Erik Storgårds teki ison päätöksen – paikallaan junnannut kehitys lähti lentoon

– Ilman silloista isoa henkilökohtaista päätöstäni enää pelaisin salibandyä, toteaa TPS:n Erik Storgårds, joka reilut kolme vuotta sitten tuskin näki unta, että Petteri Nykky soittaisi hänelle. Mutta niin vain kävi.

Erikin tarina on oiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Vaikka ikää oli vasta runsas parikymmentä vuotta, Storgårds oli tilanteessa, missä oma kehitys junnasi paikoillaan. Lopettaminenkin kävi mielessä. Sitten tuli ystävältä soitto Ruotsista ja sen seurauksena alkoi tapahtua.

Mennään kuitenkin ensin toviksi tähän päivään.

Lauri Stenfors, Miko Kailiala ja Mikko Hautaniemi. Siinä tuttu kolmikko Turusta, joka on viime vuosina saanut kutsun ensin maajoukkueleirille ja yltänyt lopulta salibandyn arvokisoihin. Viimeisimpään maajoukkueen leiritykseen osallistui myös uusi kasvo Turun Palloseurasta, Erik Storgårds.

– Petteri Nykyn soitto tuli täysin puskista. Sekunnin mietin ennen kuin ilmoitin olevani leirikutsusta kiinnostunut.

SSV-kasvatti Storgårds ilmestyi yllättäen Turkuun täksi kaudeksi, vieläpä Ruotsin pääsarjasta. Vähemmän salibandyä seuraavat olettivat, että turkulaisjoukkue sai Erikistä seurahistoriansa ensimmäisen ruotsalaisvahvistuksen. Näin ei tietystikään ollut, vaan alun perin pääkaupunkiseudulta lähtöisin oleva Storgårds vain käväisi Ruotsin puolella.

– Salibandyn harrastamisen olen aloittanut SSV-sählykerhosta ja sen jälkeen kulkenut läpi seuran juniorijoukkueet voittamalla B-junnuissa Suomen mestaruudenkin. B-junnuna nousin mukaan myös edustukseen, mutta enimmäkseen se oli vielä silloin treeneissä mukanaoloa ja otteluissa penkillä istumista. Junnuvuosien jälkeen pääsin ”Amu” Ahosen oppiin.

Storgårdsin kohdalla ennusmerkit olivat hyvät, mutta hyvästä alusta huolimatta kehitys pysähtyi. SSV-dynastiakin alkoi hiipua. Lopulta edessä oli seurafuusio SSV:n (Viikingit) ja Erän kanssa.

– Itse kuuluin niihin, joita seurafuusio ei oikein innostanut, vaikka ymmärrän, miksi se tehtiin. Itse siirryin kahdeksi vuodeksi Oilersiin. Siellä olin kuitenkin kolmoskentän ryynäripakki. En päässyt siihen rooliin, mitä olisin itse toivonut, vaikka pääsinkin säännöllisesti pelaamaan.

Storgårds kaipasi jotain uutta, jotta salibandyn harrastamista ei olisi tarvinnut lopettaa.

– SSV:n entinen maalivahti Kristian Krogius toimi Ruotsissa maalivahtivalmentajana. Hän soitti yllättäen ja kyseli suunnitelmistani. Hän ehdotti lähtemistä Uppsalaan näytille.  Sirius etsi puolustajaa. Iso ruutu olisi tarjolla.

Storgårds lähti ja teki heti vaikutuksen Siriuksen seurajohtoon. Kielikään ei tuottanut ongelmia ruotsia äidinkielenään puhuvalle Erikille.

– Olosuhteet hienoa hallia ja organisaatiota myöten olivat Uppsalassa kunnossa. Ensimmäisistä treeneistä ja harjoituspeleistä alkaen pelit lähtivät todella hyvin rullaamaan. Itseluottamukseni kasvoi onnistumisien myötä. Tunsin, että pääsin oikeasti näyttämään, mitä osaan.

Siriuksen paidassa syntyi 72 ottelussa puolustajalle komeat 16+24=40 pisteet. Tätä ennen Suomen liigassa oli 172 ottelussa kertynyt 13+21 tehopistettä, eli ottelua kohden melko vaatimattomasti. Tuloskehitys oli Ruotsin puolella melkoinen. Kyseessä on kuitenkin joukkue, joka ei ole ollut Ruotsin pääsarjassa kestomenestyjä.

