FBC Turun tuore pääkäskijä Mikko Stenfors tuo äijämäistä meininkiä penkin taakse

Kasvuympäristö kahdelle vilkkaalle pikkupojalle oli paras mahdollinen. Isoveli Mikko ja pikkuveli Lauri Stenfors saivat juosta reikäpallon perässä heti, kun olivat oppineet kävelemään. Poikien vanhemmat pyörittivät Huittisissa liikuntakeskusta.

– Pienestä pitäen olemme Laurin kanssa pyörineet hallilla. Huittinen on salibandykaupunki. Rupusakin naiset ovat aikoinaan pelanneet liigaa isämme valmentamana. Omat ensimmäiset miesten pelini pelasin Rupusakin kakkosdivarin joukkueessa.

Kun paritalon seinänaapurissa asui vielä Kari-Pekka Laxin urheilijaperhe, löytyi esikuvakin läheltä. Mikael Laxin esimerkkiä noudattaen myös Mikko ja Lauri päättivät lähteä nuorena isompiin ympyröihin. Isoveli lähti lukion käytyään ja pian lähti myös pikkuveli. Mikko suuntasi Porin kautta Tampereelle ja Lauri Turkuun. Veljekset kohtasivat uudestaan, kun Mikkokin siirtyi myöhemmin TPS Salibandyyn.

Puolustajana pelannut Mikko edusti uransa alkuaikoina divarijoukkue SBS Poria ja FBC Turkua. Sen jälkeen pelit jatkuivat useamman vuoden liigatasolla, ensin Porin Karhuissa, sitten KooVee:ssa.

– Muutin Tampereelle ja suoritin pelaamisen ohella urheilijahierojatutkinnon.

Lopulta Stenfors pelasi viiden kauden ajan Turun Palloseurassa. Välissä yliopisto-opintojen alettua yksi kausi vierähti FBC Turun kakkosdivarijoukkueessa. Mikon viimeistä TPS-kautta väritti paha loukkaantuminen.

Syksyllä 2018 kuntoutunut Stenfors puki jälleen yllensä FBC Turun peliasun. Joukkueen silloinen päävalmentaja Perttu Kytöhonka sai houkuteltua Huittisten Rupusakin kasvatin naapuriseuraan. Stenforsin kausi jäi kuitenkin jälleen kesken, kun joukkueensa luottopuolustaja ja tärkeä johtaja loukkasi pahasti polvensa. Kuukausia kestänyt toipumisjakso mahdollisti Stenforsin pelien jatkumisen, mutta toisin kävi.

FBC Turun viime kauden valmentaja Santeri Raatarilan vaihtaessa Turun Palloseuran puolelle tutun aisaparin Kytöhongan siipien suojaan, oli divarijoukkueella edessään valmentajahaku. Vaihtoehtoja oli useampi, mutta Teräsrautelassa päädyttiin valmentajana vielä kokemattomaan Stenforsiin. FBC:ssä tiedetään kuitenkin mitä saadaan. Kun sukunimi on Stenfors, oli etunimi sitten Mikko tai Lauri, mukana tulee aina äijämäistä johtajuutta, itseluottamusta ja roppakaupalla kokemusta itse lajista.

– Alun perin minun piti jatkaa pelaamista. Olen tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Sitten minulle ehdotettiin yllättäen FBC:n päävalmentajapestiä. Aloin miettimään asiaa eikä se tuntunutkaan huonolta idealta. Etenkin, kun syksyllä on tarkoitus jatkaa opintojani valmiiksi. Kesän aikana aion suorittaa tarvittavat valmennuskurssit.

Esitetään tuoreelle päävalmentajalle muutama kiperä kysymys.

Viime kaudella FBC Turku aloitti sarjan varovaisella taktiikalla. Vaikka vastassa oli selvästi altavastaajajoukkue, turkulaiset vetäytyivät pallonmenetyksen jälkeen nopeasti alas antaen pelivälineen suosiolla selvästi heikommalle vastustajalle. Vastaavasti oma pallonhallinta näkyi tylsänä pallon siirtelynä omalla kenttäpuoliskolla.

Lopputulos oli se, että heikompikin vastustaja pysyi pitkään pelissä mukana. Loppukaudesta FBC Turun pelirohkeus oli jo aktiivisempaa ja tuloksetkin olivat sen myötä parempia – ennen kaikkea peli oli viihdyttävämpää katsottavaa.

Millainen on oma valmennusfilosofiasi? Millaista peliä on odotettavissa?

– Tulevan kauden divarijoukkue tulee olemaan vähintään yhtä hyvä kuin viime kaudella. Meidän pitää pelata alusta lähtien niin, että olemme sarjan kovin joukkue. Verrattuna aikaisempiin kausiin pyrimme olemaan sekä pallollisena että pallottomana paljon aktiivisempia kuin ennen. Pelikin on silloin viihdyttävämpää. Pohja on tehty hyvin edellisten valmentajien aikana. Nyt pitää vain lisätä aktiivisuutta karvaamiseen. Meidän materiaalilla ei pidä mukautua Divarissa vastustajan mukaan, vaan ennakkosuosikkina sen mukaan mitä itse haluamme.

