Valikko Sulje

Juhani ”Tami” Tamminen – koko tarina

Tamin 70-vuotinen KOKO TARINA luettavana nuoresta abiturientista tähän päivään asti.

Ei voi kuin hämmästellä Juhani Tammisen suosiota. Selfien pyytäjiä on jonoksi asti. Omituista tässä on se, että Tami, etenkin ”Don Tami” on monien mielestä Suomen ärsyttävin henkilö. Ristiriita on siis melkoinen. 70-vuotta täyttävästä Tammisesta tulee myöhemmin oma kirja, lupailee Tami itse. Tässä on jo luettavana Aurinkokuninkaan itsensä kertomana KOKO TARINA nuoresta abiturientista tähän päivään asti.

 

OSA 1. Kaikki sai alkunsa Parkin kentältä. Kevään 1970 valtakunnan ykköskiekkouutinen oli, kun abiturientti Tamminen osallistui yo-kirjoitusten aikana MM-kisoihin. Rehtori totesi Tammisen olevan hullu. Take my word!

PARKIN KENTÄLTÄ MM-KISOJEN PARRASVALOIHIN

– Oppilas Tamminen, te olette hullu. Minä kiellän teitä lähtemästä MM-kisoihin. Tämä keskustelu on päättynyt.

Puolalan yhteislyseon rehtori Hjalmar Mickelsson teki heti selväksi abiturientti Juhani ”Tami” Tammiselle, mitä mieltä hän oli oppilaansa osallistumisesta Tukholmassa pidettäviin jääkiekon MM-kisoihin. Vaikutti siltä, että nuoren Tammisen tie arvokisoihin oli torpattu.

Toisin kuitenkin kävi.

Elettiin alkukevättä vuonna 1970. Tamminen oli yltänyt aikaisemmin nuorten maajoukkueeseen sekä jääkiekossa että jalkapallossa.

Seurajoukkueessa, Turun Palloseurassa, Tamminen oli vakiinnuttanut paikkansa ykkösketjun laitahyökkääjänä. Kaudella 1969-1970 TPS jäi niukasti ulos mitaleilta ollen kauden päättyessä neljännellä sijalla. 19-vuotiaan Tammisen kausi oli kuitenkin mennyt sen verran hyvin, että hän oli saanut kutsun aikuisten A-maajoukkueeseen.

– Syksyllä 1969 pelasin kaksi harjoitusottelua Kanadaa vastaan. A-maajoukkueen päävalmentaja Seppo Liitsola tunsi minut jo nuorten maajoukkueesta. Sain tilaisuuden ja käytin sen, kertoo Tamminen.

Ennen MM-kisoja kotimaisen sarjakauden päättymisen jälkeen Helsingin jäähallissa pelattiin ottelu, missä A-maajoukkue kohtasi niin sanotun lehdistön joukkueen. Jälkimmäinen oli koottu niistä pelaajista, jotka eivät olleet mahtuneet varsinaiseen maajoukkueeseen. Yksi heistä oli abiturientti Tamminen.

Lahjakkaan turkulaisen osalta kyseinen ottelu meni mainiosti. Tamminen palkittiin lehdistön parhaana pelaajana. Kaksi komeaa maalia sai maajoukkuevalmentaja Liitsolan mietteliääksi. Nuori tepsiläinen pitäisi saada mukaan MM-kisoihin. Joukkueen johdon kanssa käytiin läpi Suomen kisaohjelmaa ja Tammisen ylioppilaskirjoitusten aikatauluja.

Olli Pulkkanen, valitsijakomitean puheenjohtaja ja joukkueenjohtaja, soitti sunnuntai-iltana meille kotiin. Osa peleistä menisi päällekkäin, mutta minulla olisi mahdollista pelata kuudessa ottelussa kymmenestä. Satsattiin niihin peleihin, mitkä Suomi voisi voittaa. Tukholma olisi vain lyhyen lentomatkan päässä Turusta. Laivallakin pääsisi kätevästi.

