Sen piti olla täydellinen teurastus. Köyhät amatöörit vastaan Milanon miljonäärit. Daavid vastaan Goljat. Mutta kuinkas kävikään!
Lokakuussa vuonna 1987 tehtiin turkulaista palloiluhistoriaa. Uefa Cupin eli nykyisen Eurooppa Liigan toisella kierroksella TPS:n Mika Aaltosen kierteinen kaukolaukaus viuhui Inter Milanin maalin yläkulmaan. Ottelun 11. minuutilla tehty vierailijoiden unelmamaali jäi sensaatiomaisesti ottelun ainoaksi.
”Aaltonen upotti puolijumalat”, kertoi Turun Sanomat seuraavana päivänä Urheilusivuillaan.
Turkulaisten omaksi ilokseen pelaavien amatöörijalkapalloilijoiden sankaritekoa hehkutettiin usein mediassa sanoin ”San Siron ihme”, vaikka todellisuudessa Inter Milan pelaa Giuseppe Meazza -stadionilla. San Siro on paikallisvastustaja AC Milanin kotikenttä. Kyseessä on kuitenkin yksi ja sama legendaarinen Milanossa sijaitseva jalkapallopyhättö.
Dan-Ola Eckerman, Petri Sulonen, Juha Laaksonen, Esa Johansson, Ari Heikkinen, Mika Aaltonen, Kim Suominen, Tommi Paavola, Tomi Jalo, Juha Halonen, Marko Rajamäki ja vaihtopelaaja Vesa Salmela. Tässä ovat niiden nuorten kloppien nimet, jotka olivat Milanon ihmeellisen voiton tekijät. Heistä poikkeuksellisen moni Dan-Ola Eckerman, Juha Laaksonen, Petri Sulonen, Kim Suominen ja Tomi Jalo seuraavat pelejä nykyisin pilvenreunalta.
Vastassa Milanon illassa oli huippuammattilaisia. Interin pelaajalista kuulostaa kolmenkymmentä vuotta myöhemminkin kunnioitettavalta: Walter Zenga, Daniel Passarella, Salvatore Nobile, Riccardo Ferri, Giuseppe Baresi, Enzo Scifo, Adriano Piraccini, Gianfranco Matteoli, Andrea Mandorlini, Alessandro Altobelli ja Aldo Serena.
Vastakkain olivat myös eräs 1980-luvun maailman tunnetuimmista valmentajista Giovanni Trapattoni sekä tuntematon Paraisilla syntynyt Tommy Lindholm. Ennen Milanon ihmeottelua Uefa Cupin avauskierroksella TPS pudotti jatkosta itävaltalaisen Admira Wackerin. Inter Milan oli pudottanut turkkilaisen Besiktasin, Tommy Lindholmin aikoinaan edustaman joukkueen.
Italialaiset olivat varmoja kuolinkellojen soivan turkulaisille Milanon hämärtyvässä illassa. Valmentaja Lindholm oli asiasta eri mieltä pumpaten porukkaansa talvisodan henkeä. Vastaanpanematta meitä ei voiteta, suomalaisista löytyi sisua jo 50 vuotta sitten, totesi Tommy ottelua edeltävänä päivänä. Niin sanottu aluepeli olisi myrkkyä italialaisille.
Kotijoukkueen suunnitelmissa oli tehdä ensimmäinen maali mahdollisimman nopeasti. Ylimielisyys kostautui ja milanolaisyleisökin kääntyi omiaan vastaan. Kotijoukkueelle buuattiin. Ottelun toisella puoliajalla Interin tasoitus oli useasti lähellä. Pallo kävi kerran maaliviivalla ja takatolpassa, mutta ei kertaakaan Dan-Ola Eckermanin vartioimassa maalissa.
– Tämä on ilon päivä! Turun palloseura on voittanut Internazionalen 1–0 San Siron noidankattilassa! Tämä on kerta kaikkiaan huikeaa! Enemmän kuin olisi koskaan voinut toivoa, selostaja Juha-Pekka Jalo hehkutti hurmioituneena.
Suomalaisista toimittajista mukana matkalla olivat Heikki Kulta Turun Sanomista ja Eero Toivola Iltasanomista.
– Tommi Lindholm vakuutti minulle, että kannattaa lähteä mukaan. Hän oli laatinut tarkan suunnitelman ruotsalaisen valmentaja Gunder Bengtssonin avustamana. Italian päässä oli apuna Pertti Lepistö, joka kielitaitoisena auttoi käytännön asioissa, muun muassa tulkkaamalla, mitä Italian lehdet kirjoittivat ottelusta. Katsojia ei ollut kuin alle 20 000, koska TPS ei ollut mikään tunnettu joukkue. Turkulaisia faneja oli useampi paikalla, muun muassa Pekka Ruola, joka oli tuonut komean TPS:n mustavalkoisen lipun stadionille, kertoo pitkän toimittajauran huippuhetkestään Eero Toivola.