Mitä muutoksia harjoitteluun aiot tehdä?

– Nyt kun seurassa on hyvä fysiikkavalmentaja, Teemu Näreoja, aiomme panostaa fysiikkaan enemmän kuin aikaisempina kausina. Tavoite on, että tekemisen taso riittää koko 60 minuuttia keväälle asti. Joukkueen kestävyydessä on hemmetisti parannettavaa. Eli pyrimme siihen tasonnostoon, minkä TPS teki muutama vuosi sitten. Siellä se lähti pelaajista. FBC:kin joukkueessa on myös useampi johtava pelaaja, jotka ovat osaltaan vastuussa siitä, että tekemisentaso pysyy korkeana. Kilpailutilanne treeneistä alkaen on nyt kovempi kuin viime kaudella.

FBC Turusta on tullut Divarin kestomenestyjä. Viime kaudella runkosarjan päättyessä BeeCee oli jopa ykköspaikalla. Sen sijaan pudotuspelit ovat olleet murheellisia. Edelliskausi päättyi koronaan, mutta sitä edeltävä kausi ja viime kausi päättyivät täydelliseen pannukakkuun. Turkulaisten tie tyssäsi heti puolivälierissä laadullisesti heikompiin vastustajiin.

Pudotuspeleissä ennakkosuosikki FBC Turku oli kuin lauma säyseitä lampaita. Ratkaisupeleissä vaadittava tunnetaso vaikutti olevan olematon. Liigakokemusta vilisevä joukkue tyytyi pelaamaan niin sanottua virkamiessählyä.

Miten valmentajana aiot reagoida, jotta tästä ei tulisi seuralle pidempiaikaista lajikulttuuria?

– Ehkä se lässähtäminen on osittain johtunut siitä, että lajia on pelattu keväällä jo kyllästymiseen asti. Ulospuhallus on tapahtunut ennen tärkeitä pelejä. Nyt pitää pyrkiä siihen, että kovin motivaatio pelata on keväällä. Jätetään kesällä pallolla harjoittelu vähemmälle. Valmennuksen tehtävä on pitää koko joukkue motivoituneena.

FBC Turusta sanottiin viime kaudella, että se on hyvin valmennettu joukkue. Itse käyttäisin ilmaisua ”ylivalmennettu”. Kun Divari on niukilla budjeteilla operoiva puhdas amatöörisarja, joukkueiden väliset tasoerot pienentyvät. Lyhyissä kevään pudotuspelisarjoissa valmentajan laatimat taktiset pelisuunnitelmat eivät enää kevään pudotuspelikiimassa riitä, vaan voitot tulevat muilla keinoin – esimerkiksi porilaisella hulluudella.

Mitä mieltä olet väitteestä?

– Idea on ensi kaudella se, että taktikoihin ei tarvitsisi isosti puuttua. Kun menemme kohti kevättä, en aio pitää kalvosulkeisia taktiikasta. Pyritään siihen, että jokaisessa kentässä olisi pari johtavaa pelaajaa, jotka tietävät mitä tehdään. Divarista ei nousta jollain tietyllä taktiikalla. Nousuun tarvitaan pelaajakohtaista liitoa, flowta. Mitä pidemmälle keväällä mennään, sitä pienempi merkitys Divarissa on jollain tietyllä taktiikalla.

Miten toimit valmentajana aikalisällä, kun joukkueesi on tappiolla pari minuuttia ennen ottelun päättymistä?

– Siinä vaiheessa en ole fläppitaulu kädessäni. Kyse on enemmän mentaalipuolen asioista. Siinä tilanteessa kaikilla pitää olla jo käsitys siitä, mitä tehdään. Aikalisällä nostetaan joukkuehenkeä eikä siinä tarvita välttämättä edes mitään puhetta. Tiedän pelaajana, että ei loppuhetkillä pysty ottamaan valmentajan taktisia tussipiirustuksia vastaan.

FBC Turussa kilpailu pelipaikoista on ollut vähäistä. Kokeneet konkarit pelaavat ja nuoremmat istuvat penkillä. Malik Abudun ja Juhana Räikkösen kaltaisilla lahjakkailla nuorilla pelaajilla on ollut haasteista saada FBC Turussa viime vuosina peliaikaa.

Aiotko ajaa nuorempia pelaajia sisään joukkueeseen jatkuvuuden turvaamiseksi?

– Viime kaudella ei ollut riittävästi kilpailua pelipaikoista. Ketjukoostumukset eivät paljoa muuttuneet. Mutta nyt en osaa sanoa, kuka syksyllä aloittaa esimerkiksi puolustuksessa. Jos Malik jatkaa samalla tavoin harjoittelua, niin todennäköisesti hän pelaa. Kaikki lähtevät kuitenkin samalta viivalta. Tarvittaessa Divarissa voi pelata kahdellakin ketjulla.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!