Jo seuraavana päivänä lehdissä kerrottiin, että Tamminen pelaa MM-kisoissa sekä osallistuu ylioppilaskirjoituksiin. Tämä oli liikaa Puolalan yhteislyseon rehtori Mickelssonille. Koulu oli tunnettu korkeasta vaatimustasostaan ja hyvistä arvosanoistaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että lätkänpelaaja vaarantaisi kirjoituksensa osallistumalla kisoihin.

– Samana aamuna, kun lehdet kertoivat, että Tamminen osallistuu kirjoitusten ohella MM-kisoihin, tuli koulun keskusradiosta kuulutus. Rehtorin möreä ääni käski minun tulla välittömästi rehtorinkansliaan. Mickelsson oli antiurheilumies, vanhanliiton jäärä. Koulun mainetta piti varjella. Rehtori huusi naama punaisena, että minä munaan hänet ja koko koulun.

Hinku kisoihin oli kuitenkin kova

Kun ensimmäinen vierailu rehtorin kansliassa ei tuottanut toivottua tulosta, Tamminen asteli sisälle uudestaan – tällä kertaa isänsä kanssa. Lyhyt, mutta tiukkasanainen keskustelu päättyi isän toteamukseen, että hänen poikansa sekä pelaa MM-kisoissa että osallistuu kirjoituksiin.

– Peltiseppä isäni tuli haalarit päällä ruokatunnillaan mukaan rehtorinkansliaan. Rehtori käänsi pelokkaana täysin takkinsa ja antoi luvan.

Parkin kenttä – ”My Colosseum”

Mutta palataan hetkeksi sinne, mistä kaikki sai alkunsa eli Parkin kentälle.

Tammisen kotoa läheltä Kauppatoria oli lyhyt matka Parkin kentälle. Se oli paikka, missä sen ajan liikunnasta kiinnostuneet lapset viettivät paljon aikaansa. Pikku-Juhani oli eittämättä Parkin kentän innostunein käyttäjä, mutta yksin ei tarvinnut olla. Peliseuraa löytyi aina, kuten Hannu Luojolasta, Markku Salamasta ja Reijo Hyökistä. Parkin pojista osa on yltänyt urheilussa pääsarjatasolle asti.

– Olen käyttänyt Parkista nimeä ”My Colosseum”. Sinne meiltä Maariankadun ja Kauppiaskadun kulmalta oli lyhyt kävelymatka. Vaihtoehtoisesti pelasimme Turun Lyseon pihalla kesällä futista ja talvella tossukiekkoa. Parkilla oli luonnonjää, joten sesonki siellä oli melko lyhyt. Aloitin jo silloin, kun siellä ei ollut edes kaukaloa. Paljon pelattiin myös Urheilupuiston montussa. Siellä näin ensimmäiset TPS:n kiekkopelini.

1960-luvun alkuvuosina oli aika siirtyä seuratoimintaan. TPS valikoitui Tammisen seuraksi. Ajan hengen mukaisesti jalkapalloa harrastettiin kesäisin ja jääkiekkoa talvisin.

– TPS oli minulle valintana itsestäänselvyys. Pikkupojasta lähtien olin seurannut TPS:n pelejä ja joukkueen tähtipelaajia, kuten ”Juuso” Wahlstenia ja ”Pepita” Niemistä. Vaikka Turku oli seuratoiminnassa kahtia jakautunut, ei TPS:n valinta ollut minulle mikään poliittinen valinta. Olen kulkenut aina urheilu edellä.

Ensimmäinen Mestaruussarjapeli SaiPaa vastaan

Marraskuussa vuonna 1966 koitti Tammisen sen hetkisen jääkiekkouran hienoin hetki. Vasta 16-vuotias koululainen nostettiin miesten Mestaruussarjajoukkueen ykkösketjun laitahyökkääjäksi. Wahlsten otti oppipoikansa suojelukseensa.