Mika Aaltosen unelmamaali ei ollut Toivolan mielestä onnenkantamoinen.
– Edellispäivän harjoituksissa samalla stadionilla Aaltonen veteli juuri samanlaisia vetoja kaukaa maalin yläkulmaan.
Mika Aaltosen maali jäi historiaan, mutta harva muistaa turkulaisen opiskelijapojan maukkaan tempun, jossa hän höynäytti Interin tähtipelaajaa Enzo Scifoa. Ensin Mika pisti pallon Scifon haarojen välistä, jonka jälkeen seurasi spontaani iloinen tuuletus.
21-vuotias Mika Aaltonen oli noussut nopeasti Uefa Cup -otteluiden ansiosta täysin tuntemattomuudesta kansainvälisten pelaajamarkkinoiden kuumaksi nimeksi. ”Miljoona-Mikaa” vietiin kovaa vauhtia ulkomaille. Tarjouksia tuli Itävallasta, Ruotsista, Belgiasta ja Italiasta.
Jos Aaltonen olisi jatkanut TPS:ssä, oletettiin tarjouksen olevan kovempi kuin kellään muulla turkulaisella jalkapalloilijalla. Ennakoitiin, että lahjakkuudesta tulisi ”jalkapallo-TPS:n Virta”, jääkiekkopuolen palkkahaitarin piikkinä olevan Hannu Virran mukaan.
Otteluparin toinen osaottelu pelattiin pari viikkoa myöhemmin Turussa marraskuun koleana ja pimeänä iltana. Kupittaalle ahtautui kaikkien aikojen ennätysyleisö, arviolta 15 000-16 000 katsojaa.
Ottelun viemistä Helsingin Olympiastadionille harkittiin. Lipputulot olisivat olleet suuremmat. TPS oli kauden 1987 jälkeen taloudellisissa vaikeuksissa. Inter Milan -ottelulla saatiin seuran kassavajetta korjattua. Vaikka tarjolla olisi ollut isompi potti, ottelu haluttiin pelata Turussa.
Vanhalle Kupittaalle mahtui 3 000 katsojaa istumaan ja 7 000 seisomaan. Kun tilat eivät olisi riittäneet, kaupunki lupasi rakentaa lisäkatsomon. Putkikatsomon avulla saatiin muutama tuhat paikkaa lisää. Todellisuudessa kaikki lipun lunastaneet eivät nähneet ottelua ihmismeren takaa.
Inter Milanin pelaajat saapuivat lentokoneella Turkuun ottelua edeltävänä iltana. Seuran omistaja, Ernesto Pellegrini, tuli Suomen omalla yksityiskoneellaan. Suurseuran miljonäärit majoittautuivat Hamburger Börsiin. Pelaajien mukana tulivat myös oma kokki, omat makaronit ja punaviinipullot. Jälkimmäisten juominen estyi Suomen alkoholilainsäädännön ansiosta.
Ennen ratkaisevaa toista osaottelua TPS pelasi harjoitusottelun Suomen mestari HJK:ta vastaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan HJK:n piti pelata samalla taktiikalla kuin Inter Milan. Ihan toive ei toteutunut, sillä junioripitoinen HJK vetäytyi puolustukseen. Kenraaliharjoitus päättyi tasapeliin 1-1.
Valmentaja Lindholm vei joukkueensa ennen tärkeää cup-ottelua viimeistelyleirille Paimion motelliin. Uuteen jymypaukkuun valmistauduttiin huolella, jopa syömällä viimeisellä illallisella kalaa, kuten aikaisemmin Milanon illassa.
Etukäteen oli pelkona, että Kupittaan kenttä olisi jäässä. Näin ei kuitenkaan otteluiltana ollut. Nurmi viheriöi, vaikka maalinedustat muistuttivat perunapeltoa. Vaikka olosuhteet olivat ajankohtaan nähden kelvolliset, oli marraskuinen arki-ilta kolea, kuten moni paikalla ollut yhä muistaa.
Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen Enzo Scifo vei vierailijat 1-0 johtoon ottelun 49. minuutilla. Maali oli omituinen, sillä sitä edelsi Alessandro Altobellin selvä käsivirhe. Altobelli otti pallon lähes syliinsä, koska luuli joukkueensa saavan työntämisestä vapaapotkun. Vihellystä ei kuulunutkaan ja Enzo Scifo laukaisi pallon yllättäen maaliin 25 metristä samalla, kun turkulaiset olivat jo lopettaneet pelaamisen.
