TPS 100 vuotta. Yksi asia tulee heti haastattelussa selväksi. Turun Palloseuraa edustava Viivi Spets on poikkeuksellisen sinnikäs. Todellinen sisupussi. Toiseksi, 19-vuotias nuorukainen on hurahtanut täysin jalkapalloon.
Vai, mitä sanotte seuraavasta?
Nuoresta iästään huolimatta Spets on kokenut jalkapallourallaan harmittavan monta loukkaantumista. Eikä kyse ole mistään pienistä venähdyksistä, vaan loukkaantumisista, mitkä ovat vaatineet kuukausia kestäviä kuntoutusjaksoja. Ensin repeytyi eturistiside oikeasta polvesta ja seuraavaksi vasemmasta polvesta. Kolmaskin oli lähellä.
– Magneettikuvissa näkyi osittainen repeämä eturistisiteessä ja pelkäsin joutuvani kolmannen kerran leikkauspöydälle. Sillä kertaa polveani ei kuitenkaan leikattu. Parin kuukauden kuntoutus tuntui lyhyeltä ajalta verrattuna aikaisempiin kuntoutusjaksoihin, muistelee Spets viimeisintä polven loukkaantumistaan.
Eikä tässä vielä kaikki.
– Päättyneellä kaudella sain kahdesti aivotärähdyksen. Ensimmäisen kerran vierasottelussa HauPaa vastaan. Silloin tarvittiin ambulanssiakin. Parin viikon päästä edellisestä sain uuden tällin ottelussa Pallo-Iiroja vastaan.
Kaikesta edellä kerrotuista huolimatta, Viivin into päästä kentälle uudestaan ja uudestaan on ollut kova. Hän on aina saanut itsensä takaisin pelikuntoon. Ehkä pahimmilla hetkillä on käynyt lyhyen aikaa mielessä jalkapallon lopettaminenkin, sillä loukkaantumiset ovat olleet myös henkisesti nuorelle äärimmäisen raskaita. On kova paikka soittaa maajoukkuevalmentajalle, että nyt ei pääsekään leirille.
Mutta kuinka ollakaan, Paraisten sisupussi odottaa nytkin kovasti talviharjoittelun alkamista ensi kautta varten. Pakko kuitenkin kysyä vielä yhtä asiaa vammojen syntymisen kannalta.
Osallistut peliin aktiivisesti ja menet tilanteisiin rohkeasti. Onko vauhdikkaalla pelityylilläsi ollut osuutta lukuisiin vammoihisi?
– Ehkä yksi polvivammoista johtui pelityylistäni. Menin tilanteeseen silloin liian kovaa loppupelin väsyneillä jaloilla. Muissa tapauksissa on ollut vain huonoa tuuria. Olen kyllä rauhoittunut, sillä aikaisemmin tuli mentyä tilanteisiin ilman itsesuojeluvaistoa.
Mennään nyt ajassa taaksepäin.
Viivin jalkapallon harrastamisen aloittamiselle on selvä syy. Kolme vuotta vanhempi isosisko Wilma on ollut aina Viiville hyvä esikuva.
– Isäni valmensi Paraisilla Wilman joukkuetta ja olin usein mukana pallotyttönä. Innostuin ja liityin ikäisteni joukkueeseen. Isosiskoni kanssa olemme pelanneet yhdessä, muun muassa silloin, kun Wilma pelasi viimeisen kauden Tepsissä. Olen minä pelannut neljä vuotta käsipalloakin. Se sopi talvilajina hyvin jalkapallon kanssa.
Siskosten tie kulki Paraisilta Turkuun. Viivi siirtyi Palloseuraan jo 10-vuotiaana. Vanhempien kyytiapu tuli silloin tarpeeseen.
Viivin uran mieluisin muisto on toistaiseksi ensiminuutit liigassa. Se tapahtui kesällä 2018 HJK-ottelussa.
– Olin jo harjoitellut edustuksen kanssa, mutta itselleni oli yllätys, kun sain kutsun tulla pelaamaan. Oletin pääseväni penkinlämmittäjäksi, mutta tulinkin vaihdosta kentälle.
Viivin yksi erikoisuus on monipuolisuus, sillä maalivahtia lukuun ottamatta hän on pelannut kaikilla muilla pelipaikoilla. Kauden viimeinen ottelu sujui hyvin topparina. Useimmin Spets on kuitenkin nähty keskikentällä.
Mikä pelipaikka on sinulle mieluisin?
– Ehdottomasti keskikenttä. Siinä saan osallistua paljon peliin. Seuraan, mitä eri keskikenttäpelaajat tekevät, mutta yhtä tiettyä esikuvaa ei minulla kuitenkaan ole. Seuraan Helmareiden otteluita ja katson paljon Ruotsin naisten liigapelejä. Naapurimaassa on useita hyviä keskikenttäpelaajia.
TPS putosi syksyllä 2020 liigasta. Tavoite oli nousta nopeasti takaisin pääsarjatasolle. TPS:n viettäessä ensi vuonna 100-vuotisjuhlia, olisi hyvä, jos seuran naiset pelaisivat juhlavuonna Kansallisessa liigassa. Näin ei käynyt. Nousu ei olisi ollut realismiakaan.
– Seuran tai valmentajan taholta ei luotu paineita, mutta pelaajat toki halusivat kauden alussa nopeaa paluuta liigaan. Nyt kauden päättymisen jälkeen ymmärtää, että se olisi ollut kova suoritus. Kaikki oli taktiikkaa myöten kauden alussa vielä uutta. Vasta loppukaudesta alkoi näkyä joukkueen kehitys.
Mikä on vahvuutesi?
– Yksi vastaan yksi pelaaminen. Pystyn lukemaan vastustajaa, miten pääsen parhaiten riistoon. Menen myös usein riistämään palloa, tosin se voi olla heikkouskin, jos olen liian innokas.
Mitä ominaisuuksia pitäisi vielä kehittää?
– Pitkät poissaolot ovat vaikuttaneet omaan tekemiseen pallon kanssa. Ne ovat vieneet itsevarmuuttani. Haluan ottaa jatkossa enemmän itse vastuuta. Kausi, kun putosimme sarjasta, oli selviytymistä eikä nähty pallolista pelaamista. Päättyneellä kaudella sain rauhoitettua omaa pelaamistani ja lisää itsevarmuutta.
Spets kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi. Elämä opiskeluineen on edessä. Monet turkulaiset nuoret pelaajat ovat lähteneet viime vuosina pääkaupunkiseudulle, osa jopa ulkomaille. Viivi päätti jäädä vielä ainakin toistaiseksi Turkuun.
– Haluan auttaa joukkuettani nousemaan ja oman kehitykseni kannalta usean loukkaantumisen jälkeen pelaaminen TPS:ssä on nyt paras vaihtoehto. Peliaika on kehittymisen kannalta tärkeintä. Pelituntumaa pitää saada. Sitä kautta tulee itsevarmuuttakin. Valmentaja Akusti Salonen on yksi tärkeä syy jatkaa Tepsissä. Hän on jo nyt yhdessä kaudessa saanut paljon aikaiseksi.
Kysytäänpä vielä yksi kysymys. Mitä harva tietää sinusta?
– Harva tietää, että minulla on taitoluistelutaustaa, vaikka ei uskoisi (hersyvää naurua).
(Viivin tavoite toteutui, sillä TPS:n naiset nousivat takaisin pääsarjatasolle kauden 2022 päätteeksi.)