Tamin pääsarjadebyytti tapahtui Lappeenrannassa SaiPaa vastaan.

– Muistan sen pelin kuin eilisen päivän. Olin jo tuntia ennen lähtöä valmiina Kupittaalla. Meillä oli syksyllä harjoitusotteluita, muun muassa Tukholman AIK:ta vastaan viikko ennen sarjan alkua. Voitimme sen ja tein siinä ottelussa kaksi maalia. Ottelun jälkeen Wahlsten totesi: poika, paikka on sinun.

Vaikka SaiPa-ottelu päättyi turkulaisten niukkaan tappioon, oli ottelulla Tammiselle iso merkitys. Tehopisteitä ei kertynyt, mutta itseluottamus kasvoi, olihan vastassa Idän jättiläinen, Lalli Partinen. Kun seuraavana aamuna oli nimi lehdessä, sai Tamminen mennä polleana koululle.

– Maajoukkuemies Partinen oli suuri nimi. Iso, tyly ja pelätty vasen pakki. Lalli tarjosi nuorelle hyökkääjälle ahteria, mutta olin oppinut, että hän osasi kääntyä vain yhteen suuntaan. Joten ensin harhautin, sitten käännyin ja menin toiselta puolelta ohi.

Media oli jo aamulla koululla valmiina

Ylioppilaskirjoitusten alkaessa oli hämmentävää, kun lehdistö oli valokuvaajineen paikalla. Haluttiin ikuistaa, miten abiturientti Tamminen asteli kello yhdeksän sisälle kirjoitussaliin. Jopa Ruotsin puolelta oli lehdistöä paikalla.

– Se oli silloin valtakunnan ykkösuutinen. Mediaa oli paljon paikalla. Pääsin muun muassa Turun Sanomien Extra-liitteen päälikanteen.

Kun päivän kirjoitukset olivat ohi, piti kiirehtiä kodin kautta Ruotsin laivalle. Paluu Turkuun ottelun jälkeen tapahtui lentäen. Tamminen sukkuloi kuusi kertaa yötä vasten Tukholmasta Turkuun.

– Menin yölaivalla Turusta Tukholmaan ja aamulla taksilla jäähallille. Aamujäät jäivät väliin, kun menin suoraan joukkueen kanssa lounaalle. Illalla oli peli. Ottelun jälkeen pikaisesti Arlandan lentokentälle ja takaisin kotiin, välillä suoraan Turkuun, välillä Helsingin kautta. Kerran Puola-ottelussa piti lähteä kotimatkalle jo kolmannen erän puolessavälissä ehtiäkseni koneeseen.

Ensimmäisessä ottelussa vastassa oli isäntämaa Ruotsi. Heti ensimmäisessä vaihdossa alkoi tapahtua. Leijonaketju Harri LinnonmaaMatti Murto – Juhani Tamminen teki Suomen johto-osuman. Ottelu päättyi Leijonien voittoon 3-1. Se oli Suomen ensimmäinen voitto Ruotsista MM-tasolla. ”Kanonstart”, kuvaili naapurimaan lehdistö Suomen kisastarttia.

Kun MM-kisat olivat ohi, Tammisen saldoksi kertyi kuudessa ottelussa neljä pistettä.

– Kuudesta pelaamastaan ottelusta Suomi voitti neljä. Siinä ohessa tuli suoritettua ylioppilaskirjoitukset arvosanalla magna. Kaksi laudaturia tulivat englannista ja äidinkielestä.

Koulun lakkiaistilaisuudessa media oli jälleen paikalla. Salamavalot räiskyivät, kun ylioppilas Tamminen lakitettiin.

Muutto Helsinkiin

Kun koulut tulivat suoritettua kunnialla loppuun, päättyi myös Tammisen kiekkoura kasvattajaseura Turun Palloseurassa, tosin vain väliaikaisesti. Oli aika siirtyä pääkaupunkiin opiskelujen perässä. Tamminen hyväksyttiin Helsingin yliopiston liikuntatieteelliselle linjalle.

