– Ihan heti ei tule muita mieleen…Pekkalan Teemu ainakin. Niin ja, Max Millner on pelannut pääsarjaa. Hän tuomaroi nykyisin myös jalkapallon puolella.
Näin vastaa Janne Virta, kun häneltä tiedustellaan, ketkä Turun alueen pääsarjatasojen, liigan ja divarin, pelaajista olisi jatkanut myöhemmin salibandyuraansa tuomaritehtävissä. Todennäköisesti tuomarilegenda Tapio ”Tappi” Mäkelä on laji-ihmisille itsestäänselvyys, vaikka ikiliikkujan liigapeleistä onkin vierähtänyt jo tovi.
Vaikka mahdollisesti on muitakin paikallisia, on lista hämmästyttävän lyhyt. Valtakunnan tasolta löytyy jo useampi, mutta ei heitä sielläkään ole ruuhkaksi asti. Ei edes lajin eräs uranuurtajista Jari Kinnunen onnistu listamaan montaa entistä pääsarjatasojen pelaajaa, joka olisi myöhemmin edennyt liigaan asti tuomariksi.
– Tuomas Arponen, Kimmo Koppinen, Ari Lähteenmäki…, muistaa Kinnunen tovin mietittyään.
Janne Virta itse kuuluu nykyisin tähän harvinaisten tuomareiden joukkoon. Divaritasolla pitkään pelannut Virta aloitti tuomaroinnin vasta nelisen vuotta sitten.
– Vähän turhan myöhään aloitin, sillä oma peliurani, joka jatkuu yhä alasarjoissa, hidasti päätöstäni ryhtyä tuomariksi.
Virta kuuluu salibandyn vanhanliiton miehiin eli alkuaikojen lajihörhöihin.
– Salibandyn harrastamiseni lähti liikkeelle niin kuin monen muunkin minun ikäiselläni, Janne Ahon pyörittämästä Aurajokirannan Sipihallista. Vuonna 1994 otin salibandymailan käteeni, tosi futiskin oli silloin vahvasti mukana kuvioissa. Kerran viikossa, lauantaisin, menin Sipihalliin 10 markan seteli taskussani. Itselläni ei ollut jääkiekkoataustaa, kuten joillain muilla alkuaikojen turkulaisella salibandypelaajalla.
Virran mitalikokoelmiin kuuluu eräs harvinaisuus, Turun ensimmäinen salibandyssä saavutettu SM-mitali.
– Pelasin Turun NMKY:n joukkueessa ja edesmenneen Ilkka Karhemon valmentama C-juniorijoukkue voitti SM-pronssia 1990-luvun puolessavälissä.
Kun kesällä 1995 kolme seuraa yhdistyivät TPS Salibandyksi, myös Namikan juniorit siirtyivät uuteen seuraan. TPS:ssä Virran tie kulki junioreista aina seuran edustusjoukkueeseen asti. Hän oli mukana siinä joukkueessa, joka aikoinaan pelasi historian ensimmäisen divariottelun paikalliskilpailija FBC Turkua vastaan.
2000-luvun alkuvuosina Virta siirtyi pääkaupunkiseudulle opiskelujen perässä. Salibandy ei jäänyt, sillä ura jatkui vuoden verran Espoonlahden Salamissa. Janne oli nostamassa joukkuettaan kolmosesta kakkoseen.
– Opiskelin Espoossa ammattikorkeakoulussa palveluntuottamista ja johtamista, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen sain siirrettyä opiskelupaikkani Turkuun.
Virran pelit jatkuivat Heikki Luukkosen valmentamassa FBC Turun divarijoukkueessa. Seuraavat vuodet menivät SB Naantalissa ja AFC Campuksessa. Virran peliura jatkuu yhä, nyt nelosdivisioonassa Turun Veto ja Vihellyksessä (TVV).
– Kuten niukat tehotilastot osoittavat, olen aina pelannut puolustajana.
Virran tuomariura ei alkanut sattumalta.
