Kaksi salibandylegendaa, Seppo Pulkkinen ja Matti Pienihäkkinen. Molemmilla on takana vuosien kokemus valmentamisesta.
– Tänä vuonnakin pystymme jo varmasti kiusaamaan kaikkia, mutta tulevaisuudessa mestaruuden voittaminen on todennäköisempää. Mahdollisuudet ovat, mutta jos todennäköisyyksiä aletaan laskemaan, niin ei ne varmaan meidän puolella ole. Suomen mestaruuden voittaminen vaatisi joukkueelta kaikkien palasten loksahtelemista kohdilleen.
Näin totesi FBC Loiston naisten liigajoukkueen päävalmentaja Matti Pienihäkkinen aikoinaan lehtihaastattelussa. Sen jälkeen Matin oma joukkue on edennyt voitosta voittoon. Nyt on yhteensä jo kolmetoista peräkkäistä voittoa ja sijoitus sarjataulukossa on aivan kärjen tuntumassa.
Joukkueen kovasta tasosta toki kertoi jo marraskuinen voitto paikallisvastustaja Turun Palloseurasta, joka vilisee maajoukkuepelaajia.
FBC Loiston, eli alun perin Loiston, tarina on eräs kiehtovimmista, mitä naisten salibandyn puolella voidaan kertoa. On melko poikkeuksellista, että Turun kaupungin iltapäiväkerhojen salibandyturnauksesta mukaan lähteneet silloiset pienet alakouluikäiset tyttöpelaajat pelaavat nyt aikuisiässä edelleen yhdessä, samassa joukkueessa. Pienihäkkinen perusti oman joukkueensa vuonna 2010 ja keksi sille nimen Loisto.
On myös poikkeuksellista, että kaikkien näiden vuosien aikana joukkueen erään pelaajan, Ulla Valtolan äiti Annele Valtola, (isä Anttia unohtamatta) on ollut mukana joukkueen toiminnassa. Myös silloin, kun oma tytär kävi parin vuoden ajan pelaamassa ja hakemassa elämänkokemusta Ruotsin puolelta.
Kun Loiston pelaajien ikäjakautuma on ollut pitkään hyvin samanlainen, se tiesi tiettyjä ongelmia. Elämäntilanteet opiskelupaikkoineen vievät nuoria naisia samanaikaisesti eri suuntiin. Niinpä Loisto menetti useita maajoukkuetason kärkipelaajiaan toviksi ulkomaille.
Tällä kaudella on nähty ulkomaille lähteneiden Loisto-pelaajien paluu kotiin. On selvää, että pelaajien puhelimet soivat ja kyselyjä tuli muistakin seuroista – etenkin niistä, joilla oma tyttöjuniorituotanto on vaatimatonta. Kaikesta joukkueen toiminnasta huokuu, miten yhtenäisestä Loisto-porukasta onkaan kyse. Vuosien aikana syntyneet ystävyyssiteet ovat vahvat.
Kehittyivätkö pelaajat kahden ulkomailla vietetyn vuoden aikana?
– Ainakin elämänkokemusta on tullut kaikille lisää ja sitä kautta he ovat tulleet vahvempina kotiin. Pelillisestikin tietyissä asioissa ovat varmasti menneet pari vuotta vanhempina eteenpäin. Pitää kuitenkin muistaa, että meillä oli silti heikko kauden alku. Olimme kuuden kierroksen jälkeen vielä sarjan toiseksi viimeisenä.
Kahden käden sormet eivät riitä, kun laskee Pienihäkkisen valmentaman Loiston voittamat SM-mitalit juniorisarjoissa. Pelkästään Suomen mestaruuksia on tullut kahdeksan ja yksi Suomen cupin voitto aikuisten sarjassa.
Oulaisista lähtöisin oleva Pienihäkkinen on valmentanut Loistoa jo neljäntoista vuoden ajan. Kun laskee mukaan myös Loistoa edeltävän ajan, Matti on ollut mukana liki 30 vuotta putkeen tiiviisti salibandyssä. Se on valtavan pitkä aika, etenkin, kun samaan aikaan on ollut useita joukkueita valmennettavana. Ja tämä kaikki tietysti normaalin päivätyön ohella.
Pienihäkkinen kertoi taannoin isosta päätöksestään, miten on aika siirtyä ainakin toistaiseksi sählykuplan ulkopuolelle lataamaan akkuja. Eli palatakseen myöhemmin entistä virkeämpänä ja parempana valmentajana takaisin lajin pariin.
Vieläkö päätöksesi on voimassa pitää tauko ja et ole poissulkenut vaihtoehtoa palata takaisin pienen tauon jälkeen?
– Vuosien ajan olen laittanut joukkueen edun oman edun edelle. Nyt on pakko saada retuperällä oleva mies kuntoon ruokavaliota myöten. Laji kiinnostaa edelleenkin, mutta uskon kehittyväni välivuoden aikana enemmän valmentajana kuin jatkamalla päävalmentamista tauotta. Toivon kuitenkin, että joukkue saa ensi kaudeksi hyvän valmentajan.
Olet kertonut, että ensi kausi näyttää Loistossa todella hyvältä pelaajarintamalla.
– Viime vuosina joukkueessa on ollut myllerrystä, kun pelaajia on lähtenyt ulkomaille ja siirtynyt Tepsiin pelaamaan. Nyt on eri tilanne, sillä näyttää siltä, että nykypelaajat jatkavat Loistossa. Kun ensi vuonna vuotta vanhempi runko pysyy ja siihen saadaan vielä täsmävahvistuksia, niin ensi kausi näyttää ihan hyvältä.
LUE MYÖS: FBC Loiston upea tarina on matka iltapäiväkerhosta liigatasolle