Kaikki helsinkiläiset Mestaruussarjajoukkueet olivat kiinnostuneita kaupunkiin saapuneesta pelaajamarkkinoiden kuumimmasta nimestä. HIFK:n johtoporras Göran Stubbin johdolla tuli Turkuun asti houkuttelemaan Tammista riveihinsä. Jokereiden omistaja Aimo Mäkinen soitteli turkulaisen perään jopa öisin.

Tamminen valitsi HJK:n, joka oli juuri noussut pääsarjaan.

– HJK:n tarjous oli taloudellisesti paras ja sen valmentajana oli tuttu mies, Raimo Määttänen. ”Mätskystä” tuli vuosikymmenien aikana minun elinikäinen ystäväni.

Kun HJK:n taival Suomen jääkiekkokartalla päättyi nopeasti, Tamminen siirtyi naapuriseura HIFK:hon. Sieltä tie vei Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin, kunnes tuli aika palata takaisin kotiin Turkuun ja Turun Palloseuraan. Tamminen pelasi TPS:n kapteenina kaudet 1977-1979 ja 1980-1982 Turun Kupittaalla.

ETUSIVU

 

OSA 2. Kymmenosaisen sarjan, Tami 70 v – My Story, toisessa osassa Juhani Tamminen kertoo, miten TPS-kippari tutustui maailman rikkaimpaan mieheen. Siirto Japaniin oli tosiasia. Palatessaan takaisin Turkuun, ei kiekkoleijonan yllätykseksi TPS tarvinnutkaan kaupungin oman pojan palveluksia.

EKSOOTTINEN AIKA NOUSEVAN AURINGON MAASSA

– Yes! We have a deal!

Näin totesi kauniina kesäpäivänä Ruissalon golfklubin terassilla Juhani Tamminen tyytyväisenä, mutta todennäköisesti hieman yllättyneenä. Päätös oli nopea ja impulsiivinen. Tamminen rustasi nimensä sopimukseen, jonka sisällössä oleellista oli tässä vaiheessa pelaajalle maksettava summa: ensimmäinen vuosi 60 000 dollaria, toinen vuosi 70 000 dollaria.

Tällä erää riitti myös, että summat oli kirjattu ylös mustalla tussilla golfklubin ravintolan lautasliinaan. Viralliset sopimuspaperit tulivat lentopostilla vasta viikon päästä. Tamminen kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin jääkiekkoilijoihin, jotka ovat luoneet uraansa nousevan auringon maassa, Japanissa.

– Olin nähnyt ja kokenut suomalaisen huippujääkiekon. En myöskään ammattilaisstatuksen vuoksi voinut osallistua siihen aikaan olympialaisiin. Kaipasin uusia haasteita. Kun tarjoutui mahdollisuus lähteä Japaniin ammattilaispelaajaksi, otin haasteen vastaan, muistelee Tamminen.

Jätetään herrat Tamminen ja Satoshi Kuratomi hetkeksi neuvottelemaan sopimuksen yksityiskohdista klubin terassille ja mennään ajassa tovi taaksepäin.

Ilman karanteenia

Tammisella oli takanaan parin vuoden jakso taalakaukaloissa Atlantin toisella puolella. Sitä ennen kiekkoammattilainen pelasi useamman vuoden SM-liigaa pääkaupunkiseudun joukkueissa voittaen muun muassa Suomen mestaruuden HIFK:n pelipaidassa vuonna 1974.

Kun seitsemän vuotta tuli täyteen, Tamminen palasi Turkuun Raimo Määttäsen valmentamaan joukkueeseen.

– Kahden TPS-kauden aikana 1977-1979 kertyi yhteensä yli 100 tehopistettä.

Maajoukkueen kapteenilla oli C-kirjain myös turkulaisessa seurajoukkueessa.