– Ensimmäisenä vuonna, ei pelkästään minulla, vaan koko ketjulla pelit kulkivat. Kaikki takoivat ennätyspisteitään. Olimme koko kauden yksi liigan parhaimmista kentistä. Ei tarvinnut murehtia, pelaanko seuraavassa ottelussa. Päästiin pudotuspeleihinkin, missä Sirius ei ole ollut pitkään aikaan. Ruotsissa löysin kokonaan uuden kipinän lajiin, sillä sain pelata omilla vahvuuksillani.

Toinen vuosi Ruotsissa oli ensimmäistä haastavampi. Sarjakin jäi koronan ansiosta kesken.

– Toisella kaudellani vastustajat oppivat pelaamaan meitä vastaan. Heti huomasi, että olemme merkattu kenttä. Tulos ei ollut ihan niin hyvä kuin edellisellä kaudella, mutta pelaajana menin kuitenkin eteenpäin.

Parin vuoden visiitti Ruotsin pääsarjassa, Superliigassa, osoittautui Erikin salibandyuran kannalta mainioksi ratkaisuksi, sillä kotiin palasi entistä kovempi pelimies. Keskinkertaisesta liigapuolustajasta kuoriutui Ruotsissa eräs joukkueensa kantavista voimista.

Storgårds päätti palata Suomeen viime kauden jälkeen, vaikka uutta seuraa ei ollut vielä siinä vaiheessa tiedossa.

– Vaikka sopeuduin hyvin Uppsalaan, alkoi yksinäisyys vaivata toisena vuonna. Tyttöystävänikin oli koko ajan asunut Suomen puolella. Halusin yhä pelata, mutta lähempänä kotia.

TPS ei ollut Erikille täysin vieras. Siirtoa Aurajoen maisemiin oli mietitty TPS:n puolesta jo aikaisemmin. Nyky-TPS:ssä pelaa samoja pelaajia kuin aikoinaan SSV:ssä, Erikin entisessä joukkueessa.

– Soitin Kailialalle ja kyselin Tepsin tilannetta. ”Miklu” käski soittamaan valmentaja Janne Kainulaiselle ja sen jälkeen siirtoasiat järjestyivätkin nopeasti.

TPS:n kannalta Erikin siirto Turkuun ei ollut ehkä välttämättömyys, sillä niin laadukas puolustus turkulaisilla oli jo ennen uutta vahvistustaan. Pallovarma ja ulottuva Storgårds toi kuitenkin tullessaan jotain uutta ja erilaista Kainulaisen työkalupakkiin, ovathan muut joukkueen puolustajat lähes kaikki vahvasti oman seuran kasvatteja.

Yksi asia ainakin oli siirron myötä varma, kilpailu pelipaikasta TPS:n puolustuksessa kiristyi. Niinpä se on näkynyt joidenkin puolustajien vähäisempänä peliaikana viime kauteen verrattuna. Storgårds otti paikkansa TPS:n ykkösketjun takalinjoilla Stenforsin pakkiparina. Eero Jalon paluusta huolimatta ketjun koostumus on ollut pitkään melko vakio. Positiivinen tulos on tullut sitä myötä. Viime aikoina Storgårds on itsekin merkattu maalintekijäksi.

Storgårdsin hyvät otteet kaukalossa sai Nykyn tarttumaan puhelimeen.

– Kävi vielä niin, että Nykyn soittaessa taskussani ollut puhelin kytkeytyi päälle eli vastasi minun tietämättä. Soitin kuitenkin vastapuhelun tuntemattomaan numeroon. Se kannatti.

Näin Erikille tuli ensimmäinen kutsu maajoukkueleirille. Neuvoja piti kysellä kokeneemmilta pelikavereilta.

– Pitkästä aikaa sähly vähän jännitti. Oli hienoa pukea Suomen logolla varustettu paita päälle. Onhan se kunnia-asia ja lisää motivaatiota. Dopingtestiinkin pääsin. Kutsu leirille tarjoaa buustia harjoitteluuni.

TPS:n ykköskenttä on jälleen tehnyt maalin. Miko Kailiala (vas.) ja Eero Jalo onnittelevat Erik Storgårdsia. (Kuva Anssi Koskinen)

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!