TPS 100 vuotta. Kun ansioluettelossa kertoo pelanneensa parikymmentä vuotta jääkiekkoa, sillä ei peliuran jälkeisessä työelämässä pitkälle potkita. Kiekkoihmisen mielestä se on ehkä hieno asia, mutta mahdollinen tuleva työnantaja ei todennäköisesti tälle tilastolle juurikaan lämpene.
Tutkimuksen mukaan kiekkoilija on sitä tyytyväisempi elämäänsä uran jälkeen, mitä paremmin on valmistautunut uran päättymiseen. Siihen vaikuttaa esimerkiksi jo ennen peliuran päättymistä hankittu korkeampi koulutustaso. Mitä korkeampi koulutustaso, sitä paremmat ovat työllistymismahdollisuudet.
Tämän tiedosti myös nykyinen autokoulunopettaja Kai Nurminen, pitkän uran tehnyt entinen turkulainen jääkiekkoilija. ”Kaitsu” on vahvasti mukana myös Alumni-toiminnassa, jonka yhtenä tavoitteena on parantaa peliuran päättäneiden pelaajien pääsyä normaaliin työelämään.
Nurmisen 1990-luvun alkuvuosina käynnistynyt ammattilaisura päättyi vuonna 2008. Nurminen totuttiin näkemään pistetilastojen kärjessä, pelattiin sitten Suomen tai Ruotsin sarjoja. Lempinimi ”Kultaranne”, tuli miehen lauottua tarkoilla rannelaukauksilla lukemattomia komeita maaleja niin Suomessa, Ruotsissa kuin NHL:ssäkin.
Nurminen pelasi ensimmäiset SM-liigapelinsä vuonna 1992 TPS:ssä. Jo kolmannella kaudella tuli maalikuninkuus, tällä kertaa HPK:n paidassa. Maalitehtailu jatkui myös Ruotsin puolella. Nurminen on uransa aikana pelannut Ruotsin pääsarjaa HV71:n ja Frölundan riveissä, NHL:ssä Los Angeles Kingsin ja Minnesota Wildin joukkueessa sekä IHL:ssa Cleveland Lumberjacksissa. Kokemusta tuli myös Sveitsin liigassa Davosissa sekä TPS:n ja HPK:n lisäksi Jokereissa.
Fiksulla kaverilla uran jälkeiset suunnitelmat olivat jo valmiina ennen uran päättymistä. Pelatessaan HPK:ssa Nurminen hankki liikenneopettajakoulutusta, jota hän täydensi peliuran jälkeen.
Työpaikka oli tuttu, sillä Nurminen oli jo ensimmäistä kertaa kouluikäisenä kesätöissä vanhempiensa perustamassa autokoulussa. Niinpä Kaitsun voi nykyisin nähdä Turun katukuvassa istumassa ”pelkääjän paikalla” opastamassa nuoria autokoulun oppilaita.
Kiekko ei ole jäänyt, sillä Nurminen käy pelaamassa vanhojen TPS-pelikavereidensa kanssa. Alumni-toiminnan missiona on ”kaveria ei jätetä”. Toimintaan voivat osallistua kaikki entiset liigatason pelaajat.
– Käymme kerran viikossa vanhojen pelimiesten kanssa jäällä pelailemassa. Osallistumme varainhankintaan. Keräämme varoja rahastoon, jonka avulla voimme auttaa uransa päättäneitä ja pulaan joutuneita pelaajia, kertoo Nurminen, joka toimii TPS Alumnin puuhamiehenä.
Atlantin takaa levinnyt Alumni-toiminta käynnistyi Suomessa vuonna 2007 SM-liigan alaisuudessa Juha Rantasilan aloitteesta. Perustajajäsenien nimet Veli-Pekka Ketolasta Heikki Riihirantaan ovat tuttuja nimiä lätkää seuraaville. Pääyhdistyksen oheen on pyritty rakentamaan paikallisalumniverkosto kaikille liigaseuroille.
Kiekkouran lopettaminen on monelle kova paikka. Uran jälkeisen tyhjiön täyttäminen on joillekin liian rakas täytettäväksi. Nurminen korostaa apua hakevan pelaajan oma-aloitteellisuutta.
– Kaverin pitää itse olla halukas tarttumaan auttavaan köyteen. Tarjolla on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja siirtyä peliuran jälkeen työelämään. Nykyään on räätälöity lätkää pelaaville jo nuoresta lähtien mahdollisuus opiskella ja kouluttautua aikaan, kun pelit loppuvat.
Alumnin tavoitteena ei ole pelkästään tukea pulaan joutuneita entisiä pelaajia, vaan myös avittaa taloudellisissa vaikeuksissa olevien perheiden lapsia pääsemään mukaan jääkiekon pariin. Esimerkiksi Juhani Tammisen perustama nuoria jääkiekkoilevia avustava Turku-rahasto toimii osana Alumni-säätiötä.
Oleellinen osa Alumni-toimintaa on vanhojen ystävyyssuhteiden vaaliminen. Se onnistuu pelaamalla ystävyysotteluita muiden Alumni-yhdistyksen kanssa.
– Pelaamme kaudessa keskimäärin pari näytösottelua vanhoja pelikavereita vastaan ja teemme virkistäviä ulkomaanmatkoja. Pelaamme myös golfia lätkän ohella muita Alumni-joukkueita vastaan.