Tähän aikaan oli käytössä nykysukupolvelle tuntematon karanteenijärjestelmä. Se tarkoitti sitä, että pelaajat olivat seurojen omaisuutta. Seuran halutessaan karanteeni oli voimassa, jos pelaaja halusi siirtyä muualle. Pelaajat eivät voineet siirtyä, jos uusi seura ei maksanut siirtomaksua. Pelaaja saattoi näin olla jopa vuoden pelaamatta.

Tammisen kohdalla tilanne oli toinen. Hänellä oli niin sanotut vapaat paperit.

– Minulla oli Pohjois-Amerikassa vietettyjen vuosien jälkeen mahdollisuus välttää karanteeni ja valita työnantaja vapaasti.

Maailman rikkain mies

Palataan Ruissalon golfkentälle tapahtumaan, josta tuli eräs Tammisen kiekkouran isoimmista käännekohdista.

Tammisen hyvä ystävä Juhani Wahlsten oli jo etukäteen kysellyt Tammiselta, olisiko hän kiinnostunut keskustelemaan Suomeen saapuneen Kuratomin kanssa. Kyseessä oli japanilainen arkkitehti, joka hoiti työnantajansa Yoshiaki Tsutsumin liikeasioita Suomessa. Kyse oli hirsitalobisneksestä.

– Tsutsumi oli maailman rikkain mies, joka oli tehnyt suuromaisuutensa maa- ja kiinteistötoiminnalla sekä hotelli- ja tavaratalobisneksellä. Kun golfkierrokseni oli ohi, herrat Wahlsten ja Kuratomi odottivat klubin terassilla.

Tammisen kanssa ei käyty neuvotteluja hirsimökeistä, vaan jääkiekosta. Tsutsumi halusi toisen suomalaispelaajan omistamansa Kokudo Keikakun palkkalistoille. Seppo Repo oli mennyt Japaniin jo aikaisemmin.

– Sen aikainen palkkioni oli iso summa rahaa. Kaikki ylimääräiset kulutkin maksettiin.

Kiekkoammattilaisen paratiisiin

Nopeasti tehty päätös vei 29-vuotiaan Tammisen vauhdilla Japaniin. Turkulainen huomasi saapuneensa kiekkoammattilaisen paratiisiin. Eksoottisesta Japanin keikasta tuli ikimuistoinen. Kyse ei kuitenkaan ollut lomailusta pääkaupungissa Tokiossa, vaan kunnon korvauksen eteen piti tehdä rajusti töitä aamusta iltaan.

Tammisen pariskunnalla oli käytössään länsimaisesti sisustettu asunto, joka lievensi mahdollista kulttuurishokkia.

– Ulkomaalaisia lukuun ottamatta pelaajat asuivat kaikki yhdessä asuntolatyyppisessä majoituksessa. Urheileminen oli kokonaisvaltaista harjoitteluineen ja ruokailuineen.

Harjoitteluolosuhteet olivat täydelliset. Joukkueen käytössä oli urheilukeskus jäähalleineen ja vapaa-aikakeskuksineen. Tammisen sopimukseen oli kirjoitettu titteli ”Honkarakenne technical advisor”, mutta kiekkoleijona sai keskittyä vain pelaamiseen.

Aamun ensimmäinen harjoitus alkoi jo puoli kahdeksan. Ensin fysiikkatreenit ja päälle jääharjoitus. Lounaan jälkeen oli pieni lepo ja iltapäiväharjoitukset. Päivä oli ohi vasta kello viisi. Harjoitusten määrä oli aluksi jopa niin suuri, että laatu ja keskittyminen kärsivät. Onneksi paikalliset ymmärsivät ulkomaisen kokeneen pelimiehen vinkit järkevästä harjoittelusta.

– Olin Japanin vuosina huippukunnossa, koska siellä harjoiteltiin kuin aikoinaan Neuvostoliitossa.