– Jo peliurani aikana suunnittelin tuomaroinnin aloittamista. Oli selviö, että haluan jatkaa lajin parissa. Koin etukäteen, että tulen pärjäämään tuomarina. Omasta pelaajaurastani on hyötyä. Kun neljä vuotta sitten aloitin viheltämään, niin piti miettiä omaa seuravalintaakin ja sarjatasoa, jotta voisin viheltää pelaamiseni ohella.
Tuomarointi on pitkälti luonnekysymys.
– Tuomaroinnissa viehättää sen haastavuus ja moninaisuus. Siinä pääsee haastamaan sopivasti myös itseään ja koskaan ei tiedä mitä pelissä tulee tapahtumaan. Pelin luonne voi muuttua äkisti myös pelin sisällä. Pitää olla koko ajan hereillä mitä kentällä tapahtuu. Lajin fyysisyys ja pelinopeus ovat kasvaneet merkittävästi niiltä ajoin, kun itse pelasin divaria. Pelaajat ovat fyysisempiä ja tilanteet tulevat nopeasti ja yllättäen.
Paras tuki tuomarille löytyy toisesta tuomarista.
– Vaikka peliuraa on reilusti takana, pari ensimmäistä vuotta meni enemmän tai vähemmän harjoitellessa tuomarointia. Onneksi meillä on tuomarien kesken kannustava ilmapiiri ja käydään asioita melko paljon keskenään läpi. Se auttaa kaikkia kehittymään ja viemään asioita eteenpäin ja vielä oikeaan suuntaan.
Virta on tuttu näky naisten otteluissa. Syykin on selvä.
– Koska aloitin melko myöhään tuomariuran, niin halusin naisten puolelle. Siellä on nopeampi tie edetä pääsarjaan ja aina kansainvälisiin otteluihin asti. Naisten ottelut eivät suinkaan poissulje miesten otteluita. Tuomaroin miesten kakkosta, poikien B- ja C-junnujen SM-sarjaa, aikuisten kolmosta ja nelosta.
Virran nopea kehitys ja laadukas toiminta kaukalossa on huomattu.
– Ensimmäiset naisten liigapelini ovat tammikuussa. Tavoitteet tuomaroinnissa asetetaan sinne, missä ne ovat saavutettavissa. Haluan yltää liigan vakiokasvoksi. Otan tuomarihommat tosissani mutta kuitenkin pieni pilke silmäkulmassa. Koen sen ikään kuin mieluisana projektina.
Stora Ensolla myyntipäällikkönä toimivalle Virralle tuomarointi on vastapainoa työlle.
– Nuorille mopobensaraha on hyvä motivaatio tuomaroinnille. Oma elantoni tulee muualta, mutta ilman korvaustakaan ei pidä viheltää.
Vaikka tiedossa olisi tuomaripalkkiokin, liian harva uskaltautuu alalle. Tuomaritehtäviä olisi tarjolla niin paljon kuin vaan ehtii tekemään.
– Olisi tärkeää, että junnutkin pääsevät harrastamaan tätä hienoa lajia. Heilläkin pitää olla kunnon tuomarit. Uusia kasvoja kaivattaisiin, sillä liian moni on vain yhden kauden. Poistumisia tulee, kun katsomosta huutelu tai pelaajilta saatu palaute otetaan liian raskaasti. Huutelut tai saadut palautteet osaltaan kuuluu peliin mutta välillä nämäkin herrat ja rouvat voisivat miettiä miten käyttäytyä esimerkillisesti.
Salibandykin kaipaa kokeneita pelaajia siirtymään peliuran jälkeen tuomaroinnin puolelle – Janne Virran tavoin.
– Kannustan ryhtymään tuomariksi, jos on vähänkin sitä harkinnut. Omasta peliurasta on paljon myös etua mutta ei ole välttämätöntä. Kynnys lähteä mukaan on matala. Ensin peruskurssille, sääntökokeen suorittaminen ja sitten hankkimaan muutamalla kympillä tuomaripaita. Tuomareiden käyttämät omat kuulokkeetkin ovat nykyään edullisia.
