Nico ja Tuukka Salo. Tuomas ja Heikki Iiskola. Mika ja Mikko Kohonen. Matias ja Lauri Tiira. Jesperi ja Santeri Lindfors. Riku ja Roni Tuononen. Arttu ja Joona Kukko…
Ja tietysti sitten Kainulaisten koko veljesnelikko Juuso, Roope, Rasmus ja Justus sekä Kotilaisen veljessarja Pasi, Paul, Panu ja Peter.
Liigatasolla veljespareja on riittänyt. Pelkästään Turusta löytyvät Lauri ja Mikko Stenfors sekä Olli ja Ville Laine.
Tällä kertaa tutustutaan ensin isoveli Tino Salmiseen ja seuraavaksi neljä vuotta nuorempaan pikkuveli Toni Salmiseen. Molemmat edustavat jälleen Turun Palloseuraa. Erityistä on nyt se, että veljekset kilpailevat samassa joukkueessa samasta pelipaikasta.
Jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandyä. Siinä Salmisen perheen pikkupoikien lajivalikoima aikoinaan. Näistä viimeksi mainittu valikoitui lopulta veljesten lajiksi, osin oletettavasti siksi, että oma isä Timo pelasi salibandyä Wäinöt-nimisessä harrastelijajoukkueessa. Kun isän joukkue harjoitteli Kaarinan Kilosportilla, perheen pojat sähläsivät reikäpallon perässä hallin käytävillä.
Pojista vanhempi Tino lähti ensimmäisenä mukaan seuratoimintaan. Janne Kytölän valmentaman West Coast Sheriffien kautta Tinon tie vei nopeasti TPS Salibandyn juniorijoukkueisiin.
Tepsissä Suomen mestaruuksia, hopea- ja pronssisimitaleja alkoi kertyä siihen tahtiin, että niitä kaikkia Tino ei välttämättä edes muista. Luonnollinen jatkumo oli, että Salmisen perheen esikoinen eteni nopealla tahdilla Perttu Kytöhongan ja Teemu Variksen kutsumana, ensin kokeilumielessä edustuksen kesäharjoitteluporukkaan ja heti syksystä alkaen liigajoukkueen vakiopuolustajaksi.
Kytöhonka muistaa hyvin Salmisen molemmat pojat jo vuosien takaa, onhan hän ollut molempien valmentaja.
– Molemmat pojat ovat olleet erittäin positiivisia ja avoimia. Veljekset ovat olleet helppoja valmennettavia. Pilke on ollut aina kummallakin silmäkulmassa. Kotikasvatus näkyy molemmista. Onhan Tinon ja Tonin vanhemmatkin olleet tuttu näky halleilla, toteaa Kytöhonka.
Tinon liigaura alkoi kaudella 2010-2011. Avauskaudella syntyi myös miehen edelleen voimassa olevat ennätyspisteet (2+11=13). Samassa joukkueessa pelasi silloin Janne Kainulainen, nykyinen TPS:n liigajoukkueen ja Tinon valmentaja.
– Tino vakiinnutti nuoresta iästään huolimatta nopeasti paikkansa edustuksen puolustuksessa. Hän keräsi heti ensimmäisellä kaudellaan isot peliminuutit.
Hyvin mennyt debyyttikausi liigatasolla noteerattiin myös valtakunnan tasolla. Tino eteni juniorimaajoukkueen mukana vuoden 2011 U19-maailmanmestaruuskisoihin. Tinon kausi kruunattiin maailmanmestaruudella ja valintana Vuoden poikajunioriksi.
Vaikka Salmisen pojilla on neljän vuoden ikäero, ovat veljekset ehtineet pelata tovin samassa joukkueessa, TPS:n A-junioreissa. Siinä vaiheessa, kun pikkuveli oli nousemassa miesten edustusjoukkueeseen, isoveli Tino suuntasi neljän TPS-kauden jälkeen muualle. Uusi joukkue löytyi Tampereelta. Pasi Peltola houkutteli Tinon Classiciin. Joukkue oli juuri voittanut SM-hopeaa.
Turkulaisen alkuperäinen ajatus oli viettää Tampereella vain parisen vuotta, mutta pestistä tulikin pidempi. Hyvä niin, sillä viiden vuoden aikana menestystä tuli enemmän kuin kellään toisella turkulaisella salibandypelaajalla. Tinon ensimmäisellä Classic-kaudellaan joukkue putosi vielä puolivälierissä, mutta sen jälkeen tuli putkeen neljä Suomen mestaruutta.
