Pää sopivasti pilvissä, mutta jalat tukevasti maassa. Eemil Viro, Turun Palloseuran tulevaisuudenlupaus, synnyttää heti positiivisen vaikutelman. Harkitseva nuorimies tietää, mitä elämältä haluaa.
NHL on tietysti päällimmäisenä mielessä. Se on selvä. Unelman toteutuminen on myös todennäköisempää, kun kuuntelee juuri aikuisikään yltäneen Viron ajatuksia. Maltti on valttia – siitäkin huolimatta, että Naantalin VG-62:n kasvatti varattaneen jo ensi kesänä NHL:ään. Onpa jopa puhuttu ykköskierroksen varauksesta.
– Kaikkien pikkupoikien unelma on päästä NHL:ään, niin oli minullakin. Kun ikää tulee lisää, huomaa, kuinka realistista se loppujen lopuksi on. Itseni kohdalla se voi olla mahdollista, mutta pelkkä varaaminen ei juurikaan merkitse vielä mitään, kertoo Viro.
Viro tiedostaa, että osa nuorena lähteneistä suomalaisista pelaajista on lyönyt Mikko Rantasen ja Rasmus Ristolaisen tavoin nopeasti NHL:ssä läpi. Jopa niin nopeasti, että heiltä jäi koulut Suomessa kesken. Mutta on myös niitä nuoria pelaajia, joilla isoista ennakko-odotuksista huolimatta ura ei ole lähtenyt raketinlailla lentoon. Osa on tullut maitojunalla takaisin Suomen kasvamaan.
– En juuri kiinnitä huomiota, mitä lehdet minusta kirjoittavat. Haluan keskittyä vain olennaiseen. Moni on sanonut minulle, että on parempi mennä NHL:ään myöhemmin kuin liian aikaisin. Nyt menen kausi kerrallaan ja keväällä 2022 katson, missä mennään.
Turun Kerttulin urheilulukion toisen vuosikurssin opiskelija Viro on yhä naantalilainen. Paras tuki ja turva löytyy omasta kodista sekä äidin tekemästä kotimurkinasta. Se on iso etu nuorelle kehittyvälle pelaajalle. Arki rullaa mutkattomammin, kun ei tarvitse vielä muuttaa muualle.
– Iskä, joka itse suoritti koulut hyvin, on aina meitä lapsia ”rääkännyt” koulun suhteen. Nyt, kun sain liigasopimuksen, se pitkittää lukion suorittamista. Neljässä vuodessa on tarkoitus suorittaa loppuun. Kun voin asua yhä kotona, arkeeni ei ole tullut mitään muuttuvia tekijöitä. Voin keskittyä vain tekemiseen.
Erityisluvalla saatu ajokortti tuli tarpeeseen. Viro kulki talven aikana ahkerasti Naantalista Turkuun. Kodin, koulun ja Turkuhallin yhdistäminen saman päivän aikana on vaatinut joustavaa siirtymistä paikasta toiseen. Myös aikuisten kulkupeli antaa kahdesti päivässä harjoittelevalle liigapelaajalle enemmän uskottavuutta kuin murrosikäisten suosima mopoauto.
– Aina välillä vanhempi kaarti kuittaili mopoautostani, onneksi oli niitä muillakin nuoremmilla pelaajilla.
Viro on syntynyt pääkaupunkiseudulla, mutta muutti perheensä mukana jo varhain Naantaliin. Luistimet sovitettiin pikkupojan jalkaan Eemilin ollessa vasta alle kolmivuotias. Mukaan vanhempien Kirsi ja Tomi Viron vetämään luistelukouluun lähti myös Eemilin kaksoissisar Eerika. Kyse ei ollut yhdestä päähänpistosta.
– Äitini pelasi aikoinaan ringettea Naantalissa ja isäni on pelannut lätkää Porissa. Luistelukoulun kautta molemmat vanhempani menivät mukaan VG-62:n seuratoimintaan.
Siskon valitessa ringetten, veli keskittyi jatkossa jääkiekkoon. Luistin kulki siihen tahtiin, että Eemilillä oli pian edessään siirto isompiin ympyröihin, Turun Palloseuran junioreihin.
– Siirryin vasta 14-15 -vuotiaana Tepsiin. Se oli suunniteltua, sillä VG:ssä sain kehittyä pelaamalla mahdollisimman paljon. Siinä vaiheessa, kun ero kasvattajaseuran ja isomman seuran välillä kasvoi suureksi, siirryin TPS:ään. En halunnut lähteä liian aikaisin. Naantalissa oli kiva pelata kavereiden kanssa. Nautin siitä, kun pelaaminen oli hauskaa. En ollut kuitenkaan mikään suuri junnutähti.