Suurseuran jatkopaikka varmistui Alessandro Altobelli maalatessa ottelun 72. minuutilla. Tosin Inter Milan putosi jatkosta jo heti Cupin seuraavalla kierroksella häviämällä Barcelonan Espanyolille.
Vaikka Kupittaan Daavidin ja Goljatin taistelu päättyi Goljatin voittoon, oli ottelu tasainen. Altobellilla oli vain kaksi maalipaikkaa, joista toisesta hän teki maaliin. Myös TPS:llä oli omat mahdollisuutensa. Kotijoukkue oli kentällä tasavertainen, mutta jäi maalinteossa toiseksi.
Poliisi oli varautunut mellakointiin, mutta suuremmilta konflikteilta vältyttiin. Portilla takavarikoitiin ennätysmäärä nestettä, jolla oli tarkoitus virkistäytyä syyskylmyydessä. Muutama häirikkö poistettiin katsomosta. Hirressä roikkunut Inter-nukke sai olla paikoillaan.
Kun Milanossa paukkuivat pommit ja kenttä täyttyi savuverhoon ja vessapaperiin, ei Kupittaalla räjäytelty. Inter Milaninkin fanit käyttäytyivät siististi.
Isokenkäisiä istui Kupittaan katsomossa, muun muassa maaherrat Pirkko Työläjärvi ja Jakob Söderman sekä tietysti eräs Lokalahdella syntynyt sen aikainen kansliaministeri.
Yksi haamumaali teki Mika Aaltosesta ammattilaisen Inter Milanin joukkueeseen. Hänestä tuli ensimmäinen sopimuksen tehnyt suomalainen pelaaja Italian pääsarjassa. Mikalle kertyi Interin sinimustapaidoissa vain yksi harjoitusottelu, ennen siirtymistä vuokralle Sveitsin AC Bellinzonaan ja sieltä edelleen Bologna FC:hen.
Aaltonen pelasi vielä kauden Saksan 2. Bundesliigan Hertha Berlinissä ennen paluutaan takaisin Turkuun. Ura jatkui vielä kerran ulkomailla, Israelin liigassa.
Mika Aaltonen pelasi urallaan yli 200 ottelua, joista vain 40 ulkomailla. Vaikka haamumaalista alkanut ammattilaisura jäi vaatimattomaksi, on tohtori Aaltonen kerännyt enemmän meriittejä akateemisessa maailmassa.
Dan-Ola Eckerman poistui ensimmäisenä
Turun Räntämäen kaupunginosassa sijaitseva kaunis keskiaikainen Maarian kirkko oli täpötäynnä. Kaikki Dan-Ola Eckermania viimeiselle matkalle saattamaan saapuneet eivät edes mahtuneet sisälle kirkkoon. Eletään alkukesää vuonna 1994. Nuoren urheilijan elämä päättyi aivan liian varhain. Eckermanin traagisista kohtaloa muistellaan yhä. Legendan muisto elää vahvana. Danin puoliso Tuula Eckerman muistelee.
TPS-kapteeni Tomi Jalon muisto elää vahvana
Harvakseltaan, mutta namukkaasti. Näin osuvasti kertoi lehti otsikossaan syksyllä 1984. Turun Palloseurassa pitkän uran tehnyt Tomi Jalo ei useinkaan yltänyt maalintekijänä lehtien otsikoihin – siitäkään huolimatta, että hän oli joukkueensa tärkein pelaaja.
Vuonna 1958 syntyneet Tomin kuolemastakin on kulunut jo vuosia. TPS-legenda siirtyi suuremmille pelikentille talvella 2009. Useimmilla pelaajilla on kaksi erilaista roolia, kentällä ja kentän ulkopuolella. Tomi teki poikkeuksen. Jalo oli kentällä kippari, mutta myös johtava persoona kentän ulkopuolella.
Ohessa Tomi Jalon pitkäaikainen pelikaveri Pauno Kymäläinen muistelee hyvää ystäväänsä.
Sysimusta syyskuun ilta
Sysimusta syyskuun iltaSiirrytään 1980-luvulta vuoteen 2021, kun syksyn pimenevästä torstai-illasta Turun Kupittaalla tuli lopulta sysimusta. TPS:n juniorijoukkueen valmentaja ja seuraikoni Kim Suominen sai yllättäen sairaskohtauksen. Nopeatkaan elvytystoimet eivät auttaneet, ja näin pidetty valmentaja menehtyi työnsä ääreen vain 52 vuoden iässä vuonna 2021.
