TPS 100 VUOTTA – Ihmeidentekijä Suikkasen yllätysmestaruudesta jo toistakymmentä vuotta

Mestaruus, potkut, mestaruus, potkut, mestaruus, potkut…

TPS 100 vuotta. Siinä kiekkovalmentaja Kai Suikkasen valmentajaura tiivistettynä. Jos oli Oulun Kärppien kasvatin peliura värikäs, sitä on ollut myös Suikkasen taival lätkäjoukkueen pääkäskijänä. Paljon on sattunut ja tapahtunut vuosien varrella.

Suikkasen ansioluetteloon on ikuistettu useita mestaruuksia, mutta usein on tullut myös potku persuksiin. Näistä henkilökohtaisesti merkittävin on ollut lähtö KHL-joukkue Lokomotiv Jaroslavin päävalmentajan paikalta. Pian Suikkasen potkujen jälkeen venäläistä joukkuetta kuljettanut kone syöksyi maahan ja kaikki koneessa olleet saivat surmansa.

Turkulaisittain erikoisia hetkiä vietettiin syksyllä 2008. TPS oli vaeltanut jo pidempään syvissä vesissä. Menestysvuodet olivat takana ja liigajoukkue sekä koko seuraorganisaatio kulki kriisistä toiseen.

Kun joukkue oli sarjan jumbopaikalla, päätettiin tehdä isoja muutoksia. Se tarkoitti seurahistorian ensimmäisiä potkuja kiekkopuolen päävalmentajalle. Erityisen kiusalliseksi sen teki se, että edustusjoukkueen päävalmentajana oli seuralegenda Hannu Virta. Eipä ollut kovin helppoa siinä vaiheessa kautta löytää korvaajaakaan.

Suikkanen oli lopettanut peliuransa keväällä 1991 Suomen mestarina Turun Palloseurassa ja aloittanut valmentajauransa kotikaupungissaan Oulussa. Kärppien A-nuorten valmennuksesta tie kulki Suomisarjan Rokin kautta Kajaaniin. Jo heti ensimmäisellään kaudellaan 2006-2007 Suikkasen valmentama Kajaanin Hokki voitti Mestiksen mestaruuden. Myös seuraavalla kaudella Hokki ylsi loppuotteluihin.

TPS:n pelaajakoordinaattori Ari Vuori otti yhteyttä Suikkaseen. Tämä kiinnostui turkulaisjoukkueen valmentamisesta. Vuoren soitto tuli hänen tietämättään viime hetkellä, sillä Suikkasella oli jo toinen sopimus valmiina työpöydällään. Vain allekirjoitus puuttui. Suikkanen päätti lähteä Turkuun ja allekirjoitti sopimuksen TPS:n kanssa.

Pienestä siis oli kiinni, että Turun Palloseuran historiaa olisi kirjoitettu toisin. Suikkasen johdolla Turussa tapahtui ihme. Liigan paljon parjattu rupusakki voitti uuden valmentajan toisella kaudella Suomen mestaruuden keväällä 2010.

Suikkasen ja A-nuorista nostetun Riku-Petteri Lehtosen aloittaessa kesken kauden syksyllä 2008 TPS oli sarjan huonoin joukkue. Kiri alkoi kaukaa peräpäästä. Vaikka voittoja kertyi keväällä kärkijoukkueiden tahtiin, jäi pääsy pudotuspeleihin viimeisen ottelun varaan. Vierasvoitto HIFK:ta vastaan merkitsi pääsyä säälipleijareihin uudestaan samaa helsinkiläisjoukkuetta vastaan. TPS lähetti HIFK:n kesälomille otteluvoiton 2-0. Puolivälierissä TPS laittoi JYP:n ahtaalle, mutta putosi jatkosta. Näin jättiyllätys siirtyi seuraavaan kevääseen.

Suikkasen toinen kausi (2009-2010) TPS:ssä kulki vaihtelevasti. Ottelut olivat melkoista vuoristorataa. Runkosarjan jälkeen joukkue oli sarjataulukossa kuudes. Se oli kuitenkin paras sijoitus muutamaan kauteen.

Kesken kauden ailahtelevasti pelannut joukkueen ykkösvahti Atte Engren lähetettiin vuokralle Tutoon. Peli kulki naapuriseurassa hyvin ja niinpä Engren kutsuttiin nopeasti takaisin. Loppu olikin hänen kohdallaan melkoinen tuhkimotarina. Suomen mestari valittiin liigan parhaaksi maalivahdiksi ja käteen tyrkättiin kauden päätteeksi NHL- sopimus Nahsvilleen.

