Ikää kolmisenkymmentä vuotta. Ensimmäinen kausi päävalmentajana pääsarjatasolla. Pelaajana ainoa meriitti A-nuorten Suomen mestaruus. Tässä noviisi Juha Lönnqvistin lähtökohdat Raision Loimun päävalmentajana kauteen 2000-2001.
Lopputuloksena oli kuitenkin kauden päätteeksi Loimun kuudes Suomen mestaruus, ja samalla seurahistorian viimeisin.
Todellisuudessa, vaikka Maskun kasvatti Lönnqvist oli valmentajana nuori, hän ei ollut kokematon. Taskussa oli liikunnanohjaajan ammattitutkinto ja kaikki Lentopalloliiton huippuvalmentajakoulutukset suoritettuna. ”Löne” oli ollut Loimun liigajoukkueen mukana jo kahden kauden ajan kakkosvalmentajana Jouko Lindbergin ollessa pääkäskijä.
Ennen Loimun Mestaruussarjajoukkuetta Lönnqvist oli valmentanut Loimun junioreita ja seuran kakkosjoukkuetta.
Oliko siirtyminen Loimun kakkosvalmentajasta ykkösvalmentajaksi helppo päätös, kun vielä valmentajaksikin ikää oli vielä vähän ja Loimussa odotukset olivat aina suuret?
– Edellisen kauden aikana ehdin ajatusta jo pohdiskelemaan. Takana oli kaksi hyvää vuotta Lindbergin kanssa. Se oli hyvä paikka oppia asioita. Halusin katsoa rajojani valmentajana, joten ei pitkään tarvinnut miettiä, kun kysyttiin.
Kaikki Lönnqvistin tuntevat, tietävät, että kyseessä on valmentaja, jonka sosiaaliset taidot ovat huippua. Ihmisläheinen valmennustyyli oli vasta tulossa. Mestarijoukkueen pelaajat ovat monesti todenneetkin, miten joukkueeseen oli muodostunut Lönnqvistin ansiosta poikkeuksellisen hyvä yhteishenki.
– Ole sellainen kuin olet. Ei kannata näytellä, sillä sen pelaajat aistivat heti. Johtoajatuksena oli, että menen omilla vahvuuksillani. Avoimuus, rehellisyys ja vuorovaikutustaidot. Puhutaan asiat heti. Tämä luo hyvän ilmapiirin. Pelaajat pitivät itse huolen, että vaatimustaso oli korkea. Harjoitukset olivat kovatasoisia. Tässä kokeneempien pelaajien rooli oli tärkeä. Kun arki oli laadukas, se tarkoitti myös otteluiden voittamista.
Jos oli Loimun valmentaja nuori, oli itse joukkue kokenut. Esimerkiksi Ville Kakko, Marko Rantanen ja joukkueen hieroja sekä huoltaja Markku Litmanen olivat Lönnqvistin entisiä pelikavereita. Sakari Jokinen palasi kotiin Euroopasta. Harri Nevalainenkin päätti jatkaa uraansa. Edellisellä kaudella Loimuun Venäjän sarjasta siirtynyt Ruslan Zhbankov teki jatkosopimuksen. Kakkosvalmentajana toimi Ismo Pyöli.
Sellainenkin erikoisuus nähtiin, että pitkään huoltajana toiminut Hannu Kakko siirtyi huoltohommista joukkueenjohtajaksi.
Lönnqvistin joukkueen eräs tärkeimmistä hankinnoista oli kuitenkin Zhbankovin entinen pelikaveri Venäjältä, 28-vuotias Sergei Ivanov. Menestyvä joukkue tarvitsee aina kovanluokan passarin.
Loimun runkopelaajiin kuuluivat muun muassa keskipelaaja Jani Asula ja libero Jari Brandt.
Miten valmentajana koit Ivanovin merkityksen koko joukkueelle?
– Aivan valtava. Ivanov oli käynyt Platonovin kovan koulun. Sergei oli viimeisen päälle pelimies teknisesti ja taktisesti. Hän oli kentällä myös räiskyvä pelaaja, joka piiskasi itseään.
Joukkueen asettama tavoite oli selvä. Suomen mestaruus, eli vielä kerran kokeneempien pelaajien pitkän uran päätteeksi.
Mestaruuskausi ei ollut voitosta voittoon kulkemista. Tappioitakin tuli. Runkosarjan päätyttyä Loimu oli sarjataulukossa toisena. Ylemmän jatkosarjan jälkeen raisiolaisjoukkue oli noussut kärkeen saaden näin kotiedun kaikkiin pudotuspeleihin.
