Yleisöä saapuu tuttuun tapaan Mynämäen HaNi-Halliin tasaiseen tahtiin. Kannustusliput ja rummut ovat valmiina. Kauden aloitusta on odotettu täälläkin mielenkiinnolla. SBS Wirmo kohtaa kauden ensimmäisessä ottelussaan Lohjan Salibandyn.
Ottelu ehtii vanhentua vain tovin, kun pallo on jo ensimmäisen kerran lohjalaisten maalissa. Kauden Suomisarjan ensimmäinen maali on syntynyt. Musiikki pauhaa, rummut pärisevät ja liput liehuvat, kun mynämäkeläiset juhlivat kotijoukkueen avausosumaa. Ja tämä on vasta alkusoittoa. Wirmo vie lohjalaisia kuin kuoriämpäriä.
Suomen Salibandyliiton tuorein sarjataso, Suomisarja, tuli tarpeeseen. Se rakennettiin Divarin ja 2. divisioonan väliin. Vuosien myötä vanhassa järjestelmässä kakkosessa pelasi monen kirjavaa joukkoa. Osa oli pelkkiä kaveriporukoita, osa tavoitteellisempaan toimintaan pyrkiviä seuroja. Lopputuloksena oli epätasainen sarja.
– Suomisarja herättää mielenkiintoa. Saamme uusia vastustajia ja toivottavasti kovempia sekä tasokkaampia pelejä. Uusi sarjataso on haaste meille kaikille, toteaa SBS Wirmon päävalmentaja Petri Seppinen.
Suomisarja on jaettu alueellisesti kolmeen lohkoon. Wirmon lohkossa pelataan kaksinkertaisen runkosarjan lisäksi viiden joukkueen yksinkertaiset välisarjat, jolloin joukkuekohtainen ottelumäärä runkosarjassa on 22 ottelua. Lohkojen kaksi parhaiten sijoittunutta etenevät suoraan Divarikarsintoihin. Lisäksi Suomisarjan kaksi parasta lohkokolmosta karsivat vielä pääsystä Divarikarsintoihin.
Suomisarjan eräs tavoitteista on valmistaa joukkueita urheilullisesti Divaria varten, sillä sarjaporrasta ylempänä vaatimustaso kasvaa oleellisesti.
Turussa TPS Salibandy ja FBC Turku ovat viime vuosina erottautuneet muista paikkakunnan salibandyjoukkueista. Näiden taakse on syntynyt turkulainen tyhjiö. SC Wolves Paraisilta ja SBS Wirmo Mynämäeltä ovat Turun alueen ainoat joukkueet Suomisarjassa. Lohkon muut joukkueet tulevat Etelä-Suomesta.
Kokenut Seppinen on tuttu mies länsirannikon salibandyihmisille. Hän on ollut mukana lajin parissa ”alusta” alkaen, ensin pelaajana ja myöhemmin valmentajana.
– 1990-luvun alussa Mynämäelle perustettiin Blue Wings -niminen sählyseura. Siitä melkein kaikki jatkoivat Ciderssiin, SBS Wirmon edeltäjään. Itse siirryin Wirmosta vuodeksi (kausi 1995-96) TPS:n A-junnuihin Ahon Jannen valmennukseen. Sen jälkeen useammaksi vuodeksi takaisin Wirmoon (1996-2001) ja myöhemmin Lopen Laakaan (2001-2006). Peliurani päätin 2010 tutussa seurassa, eli Wirmossa.
Seppinen kuuluu niihin arvostettuihin salibandyn uranuurtajiin, jotka ovat siirtyneet peliuran jälkeen sujuvasti valmennuksen puolelle. Ura alkoi Mynämäellä, josta tuli siirto liigaympyröihin ja Rauman SalBan peräsimeen.
