VARSINAIS-SUOMI / MYNÄMÄKI – Nyt ollaan varsinaissuomalaisittain hieman syrjässä. Mynämäkeen kuuluva Karjalankylä sijaitsee alle puolentunnin ajomatkan päässä kunnan keskustasta, mutta silti syntyy helposti tunne syrjäisestä paikasta. Osin se johtuu ympäröivästä maisemasta, kun aukeat peltomaisemat muuttuvat metsämaisemiksi.
Mynämäen pohjoisosaa kutsuttiinkin aikoinaan nimellä Korpi tai Korpikunnas.
Ennen muinoin puhuttiin Karjalasta, nykyään Karjalankylästä. Nimestään huolimatta paikalla ei ole mitään tekemistä rajan taakse jääneen Karjalan kanssa. Entisen Karjalan kunnan asukkaatkin olivat karjalalaisia, ei karjalaisia.
Varsinais-Suomessa sijaitseva Karjala oli itsenäinen kunta vuosina 1868-1977. Sitä kutsuttiin myös nimellä Karjala Tl (Turun ja Porin lääni).
Kooltaan se ei ollut suuren suuri ja asukasmääräkin oli pieni. Kunnan alueella oli jopa naapurikuntien Mietoisten ja Mynämäen alueita. Vastaavasti Karjalaan kuuluvia alueita oli naapurikuntien puolella. Vuoden 1977 alusta lähtien Karjala on ollut osa Mynämäkeä.
Karjalankylän hallinnollinen historia on ulkopuoliselle hieman haasteellinen. Kimurantti on ollut myös paikallisen seurakunnan vuosisatoja pitkä menneisyys. Vasta nykyinen vuonna 1869 valmistunut Karjalan kirkko päätti seurakuntajaon ja kirkon sijaintiin liittyneet riidat.
Syrjäkulmilta jouduttiin aikoinaan käymään kunnan keskustan kirkossa. Kun jumalanpalvelukset toivottiin lähemmäksi, syrjäkyläläiset halusivat rakentaa myös oman kirkon lähemmäksi.
Karjalankylään rakennettiin Mynämäen kirkon alainen puinen saarnahuone vuonna 1640. Samoilla seuduilla asuvat vehmalaiset rakensivat oman saarnahuoneen, puisen Betelin kirkon, vuonna 1738, ja siitäkin tuli myöhemmin Mynämäen kappeli.
Karjalan ensimmäisestä 1600-luvun saarnahuoneesta ei ole juurikaan jäänyt tietoja. Se joka tapauksessa purettiin uudemman tieltä vuonna 1801. Tämänkään Karjalan uusklassismia edustavan pitkäkirkon taival ei ollut pitkä, sillä se purettiin jo 1860-luvulla.
Kun sekä karjalaisten ja vehmalaisten saarnahuoneet kävivät ajan myötä ahtaiksi ja huonokuntoisiksi, tuli molempien purettujen tilalle aika rakentaa uusi ja yhteinen. Vehmalaisten kappeli myös lakkautettiin vuonna 1860 ja se liitettiin Karjalan kappeliin.
Uuden kirkon paikasta syntyi kuitenkin iso kiista. Tarinan mukaan karjalalaiset kävivät yöllä purkamassa vehmalaisten aikaansaannokset ja siirsivät rakennustarpeet omalle tontilleen. Lopulta kirkko rakennettiin kylien puolimatkaan, seitsemän kilometriä Karjalankylästä.
Viimeisin Karjalan länsitornillinen kirkko on valmistunut vuonna 1869. Uutta rakennettaessa purettujen kirkkojen osia käytettiin hyväksi.
Uusgoottilaista tyyliä edustavan puisen pitkäkirkon on suunnitellut arkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Tilaa on 300 henkilölle.
Ruotsalaissyntyinen arkkitehti Chiewitz työskenteli Turun ja Porin läänin lääninarkkitehtina vuosina 1852-1860 ja myöhemmin vuodesta 1860 Turun kaupunginarkkitehtina. Chiewitz vastasi monen kaupungin uudesta asemakaavasta ja julkisista rakennuksista, mutta hän suunnitteli myös muutamia kirkkoja maahamme.
Nykyisen kirkon esineistöstä osa on peräisin molemmista puretuista kirkoista. Muun muassa tuntemattoman taiteilijan 1700-luvun alttaritaulu Neitsyt Maria ja Johannes Ristiinnaulitun ääressä ja Jalkojen pesu on Karjalankylän kirkosta. Tekstiilejä ja ehtoollisvälineistöä otettiin talteen vehmalaisten kappelista. Kirkonkellot saatiin molemmista kirkoista.
Kirkon takaosaan on tehty pienimuotoinen kirkkomuseo, jossa on esillä vanhaa käytössä ollutta esineistöä, kuten kasukoita, ehtoollismaljoja, kynttilänjalkoja, kirjallisuutta jne.
Sankarihautausmaan punagraniittinen muistomerkki on kuvanveistäjä Jussi Vikaisen tekemä.
Puretun Karjalan kirkon paikalle rakennettiin vuonna 1931 uusi yhä pystyssä oleva saarnahuone. Se on myöhemmin vihitty virallisesti kirkoksi. Vehmaisten saarnahuoneen paikalla on muistokivi.
Nykyään Karjala kuuluu jälleen Mynämäen seurakuntaan. Kirkon vieressä on hirsinen pitäjänmakasiini, joka toimii kotiseutumuseona.
KARJALAN KIRKKO
Osoite: Karjalankyläntie 58, Mynämäki.
LUE MYÖS: Karjalan kotiseutumuseo – alueelta on löydetty kymmeniä kivikautisia esineitä
LUE MYÖS: Korvensuun konepajamuseo on tärkeä osa mynämäkeläistä historiaa
LUE LISÄÄ: Mynämäen Pyhän Laurin kirkon sisätilojen uusi valoisa ilme
LUE MYÖS: Untamo Setälän kotimuseo tihkuu nostalgiaa
LUE MYÖS: Naimaton Vihtori Ylen jätti jälkeensä hirsisen Vihtorin tuvan