Ensin puolivälierissä kaatui helsinkiläinen Rocks voitoin 3-0 ja välierissä Isku-Volley voitoin 3-2. Finaalivastustaja oli Loimun nykyisen päävalmentaja Kari Raatikaisen valmentama Pielaveden Sampo.
Kauden aikana Loimu oli hävinnyt kotonaan vain kahdesti, eikä kertaakaan vuodenvaihteen jälkeen. Eikä hävinnyt nytkään. Suomen mestaruutta juhlittiin täyteen ahdetussa Kerttulan liikuntahallissa. Juha Lönnqvist valittiin Vuoden lentopallovalmentajaksi.
Millaisia muistoja on jäänyt itse ottelusta, joka ratkaisi mestaruuden Loimulle?
– Emme hävinneet ottelusarjassa Sampoa vastaan erääkään. Suomen mestaruutemme oli kiistaton. Toki itseäni jännitti finaaleissa, mutta koko kauden ajan oli iso luotto. Jossain vaiheessa loukkaantumiset, kuten Nevalaisen polvi, aiheuttivat pientä huolta. Tunnelma täpötäydessä Kerttulassa oli hieno. Levollisin mielin sain istua ja lopuksi mestaruuden ratkettua ryntäsin kentälle muiden mukana.
Mikä mielestäsi teki joukkueestasi Suomen parhaimman?
– Ryhmä oli järkevästi koottu. Voittamisennälkä ja kilpailullisuus oli valtava. Kun osalla oli tiedossa ehkä uran päättyminen, yhtäkään kiveä ei jätetty kääntämättä. Joukkueessa oli pelaajia, jotka eivät olleet sidottuja vain yhteen rooliin. Esimerkiksi Ruslan pystyi pelaamaan myös hakkurina. Joukkueen henkinen kovuus oli myös iso, eli mitä kovempi paikka, sitä suurempi oli nautinto.
Niinhän siinä sitten kävi, että mestaruuden tuonut Loimun joukkue hajosi kauden jälkeen. Osa lopetti ja osa siirtyi pelaamaan muualle aina ulkomaita myöten. Edessä oli aika, kun koko Loimun jatko oli vaakalaudalla. Joukkue oli jo luopumassa talousongelmien takia SM-sarjapaikastaan. Onneksi näin ei käynyt, mutta se onkin jo ihan toinen tarina.
Lönnqvist sai kokea Loimu-historian huippuhetken ja myös ajan, kun seuran tarina pääsarjatasolla oli jäädä viimeiseksi. Keväällä 2002 joukkue pelasi Vaasan Kiistoa vastaan karsintapelejä. Vaasalaisilla oli vain voitettavaa ja Loimulla hävittävää.
Miten itse ja pelaajat kokivat tilanteen, kun seuran hankala tilanne alkoi selvitä?
– Mestaruuskevään jälkeen heinäkuussa harjoituksissa oli vain neljä pelaajaa. Silloin oli selvää, että seuraavasta kaudesta tulee raskas. Keväällä 2002 jännitin kaikkein eniten, kun Vaasassa pelasimme sarjapaikastamme. Päätimme kuitenkin, että tämä joukkue ei ole se, joka lähtee alemmalle sarjatasolle. Myöhemmin olen kokenut tämänkin kauden elämänrikkautena, sillä välillä on myötämäkiä ja välillä alamäkiä.
Loimu voitti Kiiston ja säilytti sarjapaikkansa pääsarjatasolla. Niinpä Raision Loimu on joukkue, joka on pelannut Mestaruusliigassa vuodesta 1977 alkaen.
Lönnqvistin arkeen lentopallo on kuulunut Loimu-vuosien jälkeen lähes säännöllisesti. Muun muassa Suomen naisten maajoukkue, Korson Veto (nykyinen Vantaa Ducks) ja TUTO Volley ovat Lönen vanhoja seuroja. Nykyisin Lönnqvist toimii Hurrikaani-Loimaan valmennuksessa Olli Kuoksan parina. Päivisin hän vastaa Turun Seudun Urheiluakatemian tyttöjen valmennuksesta ja toimii myös valmennusvastaavana ammatillisen koulutuksen puolella.
(Lähde: Loimu Raisiosta, Altti Koivisto)
KATSO: Lentiksen SM-voitto vakuuttavasti Loimulle 2001
Ylärivissä vas. Samuli Leinonen, Tuomas Väyrynen, Jani Asula, Ruslan Zhbankov, Sakari Jokinen ja Harri Nevalainen. Alarivissä vas. hieroja Markku Litmanen, Jari Brandt, Ville kakko, Marko Rantanen, kakkosvalmentaja Ismo Pyöli, Sergei Ivanov, valmentaja Juha Lönnqvist ja joukkueenjohtaja Hannu Kakko.
