Loiston Ulla Valtolan oppivuodet Ruotsissa – ”Pelaaminen on vain pieni osa elämää, mutta kielitaidolla on iso merkitys koko loppuelämälle”

Ylioppilaspaperit kädessä, valkolakki päässä ja elämä edessä. Loiston kasvatti Ulla Valtola mietti tulevaisuuden suunnitelmiaan. Tai itse asiassa suunnitelma oli mietitty valmiiksi jo yläasteikäisenä. Haaveena oli pitää lukion jälkeen välivuosi ja päästä pelaamaan Ruotsin puolelle maan pääsarjaan.

Ullan toive toteutui ja toteutui paljon muutakin.

Valtola on moninkertainen Suomen mestari juniorisarjoissa ja on aina ollut salibandyssä yksi pistetilastojen kärkinimistä. Pisteitä kertyi Suomen nykymaajoukkueen vakiokasvolta parin vuoden aikana Ruotsin sarjoissakin. Tämän tarinan tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa turkulaisen palloilulahjakkuuden meriiteistä.

Kurkistetaan kulissien taakse ja udellaan, mitä Ullan oppivuodet Moran pikkukaupungissa Ruotsissa antoivat tulevaisuutta ajatellen – ikään kuin vinkkinä muille aikuisiän kynnyksellä oleville nuorille.

Ulla tulee Antti ja Annele Valtolan urheilijaperheestä. Isoveljet Kalle ja Olli ovat tehneet omaa jääkiekkoilijan uraa pelaamalla myös ulkomailla. Vanhemmat ovat olleet aina tiiviisti mukana omien lastensa urheiluharrastuksissa. Vaikka urheilu on ollut isossa roolissa, kotoa on saatu myös oikea asenne opiskeluun. Ulla suoritti lukion normaaliajassa eli kolmessa vuodessa Kerttulin urheilulukiossa.

Miksi valitsit Ruotsin etkä esimerkiksi Sveitsiä?

– Vanhemmiltani olen aina saanut tukea päätöksiini, mutta päätökset ovat olleet ihan omasta tahdostani tehtyjä. Pelaaminen Ruotsin pääsarjassa oli pitkäaikainen haaveeni. Ja maanakin Ruotsi on aina kiinnostanut. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Isä ja äitikin kannustivat vahvasti isoveljieni tavoin myös minua lähtemään ulkomaille.

Miksi pikkukylä Mora valikoitui pelipaikaksesi?

– KAIS Mora IF oli ensimmäinen, joka otti minuun yhteyttä. Isoveljeni Kalle pelasi myös aikoinaan Morassa ja hän kertoi, millaisesta kivasta paikasta on kyse. Se vahvisti haluani muuttaa juuri sinne. Muutkin Morassa pelanneet suomalaiset olivat viihtyneet siellä. Morasta pääsee junalla Tukholmaan ja sieltä jatketaan laivalla Turkuun. Ensimmäisenä vuonna kävin kotona kerran kuukaudessa, mutta toisella kaudellani harvemmin.

Onko kahden vuoden kielikurssilla iso merkitys sinulle tulevaisuutesi kannalta?

– Pelaaminen on vain pieni osa elämää, mutta kielitaidolla on iso merkitys koko loppuelämälle. Pääsin opiskelemaan kauppatieteitä Åbo Akademiin ja hyvällä ruotsin kielen taidolla työnsaantimahdollisuudet paranevat. Ystäväpiirikin laajenee. Haluan, että saamani kielitaito pysyy jatkossakin. Ruotsissa opin puhekieltä, mutta opiskellessani Åbo Akademissa opin myös paremmin kirjoittamaan ruotsiksi.

Muutto ulkomaille aikuisiän kynnyksellä vauhdittaa nuoren itsenäistymistä? Miten itse sen koit?

– Lähdin heti lukion jälkeen suoraan pois vanhempieni luota toiseen maahan. Se oli minulle henkilökohtaisesti iso harppaus, mutta sitä halusin. Kotiuduin nopeasti Ruotsiin, kun kaikki oli aluksi uutta ja jännittävää. Kolmen kuukauden jälkeen, kun arki alkoi rullaamaan, tuli hetkeksi koti-ikävä. Itsenäistyminen tapahtui kuitenkin nopeasti, kun joutui ottamaan kaikesta itse vastuun.

Kuinka pitkään kesti, että aloit ymmärtämään, mitä joukkuekaverisi sanoivat ja kuinka kauan kesti, että itse vaihdoit kielen englannista ruotsiksi?

– Tein alusta asti töitä, jotta oppisin ruotsin kielen. Eli en käyttänyt englantia kuin kerran, ensimmäisenä päivänä. Laitoin ruotsalaisia sanoja peräkkäin, käytin googlekääntäjää ja yritin pärjätä ruotsin kielellä. Kun aloin työskentelemään paikallisessa päiväkodissa, kielenikin kehittyi. Kolmisen kuukautta meni, kun ymmärsin, mitä pelikaverini sanoivat.

Kuinka pitkään kesti, että koit olevasi osa joukkuettasi?

– Heti alusta alkaen itselläni oli tervetullut olo. Oli hyvä, kun olin joukkueen ainoa ulkomaalainen. Useasti oletetaan, että ulkomaalaiset ovat keskenään omana ryhmänä.

Miten pelien ulkopuolinen arki sujui?

– Arki olisi ollut tylsää, jos en olisi sijaistanut päiväkodissa. Toisella kaudellani suoritin myös avoimen yliopiston kautta Åbo Akademin kursseja.

Olit tottunut pelaamaan rohkeaa peliä isoilla minuuteilla Loistossa. Miten sama onnistui Ruotsissa?

– Sain heti ison roolin, isomman kuin itse odotin. Valmentaja oli ihan erilainen kuin mihin olin tottunut Loistossa Matti Pienihäkkisen valmennuksessa. Pelityyliini kuuluu rohkeus ja sillä tavoin sain pelata Ruotsissakin.

Pelasit tuplalisenssillä Superligaa ja Allsvenskania. Kuulostaa hurjalta. Mitä mieltä olet tällaisesta mahdollisuudesta?

– Ensimmäisen kauteni päätteeksi Mora putosi pääsarjasta, joten jouduin miettimään, missä joukkueessa pelaan, jos haluan pelata Superliigaa. Tuplalisenssi mahdollisti sen, että jatkoin Morassa ja Allsvenskanissa, mutta pelasin myös Superliigaa Karlstad IBF:ssä.

Paluu takaisin Loistoon lienee ollut itsestäänselvyys?

– Ennen kuin lähdimme ulkomaille muutaman Loiston pelaajan kanssa, päätimme palata takaisin Loistoon. Se oli itsestäänselvyys. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Vanhemmatkin ovat olleet koko ajan mukana Loiston toiminnassa. Äitini on Loiston joukkueenjohtaja, joten samassa joukkueessa haluan itsekin pelata. Parhaat kaverinikin pelaavat Loistossa.

Onko mahdollista, että palaat vielä takaisin Ruotsiin pelaamaan?

– Todennäköisesti, mutta ajankohtaa en ole tarkemmin miettinyt. Mutta varmasti useammankin vuoden pelaan vielä Ruotsin puolella. Pelivuosiakin on paljon jäljellä. Mahdollisesti maisterivaiheessa vaihtaisin opiskelupaikan Ruotsin puolelle. Ehkä opiskelen jossain vaiheessa etänä. Ruotsiin jäi myös tosi hyviä kavereitani.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!