– Rauman reissu opetti, kuinka paljon työtä sillä tasolla vaaditaan. Minulla oli hyvät valmennustiimit, joissa itse kehityin ja sain uusia ideoita valmennukseen. Ehkä suurin oli se ymmärrys, kuinka paljon vaaditaan osaamista pelkän lajiharjoittelun ulkopuolella. Sen lisäksi jäi hyviä ystävyyssuhteita ja kokemuksia Rauman reissusta. Virheitäkin tuli tehtyä ja niistä täytyy ottaa opikseen, että voi kehittyä. Näin myös, mikä merkitys on, kun seuralla on kunnon seuratyöntekijä, joka pystyy kehittämään koko seuran toimintaa paljon parempaan suuntaan.
Wirmo on markkinoinut onnistuneesti omaa mynämäkeläistä identiteettiään. Seura on saanut valtakunnallistakin julkisuutta omintakeisesta tyylistään. Edustusjoukkueen otteluita Mynämäellä seuraa aktiivinen kannattajakunta. Tärkeä osa ”Puimureiden” identiteettiä on oman kylän pojat. Sillä on menty pitkälle, mutta nyt kilpailu, etenkin Suomisarjatasolla on kiristynyt.
– Edellinen divarijoukkue oli ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koottu oman kylän pojista. Tällä kaudella Suomisarjassa ei ihan omilla voida mennä, koska junnujen on pelattava myös A:n divaria, mutta tulevaisuudessa kyllä. Ja nyt muutama oman kylän poika pelaa muualla. Siksi olemme hankkineet muutaman vahvistuksen.
Wirmon edustusjoukkueen rakentaminen lähtee seuran omista pelaajista.
– Ensin kartoitetaan jatkavat pelaajat omasta joukkueesta ja sitten omat potentiaaliset junnut, jotka olisivat valmiita miehiin. Nyt meidän juniorituotanto on paljon laadukkaampaa kuin aikaisemmin. Joten kyllä seura tuottaa edustusjoukkueelle pelaajia tulevaisuudessakin. Myöskin yhteistyö Maskun kanssa tuo pelaajia meidän edustusjoukkueeseen asti. Kahdella kolmasosalla nykyjoukkueesta on joku kytkös Mynämäkeen ja vielä useampi on pelannut täällä jo kauan.
Katseet suunnataan myös lähialuille.
– Tulevan kauden rakentaminen oli todella haastavaa viime kevään takia, sillä miettijöitä oli paljon. Seurataan, mitä alueen muissa joukkueissa tapahtuu. Välillä tulee vihjeitä, että joku olisi kiinnostunut tulemaan meille, niin sitten soitellaan perään. Ei me itse soitella minnekään ja tarjota rahaa pelaamisesta. Pyritään järjestämään asiat niin, että pelaajat viihtyvät meillä ja Wirmoon on mukava tulla.
Mielenkiintoa lisää, kun uusi sarjataso on monelle arvoitus. Osa vastustajistakin on vieraita. Joukkueiden keskinäiset tasoerot ovat iso kysymysmerkki. Kun ennakkoveikkailuja on vaikea tehdä, paremmuus joukkueiden välillä selviää vasta pelaamalla.
Wirmon harjoitusottelut eivät menneet parhaalla mahdollisella tavalla.
– Harjoituspelit eivät menneet tuloksellisesti putkeen. Saatiin kuitenkin nähtyä, miten nuoret pelaajat pärjäävät miesten peleissä. Oltiin aika vaihtuvilla kokoonpanoilla liikkeellä, mutta silti olisi pitänyt pystyä olemaan tuloksellisesti parempi. Oman pään pitää tiivistyä ja saada pallolliseen pelaamiseen malttia ja huolellisuutta.
HaNi-Hallin myötä olosuhteet Mynämäellä ovat mainiot. Yleisön tuki on vankka. Ja kun junioritoiminta on aktiivista, on syytä olettaa, että ennemmin tai myöhemmin SBS Wirmo pelaa Divarissa.
