päätökseni oli ehdottomasti oikea. Toivon, että en enää joudu käymään samanlaista läpi. Olin silloin varautunut jatkamaan liigavalmentajana. Mutta nyt, kun mietin asiaa uudestaan, voisin väittää, että sekin olisi ollut väärä ratkaisu. Ihmisen henkinen kapasiteetti on rajallinen.
Ennen 2018 syksyn dramaattisia lopputapahtumia Laurikainen oli kokenut TPS:n valmentajana muutenkin poikkeuksellisen värikkäitä vaiheita. Mika aloitti toistamiseen TPS:n valmentajana vuoden 2014 alussa. Hän ehti toimia TPS:n pääkäskijänä yhteensä useamman kauden. Siihen jaksoon mahtui kaksi liiganousua ja kaksi sarjasta putoamista.
Laurikainen oli nostanut turkulaisjoukkueen Veikkausliigaan jo vuonna 2002 ja valmensi sitä pääsarjassa seuraavan vuoden. Jos lähtökohdat ensimmäiseen pestiin olivat haasteelliset, olivat ne toisen alkaessa vieläkin vaikeammat. Kriisiseura oli ajautunut jälleen pahaan taloudelliseen ahdinkoon. Organisaatiota nakersi myös kiusalliset henkilöstöriidat.
Harva valmentaja olisi edes harkinnut tarttumista uppoamassa olevan laivan ruoriin.
– Ihan alkua lukuun ottamatta tiesin tarkkaan, mihin olin ryhtymässä. Monien seurojen organisaatiot ovat kapeita, joten useat valmentajat joutuvat nykyään tekemään muutakin kuin valmentamista. Otin muun muassa toisena valmentajavuotenani itse yhteyttä pelaajiin ja neuvottelin kaikki pelaajasopimukset. Talousongelmiin en joutunut puuttumaan. Näin jälkikäteen oli hienoa, kun Jouko Peräaho ja kumppanit onnistuivat siinä, että TPS on ylipäätään hengissä.
Laurikaisen aikana vuotavan laivan saumat saatiin väliaikaisesti tiivistettyä ja pidettyä alus pinnalla. Projekti oli kuitenkin henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen raskas. Vain mustavalkoisen sydämen omistava Laurikainen suostui moiseen.
– Jos otetaan huomioon kaikki viiden vuoden tapahtumat konkurssiuhkineen ja koko myllytys, niin luulen, että harva valmentaja olisi siihen suostunut. Homma edellytti mustavalkoista seurasydäntä.
Laurikainen korostaa kaikessa seuratoiminnassa pitkäjännitteisyyttä.
– Yritin tehdä pitkäjännitteistä suunnitelmaa. Minulle tuli kuitenkin paineita siitä, kun minusta tuntui, että seura ei pystynyt ottamaan tarvittavia askeleita eteenpäin. Mutta se oli ymmärrettävää, kun organisaatio oli pieni ja oli talousongelmia. Pitää olla sellaiset raamit, että päästään eteenpäin. Oikotietä ei ole. Tämä pätee kaikkiin suomalaisiin jalkapalloseuroihin.
Mitä positiivista löydät viimeisistä viidestä vuodesta?
– Onneksi olen kokenut, sillä nuorempi olisi ehkä hermoilut itsensä kipeäksi. Itse opin, milloin minun kannattaa sanoa, nyt katsotaan seuraavaa. Ei kannata kaikkeen sanoa kyllä. Mennyt projekti opetti ”ahtaanpaikan” kehittämisestä paljon. Eli silloin, kun on vähän rahaa ja rajalliset resurssit, miten maksimoida joukkueen toiminta.
Mitä odotat tulevaisuudeltasi?
– Innostus valmentamiseen on herännyt. Olen alkanut miettiä, mitä isona tekisin. Nyt olen lähinnä lomaillut. Viettänyt aikaa lastenlapsieni kanssa. Jos saan huomenna tarjouksen, joka kiinnostaa, niin olen valmis lähtemään. Ulkomaat eivät ole poissuljettuja.
Otat siis mielelläsi vastaan työtarjouksia?
– Lähitavoitteeni on, että voisin rauhassa hakea seuraavaa saumaa. Mitään kiirettä ei ole, mutta seuraan tiiviisti jalkapalloa. Töitä tässä koko ajan haetaan. En ole lopettamassa näitä hommia. Voisin olla myös TPS:n valmentaja, kunhan seuran toiminta olisi nousujohteista. Pitkän ajan tavoite on voittaa Tepsin kanssa Suomen mestaruus.
Kipinä on todistettavasti syttynyt, sillä Laurikainen on elementissään Eerikkälän urheiluopiston jalkapallohallissa. Jalkapallon Pelaajayhdistyksen (JPY) järjestämällä leirillä sopimuksettomat pelaajat harjoittelevat Laurikaisen johdolla. Harjoittelun ohella pelaajat voivat antaa samalla näyttöjä kiinnostuneille.
JPY järjestää sopimuksettomille pelaajille yhteensä neljä leiriä. Niistä kaksi on Eerikkälässä. Pelaajat pääsevät myös pelaamaan talven aikana harjoitusotteluita. Näin pelituntumaa voidaan pitää yllä.
– Tämä on minulle tuttua, sillä olen ollut ennenkin samassa tehtävässä. Mukavaa päästä valmentamaan ja auttamaan pelaajia pääsemään eteenpäin.
