VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Herra on hyvä ja pyöräilee Martinsillan kautta. Förillä ei ole kiirettä.
Näin totesi oman arvonsa tunteva föriäijä kuljettajakopin oven raosta, kun kiireinen nykypäivän kulkija ihmetteli, miksi lautta ei jo lähde rannasta. Matka Turusta Åboon kestää parisen minuuttia, mutta ei vauhtikaan ole hirmuinen, viitisen kilometriä tunnissa. Matkustajien määrästä riippuen tunnissa ehtii tehdä Aurajoen yli kymmenkunta matkaa.
Tämän päivän föriäija, hahmo kopin tummennettujen ikkunalasien takana, jää kulkijoille vieraaksi. Silti moni on ottanut tavaksi astuessaan lautalle tervehtiä aluksen kipparia.
Toista oli ennen muinoin, sillä alkuaikojen kuljettajat, föriäijät, olivat tuttuja kaikille turkulaisille. Myöhemminkin eräs heistä, Raimo Virta, saattoi tulla monelle vakituiselle joen ylittäjälle tutuksi, sillä Virta kipparoi föriä peräti 31 vuoden ajan ennen kuin jäi työstään eläkkeelle vuonna 1998.
Aurajokea on ylitetty monin eri tavoin aina niistä ajoista alkaen, kun alajuoksulla on ollut asutusta ja teollisuustoimintaa. Tääl puol jokkea sijaitsevan Tiilisalin takia ja telakkatoiminnan vilkastuessa tarvittiin isompia veneitä ihmisten kuljettamiseen. Laivanrakentaja William Crichton rakennutti kahdeksantoista hengen rautasoutuveneen korvaamaan edelliset veneet 1800-luvun lopulla. Tämäkin ratkaisu osoittautui vain väliaikaiseksi, kun alueen työväestön määrä kasvoi entisestään.
Tarvittiin kunnon lautta, sellainen mihin mahtuisi hevonenkin kärryineen. Vulcanin konepajalla valmistui lähes samanlainen lautta kuin nykyisen Myllysillan kohdalla kulkenut Ylinen föri. Mukaan mahtui 75 matkustajaa.
Alinen föri eli Wechterikujan (länsiranta) ja Tervahovinkadun (itäranta) väillä sukkuloinut lautta valmistui vuonna 1903 ja se aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Aluksi onkaföri kulki puilla lämmitettävän höyrypannun voimalla, kunnes vuonna 1955 se sai dieselkoneen.
Förin matkustajamäärä kasvoi oleellisesti, kun telakka-aluetta vastapäätä valmistui Barkerin puuvillatehdas 1800-luvun lopulla. Englantilainen John Barker oli Suomeen tulleessaan ensin Tampereella teknisenä johtajana James Finlaysonin perustamassa puuvillatehtaassa. Myöhemmin Barker päätti perustaa oman tehtaansa Turkuun Aurajoen rantaan.
Ajan myötä Barkerin puuvillatehtaasta tuli eräs Turun suurimmista työnantajista. Kun vielä telakkakin kasvoi entistä suuremmaksi, oli förillä aikamoinen tungos työvuorojen vaihtuessa. Pumpulan flikat ja telakan rautakohdat kohtasivat toisensa Aurajoen lautalla.
Kun Barker siirsi toimintansa Raunistulaan, Aurajoen rannan komeat punatiiliset tehdasrakennukset purettiin vuonna 1972. Tilalle tuli Barkerin puisto. Sen sijaan viereisen tontin Auran panimon tehdasrakennukset ovat säilyneet.
Todennäköisesti Förin nimi on väännös ruotsin kielestä (fjärja). Toinen mahdollisuus on englanninkielinen sana ferry, tosin nimitys föriäijä oli jo käytössä ennen kuin alueen telakkatoiminta alkoi. 1980-luvulta lähtien förin virallinen nimi on ollut Föri, isolla alkukirjaimella.
On hämmästyttävää, miten yli 100-vuotinen Föri kulkee yhä lähes alkuperäisessä asussaan. Kuljettajahyttiä on levennetty ja dieselmoottori on korvattu sähkömoottoreilla vuonna 2017. Tarvittava sähköenergia saadaan akuista, jotka ladataan yöaikaan. Akkujen kapasiteetti riittää koko päivän ajaksi.
Föri kulkee läpi vuoden, poikkeuksena erityisen kylmät talvet. Kun jään paksuus on vähintään 30 senttiä, paikalle rakennetaan puinen jääsilta. Näin on tehty useasti 2000-luvullakin.
Eräs yksityiskohta, mikä Turkuun tullutta matkailijaa aina vaan ihmetyttää, on lautan maksuttomuus. Turusta Åboon voi reissata ilmaiseksi. Vajaan 80 metrin matkalle mukaan mahtuvat myös polkupyörät. Suurten kesätapahtumien aikana Förillä on melkoinen tungos. Silloin saattaa joutua odottamaan lautalle pääsyä. Föri ei myöskään ole jokilaiva, jonka kannella voisi siemailla pidempään omia oluitaan jokimaisemista nauttien.
FÖRI
Osoite: Läntinen Rantakatu 47, Turku.
