TPS:n kultakaudesta muistetaan parhaiten nimet Jortikka, Koivu, Jursinov, Virta, Kallio jne. Heidän johdollaan Turkuun tuli Suomen mestaruuksia solkenaan. Totuus on kuitenkin se, että yhtäkään kannua ei olisi nostettu ilman erästä taustoilla toiminutta energistä miestä.
Hän oli Hannu Ansas.
TPS:n jääkiekkopuolen toimisto sijaitsi aikoinaan Uudenmaankadulla, juuri sopivasti samassa talossa kuin Kokoomuksen piiritoimisto. Oli nimittäin melko sama, kummasta ovesta astuit sisälle. Syntyi vahva vaikutelma, että samat henkilöt touhusivat kummassakin osoitteessa. Irvailtiin, onko toimistolla menossa Turun kaupunginhallituksen kokous vai TPS:n johtokunnan kokous.
Eletään aikaa, kun TPS, myöhemmin HC TPS, rakensi suurta kiekkodynastiaansa Suomeen. Organisaatio laitettiin kokonaan uusiksi ja seuraa johdettiin kuin menestyvää liikeyritystä. Toiminta oli uutta koko suomalaisessa seurakulttuurissa.
Ansas, Iso-Hannu, (1945-2012) loi seuralleen sellaiset puitteet, että vastaavaa ei löytynyt hetkeen muualta Suomesta. Eräs Ansaan aikaansaama maamerkki on Turkuhalli. Sen nimi voisi olla oikeutetusti Hannun halli. Ansas oli tärkein poliittinen taustavaikuttaja siihen, että vuonna 1990 valmistunut monitoimihalli nousi Artukaisiin. Hän oli vahvasti mukana myös, kun Leijonat otti isoja askeleita kohti kansainvälisen jääkiekon kärkeä.
Vaikka Ansaan rooli oli erityinen, ei hän kuitenkaan ollut täydellinen poikkeus. Frank Moberg oli hankkinut meriittinsä jo aikaisemmin HIFK:ssa. Yhdistelmä Hjallis Harkimo ja Jokerit synnytti oman tarinansa. Stefan Håkans ja FC Inter olivat vasta tulossa.
Kokoomuksen Varsinais-Suomen piirin järjestösihteeri ja toiminnanjohtaja sekä myöhemmin pankinjohtaja Ansas jäi vieraaksi ulkopuolisille. Hän piti etäisyyttä muihin. Nimi tuli kylläkin kaupunkilaisille tutuksi jo pelkästään sen ansiosta, kun hän istui kuusitoista vuotta Turun kaupunginhallituksessa.
Kiekkopatruuna tuli TPS:n toimintaan mukaan 1970-luvun puolessavälissä juuri, kun seura oli voittanut Suomen mestaruuden. Ansas toimi ensin TPS ry:n hallituksen puheenjohtajana sekä yhtiöittämisen jälkeen muodostetun HC TPS:n hallituksen puheenjohtajana.
Ansaalla oli Turussa valmis kontaktiverkosto liike-elämään ja yhteiskunnallisiin vaikuttajiin. Hän tunsi kaikki, jotka oli syytäkin tuntea. Sen pohjalta oli oiva tilaisuus kerätä yhteistyökumppaneita, saada medianäkyvyyttä ja vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Näin Ansas saattoi jatkaa Kalervo Kummolan viitoittamaa tietä.
Ulkopuolisille TPS:n 1980- ja 1990 -lukujen tärkein arkkitehti Ansas tuli ”tutuksi” hänen ilmestyessään otteluiden aikana seuran klubitakki yllään TPS:n vaihtoaition taakse. Ilmekään ei värähtänyt tapahtui kaukalossa mitä tahansa. Hän jätti käsien heiluttamisen ja meuhkaamisen Hannu Jortikalle, nuorelle vain ripaus kolmekymppiselle tulisieluiselle päävalmentajalle. Ansas oli juuri hän, jonka kanssa Jortikka oli lyönyt kättä päälle Turkuun saapumisesta.
