TPS 100 vuotta. Ykkönen. Veikkausliiga. Ykkönen. Veikkausliiga. Ykkönen. Ykkönen…Joku irvileuka voisi todeta, että perinteisen turkulaisseuran hissiliike olisi päättynyt. 100 vuotta täyttäneen Turun Palloseuran tavoite on kuitenkin nousta takaisin Veikkausliigaan ja vakiinnuttaa paikkansa pääsarjassa.
Tässä prosessissa eräs tärkeimmistä palasista on paluumuuttaja, kansainvälisiä viheriöitä vuosien ajan kiertänyt Kasper Hämäläinen.
Kyse ei ole uraansa päättävästä jäähdyttelijästä. Vaikka Hämäläisen peliura on loppusuoralla, jalka nousee entiseen malliin. Oleellista on kuitenkin se, että kyseessä on pitkän peliuran tehnyt pelaaja, joka on halunnut hyvissä ajoin valmistautua pelaajauran jälkeiseen aikaan.
”Kappe” on oiva esimerkki jalkapallon pelaajasta, joka ei putoa tyhjän päälle peliuran päättyessä. Taskussa on jo nyt kandidaattitutkinto Kansainvälisen Pelaajayhdistyksen FIFPro Online Academy -ohjelman urheilujohtamisesta.
Jalkapallo olikin vain yksi syy Hämäläiselle siirtyä takaisin Turkuun ja Turun Palloseuraan. Yhtä tärkeää oli saada opinnot valmiiksi. Hämäläinen suoritti työharjoittelun TPS:n toimistolla urheilujohtaja Mika Laurikaisen ohjauksessa. Toisin sanoen palaset loksahtivat sopivasti paikoilleen. Haastetta on kuitenkin riittänyt, kun kahden pienen lapsen perheenisä on joutunut sovittelemaan kiireistä aikatauluaan.
Maskun Palloseuran nappuloissa jalkapallon harrastamisen aloittanut Pikku-Kasper siirtyi FC Interin kautta Turun Palloseuraan.
– Oli pakko lähteä aikoinaan Maskusta Turkuun, jos halusi isompiin ympyröihin.
Jalkapallo ei ollut liikunnallisen perheen pojan ainoa laji.
– Isäni Heikin jalanjäljillä viihdyin usein Maskun yleisurheilukentällä. Minulla on jopa viestistä Suomen mestaruus juniorisarjassa. Aloitin jääkiekon pelaamisen Raision Nuorisokiekossa, mutta jo vuoden jälkeen siirryin Kiekko-67:aan. Meillä oli hyvä Röllit-niminen joukkue, josta pari pelaajaa eteni aina liigaan asti. Lajivalinta piti tehdä siinä vaiheessa, kun menin kiekkoharjoituksista suoraan jalkapalloharjoituksiin. Olin jalkapallossa parempi ja kaveritkin valitsivat jalkapallon.
Hämäläinen kuuluu niihin huipulle päässeihin jalkapallopelaajiin, joiden kehityksen taustalla on monipuolinen liikunta.
– Olen ehdottomasti monipuolisen urheilemisen kannattaja. Kaikkea mahdollista täytyy kokeilla. Ei pitäisi olla niin, että liian nuorena erikoistutaan vain yhteen lajiin.
Kun nuoren Hämäläisen jalkapalloura oli nosteessa, tapahtui juuri se, mitä aikuisiän kynnyksellä olevan pelaajan kohdalla ei soisi tapahtuvan. Kappe oli noussut 17-vuotiaana Laurikaisen valmentamaan TPS:n edustusjoukkueeseen. Kaudella 2004 Hämäläisen sääriluu katkesi.
– Se oli KooTeePee-peli ja tilanteen muistan hyvin. Kyseessä oli taklaustilanne ja minulla oli vain huonoa tuuria.
Siitä alkoi kuitenkin loukkaantumiskierre, joka kesti ennakoitua pidempään. Hämäläinen joutui jättämään jalkapallon juuri silloin, kun samanikäiset nuorten maajoukkuemiehet olivat tekemässä omaa läpimurtoaan.
– Olin ehtinyt käymään ennen loukkaantumistani jo ulkomailla testeissä ja ne olivat menneet hyvin. Halusin kuitenkin jäädä vielä Turkuun ja Tepsiin. Koulutkin olivat kesken. Olin mukana alle 17-vuotaiden MM-kisoissa ja urani oli nosteessa, mutta loukkaantuminen keskeytti kehitykseni.
