Aapeli Kouki palkitsemisvuorossa. Palkitsijana Loimu-alumni Hannu Kakko.
Huoltajana jatkaa Hannu Kakko. Huoltajana jatkaa Hannu Kakko. Huoltajana jatkaa Hannu Kakko…
Raision Loimun historiaa lukiessa sama lause toistuu uudestaan ja uudestaan. Pelaajat ja valmentajat vaihtuvat, mutta yksi ja sama huoltaja, Hannu Kakko (s. 1958), jatkaa kaudesta toiseen. Kakon huoltajaura alkaa syksyllä 1976, kunnes kaudella 2000-2001 titteli vaihtuu Loimun joukkueenjohtajaksi.
Kun keväällä 2006 Kakko siirtyy syrjään Loimun joukkueenjohtajan tehtävistä, on sama mies ollut yhden joukkueen isähahmona yhteensä kolmekymmentä vuotta. Se on hirmuinen määrä kokemusta seuratyöstä ja ihmisten kohtaamisista.
Onkin olemassa kahdenlaisia huoltajia. Niitä, jotka viihtyvät työssään vuoden tai pari. Ja sitten on niitä, joille joukkueen eteen tehtävästä työstä tulee vuosikymmeniä kestävä harrastus. Kyse on intohimosta ja ennen kaikkea ihmisluonteesta.
Nyt eletään vuotta 2024. Loimun kotiottelu on päättynyt. Kuuluttaja kertoo, että Loimun alumni Hannu Kakko ojentaa palkinnon ottelun ovelimmasta loimulaissuorituksesta.
Tuskin on toista henkilöä, jonka nimi on kuulutettu yhtä useasti Loimun otteluissa vuosikymmenien aikana. Kun mukaan lasketaan vielä huoltajaikonin pikkuveli, Loimun seuralegenda Ville Kakko, on nimi Kakko liki synonyymi sanalle Kerttulan liikuntahalli.
Hannu Kakon ura Loimun huoltajana alkoi jo vuosikymmen aikaisemmin ennen kuin Kerttulan liikuntahalli valmistui vuonna 1986. Mestaruussarjaan nousun myötä Loimu oli pakotettu salipulan takia pelaamaan kotiottelunsa Samppalinnan palloiluhallissa Turussa. Niinpä huoltaja Kakko on ikuistettu jo Loimun 1980-luvun Turun vuosien joukkuekuviin.
Loimun voittamista kuudesta Suomen mestaruudesta ensimmäinen tuli keväällä 1982 ja viimeisin keväällä 2001. Hannu Kakko on ollut mukana jokaisessa mestaruuden voittaneessa joukkueessa, joten hänen omassa henkilökohtaisessa palkintokaapissaan on loimulaisista eniten mestaruusmitaleja – muiden himmeämpien mitalien lisäksi.
Kakon huoltajatyöt alkoivat sattumalta. Lentopallosta kiinnostunut nuorimies oli seuraamassa Loimun 1-sarjanottelua Raision kauppaoppilaitoksella 1970-luvun alkuvuosina. Kerran kaivattiin juomapullojen täyttäjää ja katsomossa istunut Kakko lupautui tuuraamaan. Tuskin vielä silloin alaikäinen nuorukainen aavisti, että tulikin lähdettyä mukaan seuratoimintaan hieman pidemmäksi ajaksi.
– Kävin innokkaana katsomassa harjoituksiakin. Olin sen verran kiinnostunut lajista. Nuorempana itsekin pelasin lentopalloa. Lähdin mukaan huoltohommiin, kun pyydettiin.
Mikä sai pysymään vuosien ajan joukkueen huoltajana ja joukkueenjohtajana?
– Rakkaus lajiin ja ihmisten kanssa toimiminen kiinnosti. Lentopallon kautta onkin tullut ympäri Suomea hyviä ystäviä. Muihin seuroihin huoltajaksi ei koskaan kukaan kysynyt, mutta en olisi lähtenytkään.
Erkki Pölönen, Jukka Kutila, Vjatsheslav Platonov, Vodek Sadalski, Jouko Lindberg, Juha Lönnqvist, Eero Alatalo, Ruslan Zhbankov… Kakon aikaisten Loimu-valmentajien lista on pitkä, vaikka seura ei vaihtanutkaan valmentajia tiuhaan. Edellä mainituista valmentajista Kutila, Platonov ja Sadalski toimivat myös Suomen miesten lentopallomaajoukkueen päävalmentajina. Huoltajana oli tietysti luottomies Kakko Raision Loimusta. Hannu oli maajoukkueen huoltajana myös Timo Hoivalan valmentajakausina. Kakon nykyinen titteli on Suomen Lentopalloliiton huoltopäällikkö.
Kuka Loimun valmentajista on jäänyt erityisesti mieleesi?
– Pölönen oli alkuperäinen loimulainen. Kutilan aikana seura siirtyi vahvasti ammattimaiseen suuntaan. Tietysti Platonov on myös jäänyt mieleeni. Hän oli jämtti neuvostoajan valmentaja, mutta muuten hän oli avoin ja erittäin lempeä ihminen. Tuli monta kertaa vierailtua hänen kotonaan. Myöhemmin Lönnqvist toi mukanaan uudenlaisen valmennustyylin.
Kun pelaajamäärä on ollut valtava, onko edes mahdollista nostaa sieltä tiettyä pelaajaa?
– Voi voi sentään. On Rumpuset, Körköt, Ahila, Kalin, Jokinen…Rajakankaan Jukkakin oli pelaajana melkoinen persoona. On ollut mahdollisuus tutustua hienoihin ihmisiin. Se on ollut itselleni iso rikkaus.
Mikä mestaruuksista on ikimuistoisin?
– Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Vuoden 2001 mestaruus Pielaveden Sampoa vastaan on jäänyt myös hyvin mieleeni, kun Loimun silloinen joukkue oli niin yhtenäinen.
Miten siviilityösi ja huoltajatyö saatiin sovitettua?
– Olin Raisio Yhtymässä kolmivuorotöissä ja samalla, kun toimin Loimun huoltajana, tein töitä myös Suomen Lentopalloliitolle. Ilman työnantajan joustamista tämä ei olisi onnistunut. Joskus lähdettiin suoraan yövuorosta pelireissulle ja palattiin takaisin seuraavaan yövuoroon. Nuorena jaksoi.
Millä tavoin olet nyt mukana Loimun toiminnassa?
– Vuonna 2006 jäin pois Loimun joukkuejohtajatehtävästä, mutta jatkoin Lentopalloliitossa sekä Loimun talkooporukassa. Nykyisin olen mukana Loimun alumnitoiminnassa.
(Lähde: Loimu Raisiosta, Altti Koivisto)
