Valikko Sulje

Matti Lepänhaara hämmästytti urkuineen 1970-luvulla Kupittaalla

Matti Lepänhaara ja urkumusiikki ilmestyi Kupittaan jäähalliin 1970-luvulla. Turkulaiset olivat ihmeissään, monet näreissään. Lepänhaara palasi 49 vuotta myöhemmin tutulle paikalleen halliin muistelemaan menneitä.(Suomen Jääkiekkomuseo / Toivo Köpilä, Hannu Tuominen)

”Hiiteen koko homma. Tämä on urheilua eikä mitään pelleilyä!” Eletään vuotta 1976. Kupittaan jäähallissa koetaan jotain uutta ja erikoista. Matti Lepänhaara liruttelee sähköuruillaan TPS:n jääkiekkopelin pelikatkojen aikana rytmikästä musiikkia. Osa turkulaisista katsojista ei sulata uutta ideaa lainkaan.

Näistä ikimuistoisista ajoista on vierähtänyt yli neljäkymmentä vuotta. Nyt sama organisaatio lupaa tälle kaudelle Turkuhallin liigapeleihin kaikkien aikojen alkushow’n. Visuaaliset elementit saavat haukkomaan henkeä, lupaavat nykytekijät.

Vuosikymmenien aikana kaikki on kääntynyt jääkiekko-ottelussa päälaelleen.

– Olen iloinen, kun sain elää jääkiekon kulta-ajan. Kupittaan jäähalli natisi liitoksissaan. Yleisö saapui katsomaan pelejä ja värikkäitä persoonia. Se oli kirkonkylän henkeä. Moni pelaaja oli seuraikoni. Katsomo oli niin lähellä kenttää, että jäähileet lensivät pelaajien luistimista naamalle. Nyt, jos joukkue ei pärjää, ylisuuressa hallissa ei ole juuri ketään, mutta tekemällä tehty meteli on kova, toteaa Lepänhaara.

Kanada toimi Kupittaan urkumusiikin esikuvana.

– Telkkarista näin ensimmäisen kerran, kun Canada cupissa esiintyi urkuri. Jo seuraavana päivänä TPS:n markkinointipäällikkö Juhani Högblom otti minuun yhteyttä ja aloitimme yhteistyön. Siitä se lähti.

– Toin halliin omat urut. Kupittaan urheiluhallista tuotiin vaatimattomat kaiuttimet. Pian ostin Matilta ja Tepolta paremmat äänentoistolaitteet.

Hallissa raikasivat sen ajan iskelmät, kuten Kalle Kustaan muori, Isontalon Antti ja Rannanjarvi, We shall overcome, Volgan lautturi ja Letkajenkka.

– Olin ensimmäinen joka soitti lätkämatsissa Säkkijärven polkkaa ja se soi halleissa vieläkin.

Usean tuhannen hengen yleisön mielenkiinnon kohteeksi joutunut Lepänhaara sai aluksi kipakkaa palautetta.

– Paljon oli kaikenlaista haistattelua ja negatiivisia kirjoituksia. Kerran Ässien ollessa vieraana, soitin heidän maalin kunniaksi Porilaisten marssia. Turkulaiset eivät tykänneet. Niskaan alkoi lentää kolikoita ja juomatölkkejä.

Kun peli ei kulkenut, sekin saattoi olla urkurin vika.

– Kerran Tepsin ja HIFK:n pronssipelissä helsinkiläisten hävitessä HIFK:n toimitusjohtaja Göran Stubbin vaimo kiskaisi kiukuspäissään korkokenkänsä kohti urkuria.

Tappara uhkasi jättää ottelun väliin, jos hallissa soi urkumusiikki.

– Kun kotijoukkue teki maalin, painoin uruilla menemään täysillä. Se harmitti vierasjoukkuetta. Kun vastustajan pelaaja joutui jäähylle, soitin vanhaa kansanlaulua Nyt mua viedään linnasta linnaan. Monet pelaajat mulkoilivat vihaisina.

Uutta oli myös ottelutaukojen aikana kerrotut mainokset.

– Aloin keräämään oma-aloitteisesti mainoksia turkulaisilta yrityksiltä. Välitin niitä mikrofonilla ottelun aikana. Väritin mainoksia, esimerkiksi kertomalla, miten Katiska sijaitsee sopivasti viinakauppaa vastapäätä. Yleisö tykkäsi kovasti. Erään mattofirman mainoksen luin näin: Yllätä vaimosi iloisesti, tee se uudella matolla.

Aulis Virtanen oli otteluiden kuuluttajana.

– Luulen, että Aulis ei oikein tykännyt uudesta ilmiöstä. Piti tarkkaan seurata, että en puhunut Auliksen kuulutuksien päälle. Aulis oli persoona ja minä mukauduin tilanteeseen.

Lepänhaara sai pienen korvauksen urkurin hommista, mutta tärkeitä oli kuitenkin olla osa joukkuetta.

– Pelaajat ottivat minun hyvin mukaan. Erätauoilla istuin heidän kanssaan samassa pukukopissa juomassa kahvia. Moni pyysi tiettyä kappaletta, kun tekee maalin. Olin toisinaan mukana pelireissuillakin. Valmentaja Raimo Määttäsen mukaan pelaajilla piti olla muutakin ajateltavaa kuin peli. Kerroin pelimatkalla vitsejä ja laulatin poikia.

Lepänhaaran pesti jäi lyhyeksi, sillä jo parin vuoden kuluttua puhalsivat uudet tuulet.

– TPS:n toimitusjohtajaksi tuli Johan Hollsten. Mainosmyynti siirtyi kokonaan seuralle eikä urkuriakaan enää tarvittu. Kupittaan jäähallin pesti oli minulle kuitenkin tärkeä, sillä sen avulla nimi tuli tutuksi ja keikkoja alkoi kertymään.

Nykyään jääkiekko-otteluissa pitää olla äänekästä musiikkia ja spektaakkelimainen valoshow. Kauas on tultu niistä ajoista, kun se riitti, mitä tapahtui kaukalossa.

ETUSIVU