Kun Jortikka kolmen ensimmäisen mestaruuden jälkeen siirtyi muualle, tilalle tuli toinen legendavalmentaja, venäläinen Vladimir Jursinov. TPS:n Hannu Ansas ja Jyrki Santala pakkasivat laukkunsa sekä lähtivät paikan päälle Moskovaan tapaamaan Jursinovia. Sopimus syntyi. Mutkien kautta tosin. Neuvostoaika oli vasta päättynyt. Jursinovista tuli SM-liigan siihenastisen historian ylivoimaisesti parhaiten palkattu valmentaja.
1980-luvun lopulta alkanut ja 2000-luvulle kestäneestä menestysputkesta tuli poikkeuksellinen. Kahdeksan mestaruutta ja kolme hopeaa on kova saavutus. Kolmentoista kauden aikana TPS pelasi finaaleissa yksitoista kertaa jääden vain kahdesti mitalien ulkopuolelle.
Jos oli urheilullinen menestys mainio, sitä oli myös HC TPS:n tekemä taloudellinen tulos. Jälkimmäinen oli jopa niin hyvä, että jääkiekkopuoli pelasti peräti kahdesti seuran jalkapallopuolen konkurssilta. Tämä oli siis aikaa, kun seuran taustalla ei ollut vielä ainuttakaan miljonääriä kantamalla säkkikaupalla rahaa joukkueen toimintaan.
TPS:n kultaisen dynastian takeena oli punaisella Alfa Romeolla (rekisterinumero TPS-1) ajaneen Ansaan kunnianhimo, määrätietoinen toiminta ja korkea vaatimustaso. Tämä tarkoitti myös sitä, että hän oli myös kiistelty henkilö, jolla oli aina poliittinen taustansa. Osa piti hänestä, osa ei voinut sietää.
Voidaan myös todeta, että Ansaan rooli kasvoi seurassa niin suureksi ja hän oli niin pitkään toiminnassa mukana, että hänen jälkeensä kesti kauan ennen kuin työtehtävät oli saatu jaettua ja oikeat henkilöt oli löydetty tilalle.
Midas, Hannu Jortikka, palasi vielä kerran Palloseuran valmentajaksi, mutta hänestäkään ei ollut enää pelastajaksi. Niinpä TPS:n kovalla työllä rakennettu jääkiekon dynastia mureni uuden vuosituhannen puolella hämmästyttävän nopeasti.
TPS pelaa yhä kotiottelunsa tutussa paikassa, Hannun hallissa Artukaisissa. Ainakin toistaiseksi. NHL-eläkeläisen Saku Koivun ja Supercell-miljonäärien Mikko Kodisojan ja Ilkka Paanasen visio modernista monitoimitilasta, Turun Ratapihan areenasta, on edennyt eteenpäin, mutta lopullinen toteutus on jäänyt vaiheeseen. Jos halli toteutuu, Turun kaupungille jää mietittäväksi, mitä tehdä Artukaisten pellolle rakennetulle jättirakennukselle.
Suuri kiekkovaikuttaja Hannu Ansas kuoli vuonna 2012 vain 66-vuotiaana, joten hän ehti kokea vielä kevään 2010 TPS:n yllätysmestaruuden.
Ansas vaikutti aikakaudella, kun HC TPS:n toiminta keskittyi kiekkoseuran urheilulliseen menestykseen. Maailmaa syleilevät teemapelit olivat toissijaisia. Seuratoiminnan fokus oli urheilullisessa menestyksessä ja lopputulos oli myös sen mukainen. Niinpä seuran talouskin oli kunnossa.
”Sirkus Ruissalo olisi huikea suoratoistosarja, jos sellaisen TPS:n edesottamuksista vaikkapa viimeisen 20 vuoden ajalta käsikirjoittaisi.” (Aamuset)