– Nuoremman Tonin tulo TPS:n edustusjoukkueeseen oli haasteellisempaa, sillä koko joukkue oli mennyt eteenpäin. Tonilta kestikin hieman pidempään saada vakiopaikka avaukseen, muistelee Kytöhonka.
Toni kävi välillä hakemassa pelituntumaa Divarissa SBS Maskusta ja SBS Wirmosta.
Keväällä 2019 pelattiin historiallinen salibandyfinaalisarja, ensimmäistä kertaa Turku vastaan Tampere. Samalla pikkuveli Toni pääsi haastamaan isoveli Tinon. Poikien vanhemmilla oli ihmettelemistä, kumpaa joukkuetta kannattaisi. Varmaa oli ainakin se, että Salmisen perheeseen tuli jälleen yksi Suomen mestaruus lisää.
Nyt eletään kevättä 2021 ja isoveli sekä pikkuveli pelaavat jälleen samassa joukkueessa, Turun Palloseurassa. Tino palasi kaudeksi 2019-2020 takaisin Aurajoen rannoille. Samalla hän toi mukanaan Tampereelta kokemusta voittavasta kulttuurista.
Vielä viime kaudella Tino pelasi useita otteluita pikkuveljensä kanssa pakkiparina. Tällä kaudella samaa pelipaikkaa, oikealla laidalla puolustajana, pelaavat veljekset kilpailevat peliajasta.
Nuorempi on saanut enemmän vastuuta. Ehkä syystäkin, sillä pikkuveli Toni on pelannut uransa parasta kautta. Onpa hänellä ollut hetken yllään Tupla-paita todisteena joukkueensa parhaasta pistemiehestä. Pienistä loukkaantumisistaan huolimatta maaleja ja maaliin johtaneita syöttöjä on kertynyt Tonille ennätystahtiin. Hyvästä kaudesta on osoituksena myös kutsu 23-vuotiaiden maajoukkueen leiriryhmään.
Tonin salibandyharrastus lähti luontaisesti isoveljen esimerkkiä noudattaen. Ensin vuosi kortteliliigaa ja sen jälkeen Kaarinan Sheriffien kautta Tepsin juniorijoukkueisiin. Tonin pelit kulkivat siihen malliin, että yksi juniori-ikäluokka jäi kokonaan väliin. Nuorukainen siirtyi C-juoniorivuosien jälkeen suoraan TPS:n A-nuoriin. Isoveli pelasi samassa joukkueessa, tosin ollen silloin mukana suurimmaksi osaksi edustuksen toiminnassa.
Myös pikkuveli Toni nousi myöhemmin edustukseen A-juniori-ikäisenä. Hän debytoi liigassa kaudella 2014-2015, samana vuonna, kun isoveli siirtyi Classiciin. Eräs Tonin uran kohokohdista on ollut, kun TPS voitti A-nuorten Suomen mestaruuden Raision Kerttulan liikuntahallissa.
Tonin tämän kauden tehopisteiden takana on pelaajan oma iso kehitys, mutta myös joukkueen taktinen muutos. TPS on tunnettu jo vuosien ajan hyvin puolustavana joukkueena, mutta nyt valmentaja Kainulaisen myötä myös hyökkäyspeliä on pyritty kehittämään. Toni on ollut useasti kauden aikana iskemässä palloja verkkoon lähellä vastustajan maalia. Oma henkilökohtainen kauden piste-ennätys rikkoutui jo kauden ensimmäisissä otteluissa.
– Toni puhuu usein itseluottamuksensa kasvamisesta. Ehkä juuri sen ansiosta onnistumisia on tullut paljon. Uskaltaa nousta vastustajan maalille.
Tino oli pitkään Classicissa kolmoskentän puolustava puolustaja eikä päässyt näkymään tehotilastoissa. Nyt tilanne on Kainulaisen joukkueessa toinen. Hänenkin roolinsa nyky-TPS:ssä on muuttunut hyökkäävämpään suuntaan.
Alkukauden perusteella ehkä joidenkin asiantuntijoiden mukaan pikkuveli Salminen on mennyt jo isoveli Salmisen ohi, ainakin, jos vertaa veljesten saamaa peliaikaa ja tehopisteiden määrää. Oli miten oli, vuosien myötä ja kun pelipaitakin on nyt samanlainen, veljeksiä on nykyään vaikeampi erottaa kentällä. Onneksi Tino pelaa numerolla 61 ja Toni numerolla 66…vai olikohan se päinvastoin.