Tammisen ensimmäinen ottelu päättyi voittoon. Mennessään pelin jälkeen hotellihuoneeseen sinne oli tuotu valtava kukkakimppu ja kirje. Tsutsumi kiitti henkilökohtaisesti ensimmäisestä voitosta. Harvoin Suomessa seuran omistaja kiittää pelaajansa saavutetusta voitosta kukkalähetyksin.

Paluu TPS:n kippariksi ja takaisin Japaniin

Tammisen ensimmäinen Japanin visiitti kesti vain vuoden. Keväällä 1980 Tamminen päätti palata Suomeen. Yksi syy oli Wahlstenin valinta TPS:n päävalmentajaksi. Tamille tarjoutui myöhemmin mahdollisuus palata takaisin tuttuihin Tokion maisemiin.

TPS-kausina 1980-1982 joukkueen kapteenina Tamminen saavutti yhden pronssin ja yhden hopean, mutta unelma voittaa kasvattajaseurassaan Kanadan malja ei vieläkään toteutunut.

Keväällä 1982 Suomessa oli kotikisat ja Tamminen oli jälleen kerran MM-kisajoukkueemme kapteeni. Hän oli suunnitellut olevansa viimeistä kertaa mukana maajoukkueessa. Oli aika tehdä tilaa nuoremmille.

Joukkueen kisamenestys oli perinteinen, joukkue jäi mitaleitta. Tammisen uran kannalta tapahtui jälleen jotain odottamatonta. Japanista saapuneet Kokudo Keikakun kolmen miehen lähetystö halusi tavata Tammisen kisojen viimeisen ottelun jälkeen.

– Tamperelaisen hotellin aulabaarissa miehet kertoivat asiansa. Tsutsumi halusi minut takaisin, tällä kertaa pelaajavalmentajaksi. Palkkiokin oli noussut sataan tuhanteen dollariin. Soitto kotiin vaimolleni ja näin syntyi nopea päätös lähteä toistamiseen Japaniin, nyt kahdeksi vuodeksi. Mukaan lähti myös tuttu pelikaverini Seppo Suoraniemi.

– Minun lisäkseni Kokudossa oli hyvä keskushyökkääjä Yoshio Hoshino. Tarvitsimme pelitaitavan ja hyökkäävän pakin. Suoraniemi sopi siihen täydellisesti.

Pelaajavalmentajayhdistelmä oli Tammiselle haasteellinen, mutta pari kautta hänen johdollaan meni kuitenkin hyvin. Kokudo oli kaksi kertaa hopealla. Paljon tapahtui myös kaukalon ulkopuolella, sillä Tammisen viisihenkinen perhe sai lopullisen muotonsa.

– Vaimoni Mari lähti etukäteen Suomeen synnyttämään. Minä tulin perässä sitten, kun kausi oli päättynyt. Sellaista se on joskus ammattikiekkoilijan elämä.

Tammisen kaksi vuotta kestänyt Japanin pesti päättyi erikoisella tavalla. Seurojen yhteisellä päätöksellä ulkomaalaispelaajia ei enää sallittu. Myös päävalmentajien piti olla japanilaisia.

– Japani alkoi keskittymään omiin Naganon olympialaisiin. Ulkomaalaiset pelaajat olivat joukkueissa liian dominoivia. Jääkiekkoon tehtiin kansallinen liiga ilman ulkomaalaisia.

Tamminen palasi keväällä 1984 takaisin Turkuun. Tavoite oli päättää kiekkoura pelaajana samassa seurassa, missä oli aloittanutkin. TPS ilmoittikin yllättäen, että seura ei tarvitse enää pitkäaikaisen kapteeninsa palveluksia. Katseet oli suunnattava muualle. Tästä alkoi Tammisen värikäs valmentajaura, joka vei hänet eripuolille maailmaa muun muassa Sveitsiin ja Ranskaan.

Ja tulihan se soittokin myöhemmin kotikaupungista Turusta. TPS halusi oman pojan kotiin SM-liigajoukkueeseen, ei pelaajaksi vaan päävalmentajaksi. Näin Tammisen eräs suurimmista unelmista toteutui.

