Kun asut Kuusamossa Koillismaalla Rukatunturin kupeessa, saat nähdäksesi liigajoukkueen matkustaa melkoisen pitkän matkan. Se ei kuitenkaan estänyt Pekka Rauniota innostumasta lapsena jääkiekosta, pelasihan paikkakunnalla Kuusamon Pallo-Karhut alasarjoissa.
– Isoveljeni perässä alle kouluikäisenä vinkusin mukaan jääkiekkoharjoituksiin. Pääsin pyörimään joukon jatkoksi. Junnuna tietysti otteluiden jälkeen menimme ruinaamaan pelaajilta mailoja.
Vaikka Kuusamossa ollaan kaukana liigapaikkakunnalta, saatiin toisinaan toivottuja vieraita. Kun Lukko vierailee Turussa, on se kannattajille arkipäivää. Kuusamossa se oli lapselle suuri merkkipäivä.
– 1990-luvun alkuvuosina Kuusamossa kävi vierailulla useampikin liigajoukkue, kuten Lukko, HIFK, Jokerit, HPK ja Divarista Joensuun Kiekko-Pojat. Pelaajien nimellä varustetut mailat olivat jokaiselle pikkupojalle haluttua tavaraa. HIFK:n maalivahti Sakari Lindforsin maila on ensimmäinen saamani maila.
Raunio muistaa tapauksen, kun Lukko tuli paikkakunnalle. Se oli aikaa, kun lätkämailat olivat puuta ja pelaajat rautaa.
– Isäni oli Pallo-Karujen huoltaja, joten pääsin paikkoihin kulissien taakse, mihin junnuilla ei ole asiaa. Lukon pelaajat olivat lämmittelemässä ja yksi pelaajista, Joni Lehto, ”unohti” yhden mailan penkille. Juoksin mailan kanssa perään, mutta Joni antoikin mailan minulle. Sain vielä nimmarin lapaan.
Raunion mailaharrastus sai yllättäen melkoisen nosteen.
– Kysyin Jouni Vennolta, joka oli jo lopettanut pitkän peliuransa, olisiko häneltä jäänyt joku vanha maila jäljelle. Jouni antoi minulle ainakin viitisenkymmentä mailaa, joita hän oli kerännyt autotalliinsa. Se oli hyvin kattava kokoelma. Siitä lähti varsinaisesti oma kokoelma laajenemaan. Nyt niitä on nelisen sataa. Olen pyrkinyt siihen, että maila on tehty juuri sille pelaajalle.
Iso osa Pekan mailoista on tullut lahjoituksina. Osasta on joutunut kaivamaan lompakkoa.
– Yksi sellainen on Teemu Selänteen Jokerit-maila NHL:n työsulun ajalta. Ja toinen on Jeremy Roenickin tulokaskauden maila Chicago Blackhawksissa.
Raunion mailaharrastus ei ole seurasidonnainen, vaan työkaluja löytyy monen eri seuran pelaajilta. Varttuneemman lätkänseuraajan silmissä Raunion mailaviidakossa vilisee tuttuja entisaikojen tähtipelaajien nimiä. Esimerkkinä Pekka nostaa rivistä nuorille tuntemattoman Arto Kaunosen mailan. Hän oli 1970-luvulla eräs Kupittaan yleisön suurimmista suosikeista. Häntä voidaan pitää yhtenä lahjakkaimmista turkulaispuolustajista.
On yksi himottu maila, mikä puuttuu Raunion kokoelmasta.
– Se on Matti Hagmanin maila. Sen saaminen lienee mahdotonta.
Pelaajilla on oman mailan suhteen erikoistoivomuksia. Forssan Palloseuran Timo Sulosen maila on siitä hyvä esimerkki. Mailaa tuskin enää hyväksyttäisi, sillä mailan lapa on todella käyrä. Mailan pää, tuppi, sekin vaihtelee. German Titovilla se oli poikkeuksellisen paksu, mutta Jani Latvalalla mailan tuppi oli vain sormenpaksuinen. Hannu Virran maila oli kuin junnumaila.
Eräs pelaaja on ollut poikkeus. Marko Kiprusoff, vaatimattomuuden perikuva, saapui Forssan mailatehtaalle valitsemaan mailaa itselleen. Tehtaalla kysyttiin totutusti, millaisia toiveita hänellä olisi mailan suhteen.
– Löytyisikö rightin maila? Sellainen kelpaisi minulle.