Järkytys oli seurayhteisössä melkoinen.
Siitä osoituksena oli seuraavan päivän tapahtumapaikalla palaneet sadat muistokynttilät. Kun Kupittaa Vitosen valopylväitäkään ei illan aikana sytytetty, oli tunnelma äärimmäisen koskettava. Muistona ikävästä tapahtumasta on Kupittaa Vitosen jalkapallokentän laidalle kivenmurikkaan kiinnitetty muistolaatta.
Pellavapäinen Lausteen hiekkakenttien kasvatti debytoi TPS:n edustusjoukkueessa 17-vuotiaana ja pelasi seurassa yhteensä kuusi kautta. Suominen pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa toukokuussa vuonna 1987. Hän edusti pääsarjatasolla Turun Palloseuran lisäksi FF Jaroa, Tampereen Pallo-Veikkoja, FC Inter Turkua ja FC Jazzia. Kimin peliura päättyi Turussa vuonna 2000. Suominen pelasi Suomen pääsarjassa 264 ottelua, joissa syntyi 26 maalia.
TPS:n pelipaidassa pelatessaan Kimin palkintokaappiin kertyi yksi pronssimitali, mutta myöhemmin Tampereen Pallo-Veikoissa tuli täysosuma, Suomen mestaruus vuonna 1994.
Ulkomailla Suominen edusti itävaltalaista Admira Wackeria ja Ruotsissa IFK Norrköpingiä.
Kuolemansa jälkeen TPS-legenda valittiin postuumisti Suomen Palloliiton Läntisen alueen Vuoden nuorten valmentajaksi 2021. Hänet on myös valittu TPS:n Kunniagalleriaan.
Syöpä vei jälleen yhden sankarin
TPS:n vuoden 1987 joukkueessa pelasi myös Juha ”Juije” Laaksonen. Hänen surullinen tarina on ihan omanlaisensa. ”Juije” oli koko nimeltään Juha-Pertti Laaksonen. Hän edusti uransa ajan ainoastaan Turun Palloseuraa vuosina 1982-1992. Liigaotteluita kertyi kaikkiaan 192. Tilastoihin merkattiin myös kuusi A-maaottelua. Sairastuminen syöpään päätti Laaksosen peliuran.
Laaksonen kuitenkin selätti sairauden ja siirtyi sen jälkeen sujuvasti akateemiseen maailmaan ja väitellen lopulta tohtoriksi suu- ja leukakirurgiasta 2006. Melkoinen suoritus.
Laaksonen työskenteli tutkijana Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen lisäksi ulkomailla, Albertan yliopistossa Kanadassa sekä Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa. Tutkimuskohteita olivat erityisesti puheen akustiikka ja puheen tuottaminen sekä kliininen fonetiikka.
Lopulta kuitenkin syöpä uusiutui ja Laaksonen kuoli vain 49-vuotiaana maaliskuussa 2013 Turun Karinakodissa.
Laaksonen on haudattu Kim Suomisen ja Tomi Jalon tavoin Turun hautausmaalle. Juijen viimeistä leposijaa on vaikea löytää, sillä sukuhaudan ohessa on vain pieni ja vaatimaton muistolaatta: Juha-Pertti ”Juije” Laaksonen 24.9.1963 – 19.3.2013.
Viimeksi poistui Petri Sulonen
Viimeksi poistui Petri SulonenEdesmenneen jalkapallolegenda Petri Sulosen kohtalo oli karmea. ALS eli amyotrofinen lateraaliskleroosi on lihashermoja rappeuttava, parantumaton motoneuronisairaus, jonka aiheuttajaa ei tiedetä. Tauti iski vuonna 2016. Lopulta Petrin tie vei pyörätuolin kautta tilanteeseen, missä kone huolehti hengityksestä ja ravinto tuli tippapullosta liuoksena. Yksi San Siron sankareista, Petri Sulonen, menehtyi vuonna 2024.
Palomies Vesa Salmelan matka Hirvensalon hiekkakentiltä San Siron samettinurmelle
Ansaittuja eläkepäiviä viettävä palomies Vesa Salmelan tarina on ihan omanlaisensa. Se on unelmatarina Hirvensalon hiekalta San Siron nurmelle. ”Vesku” oli vielä aamutunteina naaraamassa mahdollista vainajaa Aurajoesta, kun muutaman tunnin päästä oli jo lähtö Milanoon. Siellä turkulaista palomiestä odotti samettinurmella Milanon miljonäärit.
KUUNTELE J-P JALON HEHKUTUKSET