ETUSIVU

 

OSA 3. Tamin tarinan kolmannessa osassa kerrotaan, miten Lion #79 ei jäänyt parkumaan elämän kovuutta, kun kasvattajaseura TPS ei tarvinnut hänen palveluitaan. Mutta kuinkas kävikään. Tami palasi kotiin TPS:n päävalmentajaksi. Simply great!

VÄRIKÄS URA TPS:N PÄÄVALMENTAJANA

”Elämä on yllätyksiä täynnä, jääkiekkoammattilaisen erityisesti”.

Kun Juhani Tammisen toinen pesti Japanissa päättyi keväällä 1984, hän halusi palata kotiin Turkuun ja edustaa jälleen Turun Palloseuraa. Tamin tarkoituksena oli lopettaa ura pelaajana kasvattajaseurassaan. Toive ei toteutunut. TPS ei kaivannut entisen kapteeninsa palveluksia.

– Olin lähtenyt pari vuotta aikaisemmin Turusta joukkueen kapteenina ja parhaana pistemiehenä. Olin elämäni kunnossa, kun palasin takaisin kotiin Japanista. TPS:n uusi toimitusjohtaja Johan Hollsten ilmoitti, että seura ei enää tarvitse palveluitani. Poistuin saman tien seuran toimistolta. En jäänyt parkumaan elämän kovuutta, vaan tähyilin heti muualle.

Kohti alppimaisemia

34-vuotiaan Tammisen ura jatkui Sveitsissä. Maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava EHC Visp tarvitsi pelaajavalmentajaa.

Tammiselle maajoukkueestakin tuttu kaveri Jorma Peltonen oli ollut aikaisemmin töissä EHC Vispin organisaatiossa. Hän sai tehtäväksi kartoittaa Suomesta sopivaa pelaajavalmentajaa. Jo seuraavana viikonloppuna Tamminen tapasi Zürichin lentokentällä seuran edustajat.

– Kolmen tunnin neuvottelun jälkeen sopimus oli valmis. Vaikka EHC Visp pelasi B-liigassa, on Sveitsissä kova kiekkokulttuuri. Korvauskin oli nelikertainen kotimaan taksoihin verrattuna.

Tammisen pesti alkoi valmentajan roolissa, mutta kun kaukalossa pelit eivät sujuneet, hyppäsi kriisijoukkueen valmentaja itsekin jäälle yhtenä pelaajana. Ainoa tavoite oli sarjapaikan säilyttäminen.

Kun värikäs kausi Sveitsissä oli ohi, tuli Turusta yllätyssoitto – juuri sopivasti jälleen kerran, kun Tammisen perheessä suunniteltiin tulevaisuutta.

Takaisin Turkuun ja kasvattajaseuraan

– TPS tarjosi minulle sopimusta, ei pelaajana vaan edustusjoukkueen päävalmentajana.

Vielä vuosi sitten TPS oli suhtautunut Tammisen tarjoamaan apuun nuivasti. Suunnanmuutos tapahtui, kun Tammisen vanha ketjukaveri Pertti Kuismanen toimi TPS:n kiekkojaoston hallituksessa.

– Kuismanen oli puhunut Turussa minun valintani puolesta. Pertti soitti minulle Sveitsiin ja kysyi halukkuuttani TPS:n päävalmentajaksi. Valmentaja Matti Keinosen sopimus oli katkolla. Lähetin teleksillä Turkuun omat vaatimukseni. Kuismanen neuvoi, että jos en pyydä mitään järjettömiä, niin valintani menee paremmin läpi. Minut valittiin äänin 5-4.