Hämäläinen pelasi TPS:ssä niinä vuosina, kun liikemies Seppo Sairanen sijoitti Palloseuran toimintaan paljon rahaa. Tavoite nostaa TPS Suomen johtavaksi jalkapalloseuraksi oli kunnianhimoinen, mutta todellisuudessa epärealistinen. Pelaajabudjetti nousi ja seuraa valmensi kolmen kauden aikana isoja valmentajapersoonia, kuten Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen.
Heistä jälkimmäinen, mediapersoona Rautiainen, saa haastateltavan Hämäläisen hymyn yhä herkästi huulille.
– Kaikki tietävät millainen persoona hän on. Pasi on aidosti juuri sellainen, miltä se näyttää ulkopuolisellekin. Pasin energia tarttui pelaajiin. Hän tietää paljon jalkapallosta ja toi hyvällä tavalla mukanaan uusia tuulia. Koko joukkue sai paljon huomiota ja turkulainen jalkapallo lähti uuteen nousuun. Rautiainen osasi myös käsitellä pelaajiaan. Sellainen on haastavaa, kun pelaajia on parikymmentä.
Moni muistaa Rautiaisen legendaarisen lehdistötilaisuuden, missä värikäs persoona kommentoi värikkäin sanakääntein oman joukkueensa otteita kentällä. Tilaisuudessa mukana ollut Hämäläinen jäi nopeasti sivustaseuraajaksi.
– Ehdin aloittamaan lauseen, kunnes Pasi otti puheenvuoron ja antoi palaa. Se oli kuitenkin hyvä vuosi Rautiaisen kanssa, sillä mestaruus jäi pienestä kiinni.
Vaikka nuoren Hämäläisen arjessa jalkapallolla oli iso rooli, koulut tuli hoidettua mallikkaasti.
– Koulun käyminen oli itsestään selvää, mutta pääsin kätevästi mukaan myös urheiluakatemiankin harjoituksiin. Olen kaksikielinen ja suoritin lukion neljässä vuodessa Katedralskolanissa.
Ruotsin kielen sujuvasta taidosta oli hyötyä, kun Djurgården teki tarjouksen. Hämäläinen tarttui empimättä uuteen tilaisuuteen. Uusi seura oli vain laivamatkan päässä. Hämäläinen siirtyi joulukuussa 2009 ruotsalaisseura Djurgårdens IF:ään.
– Kieli oli hallussa ja kulttuuri on Ruotsissa samanlainen kuin Suomessa. Toki jalkapallokulttuuri on siellä erilainen kuin meillä. Sopeutuminen oli helppoa, kun joukkueessa oli suomalaisia pelikavereitakin.
Hämäläinen pelasi kolmen kauden aikana yhteensä 90 Allsvenskan-ottelua, kunnes tuli yllättävä yhteydenotto. Turkulaiselle ei ollut koskaan tullut mieleenkään pelata jalkapalloa Puolassa. Tosin ei siihen aikaan monella muullakaan suomalaisella jalkapalloilijalla.
– Lähdin uuteen maahan avoimin mielin, sillä etukäteen en tiennyt Puolan jalkapallosta juurikaan mitään. En myöskään koko maasta. Halusin kuitenkin jotain uutta ja erilaista. En aavistanut, että pelaisin Puolassa seuraavat kuusi ja puoli vuotta. Olin siellä eräs ensimmäisistä Pohjoismaista tulleista pelaajista.
Hämäläinen tiesi, miten vieraaseen kulttuuriin sopeutuu parhaiten.
– Opettelemalla paikallisen kielen. Sillä tavoin pelaaja osoittaa kunnioittavansa paikallista kulttuuria ja maata. Kun edes yrittää, sekin on jo hyvä. Saat erilaisen vastaanoton. Heti, kun siirryin Puolaan, aloin opettelemaan puolan kieltä ja kulttuuria. Historian tapahtumat ovat tärkeitä puolalaisille. Kansa on hyvin isänmaallinen.
Hämäläinen siirtyi tammikuussa 2013 puolalaiseen Lech Poznaniin, jossa hän voitti kausien 2013-2016 aikana Puolan mestaruuden.
– Urani hienoin hetki on ehdottomasti Puolan ensimmäinen mestaruuteni Poznanissa. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Kaksi vuotta aikaisemmin olimme aina kärjen tuntumassa, mutta vasta kolmannella kerralla tuli mestaruus. Paulus Arajuuri oli silloin pelikaverinani.
Hämäläisen seuraava siirto olikin sitten siirroista se, mikä Puolassa on pahin mahdollinen.