Eemilin ensimmäinen SM-mitali irtosi TPS:n C-junioreiden voittaessa SM-pronssia. Oman joukkueensa parhaimmistoon kuulunut naantalilainen valittiin ikäluokkansa tähdistökentälliseen ja palkittiin sarjan parhaan puolustajan palkinnolla. Vuosi kuitenkin kasvatti poikia rankalla kädellä.
– Sillä kaudella joukkuekaverimme menehtyminen liikenneonnettomuudessa on jäänyt isona ikävänä muistona mieleeni. Se oli kova paikka koko joukkueelle.
Kuten tapana on, parhaimmat pelaajat pelaavat omaa ikäänsä vanhemmissa joukkueissa. Viro pelasi B-juniori-ikäisenä myös A-nuorten otteluita.
– Joka kaudella tuli pelattua muutama peli ikäistäni vanhempien joukossa.
Viime kaudella (2019-2020) Eemil pelasi ensimmäisen liigaottelunsa vain 17-vuotiaana Saimaan Palloa vastaan. Syksyn liigadebyytti ei jäänyt ainoaksi.
Puolustajan paikalla pelaavalle Virolle kertyi kolmisenkymmentä liigaottelua. Se on kova lukema kaverille, joka ei ehtinyt kauden aikana kunnolla edes aikuisikään. Maalitili jäi vielä avaamatta, mutta syöttöpisteitä kertyi jo muutama. Mutta mikä tärkeintä, Viro vakiinnutti paikkansa puolustuksessa.
– Eräs vahvuuteni on hyvä luistelu. Olin VG:ssä hän, joka toi hyvänä luistelijana kiekon alhaalta ylös ja punaviivan jälkeen syötin kaverille. Luistelutaitoni kehittymiseen on kiinnitetty paljon huomiota jo lapsena. Pelinlukeminen ja kiekollinen pelaaminen ovat myös vahvuuksiani. Voimaa pitää tietysti saada lisää, jos haluaa pärjätä miesten sarjassa. Erot tasoittuvat, kun tulee ikää lisää. Se tapahtuu töitä tekemällä.
Vaikka TPS joukkueena räpelsi koko viime kauden, oli ensimmäinen liigakausi Virolle menestyksellinen. Tuskin hän vielä vuosi sitten kuvitteli allekirjoittavansa 17-vuotiaana kaksivuotisen liigasopimuksen Turun Palloseuran kanssa. Kyse on pelaajalle itselleen taloudellisesti ihan eri sopimus kuin niin sanottu juniorisopimus.
Viro tietää, että Liigaan pääsee nykyisin nuoremmalla iällä kuin aikaisemmin.
– Itse olen hyötynyt tästä tilanteesta. Pääsemällä pelaamaan miesten kanssa, se kehittää nopeammin. Näin voin nostaa omaa sijoitustani rankinglistoilla. Voin todistaa, että pystyn pelaamaan miesten kanssa ihan hyvällä tasolla. Junnupelit ovat junnupelejä ja miesten pelit ovat miesten pelejä.
Jos NHL-varaus toteutuu ja sen myötä tulisi mahdollisesti siirto Atlantin toiselle puolelle, pitää myös paikallinen kieli olla hallussa.
– Se on minun vahvuuteni. Olin jo alakoulussa kielipainotteisella luokalla. Jos et osaa kommunikoida englanniksi, kaikki menee hankalaksi. Hyvällä kielitaidolla voin vaikuttaa omaan asemaani, rooliini ja myös pelaamiseeni.
Vaikka TPS:n liigajoukkueen pelit päättyvät koronasta huolimatta aikaisin, olisi Viron pelit jatkuneet pitkälle kevääseen. Edustusjoukkueen A-juniori-ikäiset pelaajat vapautuivat oman ikäluokkansa pudotuspeleihin. Nimet Viro, Pajuniemi, Nurmi, Pärssinen ja Anttalainen ilmestyivät kokoonpanoon.
– Ehdin pelata kaksi A-nuorten SM-sarjan pudotuspeliä ennen kuin sarja keskeytettiin. Sääli, sillä meillä olisi ollut hyvä joukkue. Muistan, kun Rantanen ja kumppanit voittivat Suomen mestaruuden keväällä 2015. Tunnelma oli huikea.
(Tämä haastattelu tehtiin ennen kuin Eemil Viro lähti ulkomaille. Detroit Red Wings kiinnitti turkulaislupauksen. Aika näyttää, miten nuorukaisen ura NHL:ssä kehittyy.)