Puolivälieräsarja alkoi ennakkosuosikki Rauman Lukkoa vastaan. Runkosarjassa TPS oli hävinnyt raumalaisille jo neljästi. Mutta kuinkas ollakaan, TPS voitti ottelusarjan puhtaasti 4-0. Tämä sytytti myös turkulaisyleisön. Hunajapurkkia ei oltu avattu useampaan vuoteen.

Niinpä panosten kasvaessa väkeä alkoi saapua Turkuhallin lehtereille. TPS eteni finaaleihin kaatamalla edelliskevään pudotuspelivastustajan JYPin. Turkulaiset olivat viimeksi olleet finaalissa kuusi vuotta aikaisemmin. Silloin tuloksena oli hopeamitalit.

TPS ratkaisi Suomen mestaruuden HPK:ta vastaan viidennessä ottelussa. Se pelattiin Hämeenlinnan Rinkelinmäellä. Voittojuhlien jälkeen TPS palasi bussilla yötä myöten kotiin Turkuun. Joukkueen yllätykseksi hallilla oli viitisen tuhatta kannattajaa juhlimassa mestaruutta. Varsinainen torijuhla järjestettiin muutamaa päivää myöhemmin.

TPS:n mestaruus keväällä 2010 ei tullut tuurilla, mutta se oli suuri yllätys. Yksikään asiantuntija ei ennen kauden alkua veikannut turkulaisia mestariksi. Pikemminkin päinvastoin. Ei mitään mahdollisuuksia.

Turussa koettiin lyhyessä ajassa kannatuskulttuurin ääripäät. Suomen paskin kiekkojoukkue sai ensin kuraa päällensä, mutta yhtäkkiä kaupungissa olikin valtava kiekkobuumi. Mestaruus tarjosi lopulta turkulaisorganisaatiolle balsamia haavoihin. Mestaruus antoi myös ihmeentekijä Suikkaselle mahdollisuuden edetä isompiin ympyröihin. Rahakas KHL kutsui, tosin ensimmäinen kontakti Venäjältä tuli jo kauden aikana.

Suikkasen ura Venäjällä kesti vain 21 runkosarjaottelua. Lähtö KHL:stä on ihan oma tarinansa. Suikkanen palasi Suomeen ja Lahden Pelicansin kautta takaisin Turkuun valmentajaksi kaudelle 2013–2014. TPS:n yllätysmestaruuden jälkeen joukkueen rämpiminen oli jatkunut. Niinpä kaupunkiin palanneelta tutulta sheriffi Suikkaselta odotettiin uutta ihmetekoa. Sitä ei tullut. Tuli potkut. Suikkasen tilalle nimettiin TPS:n A-nuoria valmentanut Miika Elomo.

Samalla kun turkulaiset jatkoivat Elomonkin jälkeen rämpimistä, Suikkanen siirtyi tuttuun seuraan, Oulun Kärppiin. Tulos oli sielläkin perin tuttu. Päävalmentaja Suikkaselle potkut.

Suikkasen oma henkilökohtainen unelma toteutui, kun hän suuntasi kohti Keski-Eurooppaa. Suikkanen siirtyi italialaisen HC Bolzanon päävalmentajaksi. Bolzano pelasi monikansallista EBEL-liigaa. Se on korkein Itävallassa pelattava sarja, jossa on mukana joukkueita myös Italiasta, Kroatiasta ja Tshekistä.

Jos 2010 mestaruus Turussa oli yllätys, vielä suurempi ihme koettiin Bolzanissa. Valmentajavelho Suikkasen johdolla joukkue nousi jumbosijalta pudotuspeleihin ja aina mestaruuteen asti. Bolzanon kaupunki meni onnesta ihan sekaisin.

Seuraavalla kaudella keväällä 2019 oli edessä paluu normaaliin arkeen. Suikkanen sai potkut Bolzanon päävalmentajapestistä.

Suikkanen palasi valmennustehtäviin siirtymällä EBEL-liigassa pelaavan itävaltalaisen Dornbirn Bulldogsin päävalmentajaksi. Hän korvasi päävalmentajana Jussi Tupamäen. Tämä pesti kesti kesään 2022 asti. Syynä eivät olleet potkut, vaan joukkueen pääyhteistyökumppanin rahoituksen päättyminen. Dornbirn Bulldogs luopui sarjapaikasta ja Suikkanen palasi Suomeen.

Nyt työtön Suikkanen odottaa seuraavaa puhelinsoittoa. Lokakuun lopussa, viimeistään marraskuun alussa, alkavat valmentajien vaihtoviikot.

ETUSIVU