– Sopimukseni Poznanin kanssa oli katkolla. Joulukuussa 2015 jatkostani ei ollut tietoa. Sitten tuli yllättävä yhteydenotto. Legia Varsova olisi kiinnostunut. Itse en ollut missään nimessä innostunut. Se olisi ollut Puolassa pahin mahdollinen siirto, eikä se käynyt edes mielessäni. Legia otti uudestaan yhteyttä ja vähitellen alkutyrmistyksen jälkeen siirto sinne alkoi kuulostaa järkevämmältä. 3,5 vuoden sopimus oli myös taloudellisesti kiinnostava. Minulla oli mahdollisuus päästä pelaamaan myös Mestareidenliigaa.
Siirto kahden toisiaan kyräilevän seuran välillä synnytti ison kohun.
– Kävin Varsovassa, mutta minut tunnistettiin ja minusta otettiin kuva. Siitä nousi myrsky, mutta allekirjoitin kuitenkin sopimuksen. Legian muu joukkue oli silloin Maltalla harjoitusleirillä ja lähdin perässä mukaan. Menin medialta piilossa salaa takaovien kautta Maltan lentokoneeseen.
Legian ja Hämäläisen ensimmäisestä ottelusta Poznanissa tuli ikimuistoinen. Harvoin suomalainen jalkapalloilija voi kokea samalaista, mikä osui Hämäläisen kohdalle.
– Kun oli ensimmäinen vieraspeli Pozanissa, Legia ehdotti ensin, että en pelaisi, mutta itse halusin. Menin eri kyydillä paikan päälle ja siirryin hotellin kellarikerroksesta hissillä suoraan omaan huoneeseeni. Kukaan ei tiennyt, olenko mukana vai en. Se selvisi vasta stadionilla.
Vastaanotto oli vähemmän lämmin.
– En pystynyt normaalisti lämmittelemään, kun katsomosta heitettiin tomaatteja ja kolikoita. 43 000 ihmistä järjesti vihellyskonsertin, kun menin vaihdosta kentälle. En etukäteen olisi uskonut, että ulkomaalaispelaaja olisi saanut sellaista vastaanottoa. Olin ottelun jälkeen henkisesti aivan loppu. Myös Legiassa oli aluksi samanlaisia ongelmia, mutta ne poistuivat tekemieni maalien myötä.
Aika Legiassa toi yhden Puolan mestaruuden lisäksi kolme uutta mestaruutta, kunnes tuli tilaisuus siirtyä jälleen uusiin maisemiin. Hämäläinen siirtyi syksyllä 2019 Tshekin pääsarjassa, Fortuna liigassa, pelaavaan FK Jabloneciin kahden kauden ajaksi. Vaikka oli tiedossa, että uusi pesti uudessa maassa tulee jäämään lyhyeksi, Hämäläinen päätti ottaa myös tshekin kielen haltuunsa. Kielitaito onkin eräs isoimmista rikkauksista, mitä Hämäläinen on jalkapallouraltaan saanut.
– Olen aktiivisesti pyrkinyt säilyttämään hankkimaani kielitaitoa, esimerkiksi olemalla paljon yhteydessä puolalaisten kanssa. Sain luotua ulkomaalaisurani aikana myös laajat verkostot.
Hämäläisellä on Puolan mestaruuksien lisäksi Veikkausliigasta kaksi pronssimitalia, mutta mikä on ollut urasi suurin pettymys.
– Jos ei lasketa loukkaantumista, niin alle 21-vuotiaiden EM-turnaus Ruotsissa. Olin hyvässä kunnossa ja pelit sujuivat, mutta itse turnaus oli omalta osaltani pannukakku. Odotin itseltäni enemmän ajatuksella nyt tai ei koskaan.
Onko sinulla ollut jalkapallossa esikuvia?
– Arsenalin Thierry Henry, sillä hänen tyylinsä pelata osui minuun. Nappulana se, kun sain heittää läpyjä Kolmosessa pelanneiden Maskun Palloseuran pelaajien kanssa.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olin pienenä riiviö, tuittupää. Jos ei peli sujunut, saatoin istua keskelle kenttää, oli mikä laji tahansa. Nyt hävettää, kun mailat lensivät.
Hämäläinen teki 2,5 vuoden sopimuksen Turun Palloseuran kanssa. Nyt on toinen vuosi menossa. Eikä olisi ihme, vaikka peliura jatkuisi vielä nykysopimuksen jälkeen. Katse on kuitenkin vahvasti myös peliuran jälkeisessä työelämässä. Urheilun parissa työskentely kiinnostaa Hämäläistä, mahdollisesti tutussa TPS:n organisaatiossa.
Tosin reilun tunnin haastattelun jälkeen tuli selväksi, että isosta maailmasta sivistystä, kielitaitoa ja elämänkokemusta saanut turkulainen tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa isoimmissa ympyröissä kuin kotipuolessa Aurajoen maisemissa. Toistaiseksi mennään Laurikaisen apuna, mutta samalla myös pelaten.
