Perin tuttu näky! Kristika Turun Manuel Barnes käy pokkaamassa kotijoukkueen parhaan pelaajan palkinnon – vuorotahtiin joukkuekaveri Mikael Aallon kanssa. Ranskalais-suomalainen koripalloilija on ollut tämän kauden turkulaisten eräs tärkeimmistä pelaajista.
Parhaassa iässä oleva maailmanmies saapui Aurajoen rannalle kierreltyään ennen Turkuun muuttoaan Amerikassa ja Ranskassa. Barnes pelasi muun muassa viiden vuoden ajan Yhdysvalloissa kahdessa eri yliopistojoukkueessa.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Palataan ajassa 27 vuotta taaksepäin.
Manuel on syntynyt Ranskassa Välimeren rannalla satamakaupunki Marseillessa. Kaksoiskansalaisen Barnesin isä on ranskalainen. Suomalainen äiti on kotoisin Kotkasta. Koripallon alkeet tuli opittua Ranskassa, mutta varsinainen ura alkoi vasta Suomessa. Manuel muutti 16-vuotiaana äitinsä kanssa Kotkaan. Barnesin joukkue oli tietysti KTP.
– Olin nuori ja halusin kokea jotain uutta. Pidin Suomesta, sillä olin ollut täällä joka kesä. Kävin Kotkassa lukiota, mutta se oli haasteellista, koska en puhunut vielä silloin suomea enkä englantia. Sain kuitenkin paljon uusia ystäviä, kun pelasin KTP:n A-pojissa. Tein myös ensimmäisen ammattilaissopimukseni KTP:n kanssa.
Lahjakas parimetrinen nuorukainen sai niukasti peliaikaa Korisliigassa, kuten monet muutkin kotimaiset pelaajat. Ulkomaalaisvahvistukset ja kotimaiset huiput vievät suurimmat osan peliajasta.
– Iso ulkomaalaiskiintiö on huono suomalaiselle koripallolle, etenkin nuorille pelaajille. Heidän on hankalaa saada peliaikaa Korisliigassa. Kun neljä ulkomaalaisvahvistusta pelaa suurimman osan ajasta, on haastavaa saada mahdollisuutta. Minun on vaikea ymmärtää, miksi Suomessa ei panosteta enemmän nuorten pelaajien kehittymiseen. Penkillä istuminen ei kehitä.
Kahden KTP-kauden jälkeen Barnes suuntasi ulkomaille Atlantin toiselle puolelle Yhdysvaltoihin.
– Minun piti suorittaa Kansasissa ensin high school loppuun, jotta pääsin yliopistoon. Kouluni oli koripallopainotteinen ja opin samalla englannin kielen. Sain stipendin Saint Maryn yliopistoon, mutta vaihdoin myöhemmin Bakerin yliopistoon. Sieltä myös valmistuin.
Barnes palasi Yhdysvalloista takaisin tuttuun seuraansa Kotkaan. Vuosina 2016-2018 peliaikaa tuli KTP:ssä enemmän kuin edellisellä kerralla. Ottelukohtainen pistekeskiarvo jäi kuitenkin melko pieneksi.
– Toinen kauteni Kotkassa oli hyvin vaikea. Aika oli henkisesti raskas. Koin, että en ollut joukkueelle kovin tärkeä. Mietin jopa, miksi olen täällä. Vihasin sitä tunnetta.
Manuel on niitä pelaajia, jotka nauttivat siitä, kun pääsee paljon pelaamaan. Koripallon pitää olla ensisijaisesti hauskaa. Ajatus isommasta roolista ja peliajasta johti siirtymiseen Manuelin synnyinmaahan Ranskaan maan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Osin loukkaantumisen johdosta peliaikaa tuli sielläkin vähemmän kuin mitä Barnes olisi toivonut.
– Taso oli Ranskassa hyvä ja opin paljon koripallosta. Joukkueessamme oli vain yksi jenkki ja tunsin olevani osa joukkuetta. Vuosi Ranskassa oli ihan ok, mutta halusin kuitenkin palata Suomeen.
Ranska-vuoden jälkeen Barnes oli tilanteessa, missä hänen piti miettiä tulevaisuuttaan. Lopettaisiko pelaamisen ja aloittaisi jotain ihan uutta.
– Ajattelin, että on hyvä, jos saan sopimuksen jonnekin. Jos en saa, niin haen töitä. Tunsin olevani Suomessa ja Kotkassa kuin kotonani. Täällä minulla on paljon hyviä ystäviäkin.
Hyvältä ystävältä, entiseltä pelikaverilta, Joona Tuomalalta tuli oiva vinkki: tule Turkuun pelaamaan. Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Manuel otti yhteyttä Kristikan Turun valmentaja Juha Ruohoseen. Kahden vuoden sopimus oli nopeasti allekirjoitettu.
– En enää edes ajatellut mahdollisuutta pelata Korisliigassa. Halusin pelata mahdollisimman paljon. Siksi olen todella tyytyväinen, kun tulin Turkuun. Nyt nautin täällä koripallon pelaamisesta.
Manuel pelaa ainakin vielä toisen kauden Turussa, mutta ajatuksissa on jo uusiakin suunnitelmia. Yksi asia on ainakin varma: Barnes haluaa jäädä nyt pysyvästi Suomeen.
– Viihdyn täällä paremmin kuin Ranskassa. Koripallolla en voi loputtomiin maksaa laskujani, minun pitää löytää paikka, minne jäädä ja siirtyä työelämään. Nyt opiskelen suomen kieltä, jotta opin sen mahdollisimman hyvin. Divarissa pelaamalla minulla on enemmän aikaakin opiskella kuin Korisliigassa.
