On mestaruuspystejä ja pystejä. Ja sitten on Veikkausliigan, jalkapallon pääsarjan, mestaruuspatsas, joka ainulaatuisuudessaan päihittää kaikki muut palkinnot.
Patsas on tullut tutuksi vuosien aikana monille kotimaista jalkapalloa seuraaville. Sen sijaan legendaarisen patsaan toteuttaja, naantalilainen taiteilija Timo Iivonen, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nyt tehdään poikkeus.
Veikkausliigan ensimmäiselle kaudelle vuonna 1990 päätettiin hankkia uusi mestaruuspalkinto. Siihen aikaan pääyhteistyökumppanina oli Neste, jonka omasta henkilökunnasta löytyi myös pätevä patsaantekijä.
Alkuperäisen ajatuksen mukaan patsas olisi ollut käytössä seuraavat kymmenen vuotta. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä himottu palkinto on ollut etenkin pelaajien mieleen. Niinpä nyt kahta pallosta taistelevaa pelaajaa kuvaava mestaruuspatsas on ollut jaossa jo 27 kertaa.
– Pyrin aikoinaan nuorena poikana sähköpuolelle opiskelemaan, mutta en päässyt. Isäni jalanjälkiä seuraten metallialasta tuli ammattini ja hyvä niin, sillä ehkä muuten tämä harrastus olisi jäänyt toteutumatta, kertoo Timo Iivonen.
Iivosen työura alkoi Turun telakalta ja jatkui myöhemmin Nesteen jalostamon palveluksessa. Vapaa-ajallaan käsistään taitavan Iivosen omakotilon pikkuverstaassa metalli taipui erikoisiin muotoihin. Taiteellisen ja hitsaustaitoisen metallimiehen aikaansaannokset herättivät siinä määrin ihastusta, että Iivonen alkoi saada paljon tilaustöitä aina ulkomaita myöten. Vuosikymmenien aikana Veikkausliigan mestaruuspatsas on vain yksi monista naantalilaistaiteilijan taidonnäytteistä.
Mestaruuspatsas koostuu yli 300 toisiinsa hitsatuista metalliosasta. Painoa sille kertyy noin kuusitoista kiloa. Ulkonäöltään patsas poikkeaa kaikista muista palloilulajien palkinnoista. Itsekin aikoinaan jalkapalloa pelanneelle Timo Iivoselle patsaan asetelma on tuttu.
– 1990-luvulla pelaajalla oli vielä lyhytlahkeiset housut. Palloa ilmassa tavoittelevan toisen pelaajan pelinumero on yksitoista, vasen laitahyökkääjä ja toisen seitsemän, oikea laitahyökkääjä. Ennen pelaajien pelinumero tarkoitti myös tiettyä pelipaikkaa.
Vaikka mestaruuspatsas vaikuttaa ulkonäöltään heiveröiseltä, on se lujaa tekoa, haponkestävää millin paksuista peltiä. Patsaan umpimahonkinen jalusta on vain kerran hiottu ja lakattu uudestaan. Sen verran patsas on vuosien varrella voitonjuhlissa kärsinyt, että se on nyt Iivosen verstaalla huollettavana. Patsas on kärsinyt ajoittain ilkivallasta. Muun muassa muutama pelaaja on raapustanut jalustan pohjaan nimikirjoituksiaan. Mahdollisesti joku tunnistaa seuraavien törkimysten nimet: Hutu, Ville, Jorma…
– Polkupyörällä, jopa autolla saa ajaa yli eikä se hajoa. On se kuulemma jäänyt Helsingissä ratikan allekin. Porin pojat sanoivat, että tämä on huono patsas, kun se jäi uima-altaaseen heitettynä altaan pohjalle väärin päin, jalusta ylöspäin!
Patsaan patinoituneeseen jalustaan on ikuistettu mestarijoukkueiden nimet. HJK on kaiverrettu jo yksitoista kertaan. Kahdestoista on tulossa myöhemmin syksyllä. Vain kerran laatasta löytyy turkulaisen seuran nimi: FC Inter v. 2008.
Harvoin enää tehdään tilaustyönä vastaavanlaisia yhtä näyttäviä urheilupalkintoja. Veikkausliigan patsaan tekemisessä Iivoselta meni aikaa useampi kuukausi. Patsaan ison tunnearvon ohella sen rahallinen arvo on nykyisin tuhansia euroja.
– Patsas on vakuutettu 10 000 eurosta, mutta se ei kyllä riitä kattamaan sen arvoa.