Tammisen edeltäjän Keinosen kaksi vuotta kestänyt valmennusura päättyi ikimuistoisella tavalla. TPS oli vain yhden voiton päässä Suomen mestaruudesta, kun finaalisarja kääntyi lopulta Tampereen Ilvekselle. Kotijoukkue eli TPS oli niin varma mestaruudestaan, että Keinoselle oli jo teetetty kuuluisa kultatakki. Pelaajien vaimot olivat käyneet kampaajalla, koska tiedossa oli vielä peli-illan päätteeksi kultaristeily Itämeren aalloilla. Pettymys Turussa oli niin suuri, että Keinonen sai lähteä.

Kun seuran oma kasvatti ja joukkueen pitkäaikainen kapteeni Tamminen palasi oman seuransa päävalmentajaksi, oli medianäkyvyys jälleen suurta. Tammisen unelma, olla TPS:n päävalmentaja, oli toteutunut. Joukkueen toiseksi valmentajaksi tuli Urpo Ylönen.

Alkuperäinen yhden vuoden sopimus Turussa venyi lopulta kolmivuotiseksi.

Pelaaja saa anteeksi, valmentaja ei

Tamminen sai nopeasti huomata, miten on eri asia olla kotikaupungissaan kaikkien pitämä huippupelaaja kuin kokematon päävalmentaja. Tilanne kääntyi päälaelleen. Tappion päivänä kritiikki valmentajaa kohtaan oli heti kovaa. Tamminen ymmärsi, miten siirtyminen huippupelaajan roolista huippuseuran päävalmentajaksi ei ole helpoin tapa edetä valmentajaurallaan.

– Kun tarjotaan mahdollisuutta päävalmentajaksi, ei siitä voi kieltäytyäkään. Varmin tapa rakentaa valmentajauraa on kuitenkin tehdä se rauhassa, aloittamalla esimerkiksi juniorijoukkueesta.

Tammisen visio Suomen mestaruuden voittamisesta perustui oma kylän poikiin. Valmentajakin oli seuran oma kasvatti. Pytyn kantaminen omien kannattajien edessä rakkaalla Kupittaalla oli unelma, jota kohti mentiin.

Edellisen vuoden joukkuetta piti nuorentaa.

– Tilalle nostettiin Juuso Wahlstenin rakentaman Lokki-joukkueen parhaimpia pelaajia. Vanhat sotaratsut saattoivat kunnialla lopettaa.

Mestariehdokas TPS aloitti kauden 1985-1986 Tammisen johdolla surkeasti. Kun neljätoista kierrosta oli pelattu, turkulaiset olivat sarjassa toiseksi viimeisenä. Kovan kirin ansiosta TPS nousi lopulta runkosarjassa kolmanneksi. Välieräottelussa HIFK:ta vastaan TPS oli enää voiton päässä finaalipaikasta, mutta ratkaisuottelussa helsinkiläiset olivat parempia. Kaksiosaisessa pronssiottelussa Kärpät voitti, joten TPS oli lopulta neljäs.

Myös seuraavalla Tammisen kaudella TPS pelasi pronssista, mutta hävisi jälleen. Sijoitus oli toistamiseen neljäs. Tammisen kolmannella ja viimeisellä kaudella (1987-1988) TPS joutui ulos pudotuspeleistä ensimmäistä kertaa SM-liigahistoriansa aikana.

– Viimeisellä kaudellani TPS:n sijoitus oli perussarjassa viides. Kaikki ratkesi vasta viimeisessä pelissä. Meidän oli pakko voittaa Ilves ja Lukon oli hävittävä kotonaan.

Ottelut pelattiin samanaikaisesti sekä Turussa että Raumalla. Väliaikatiedot Lukon pelistä olivat tärkeitä. Varmuudeksi TPS:n Jukka Koivu ja Kari Kauppila olivat Raumalla paikan päällä 30 kiloa painavan radiopuhelimen kanssa. Se avulla oli suora yhteys Turkuun ja TPS:n vaihtoaitioon. Etukäteen oli sovittu kenttämestarin kanssa, että hallista sammuu valot, jos tilanne sitä vaatii.

Näin tehtiinkin, mutta tuomarit päättivät, että ottelua kuitenkin jatketaan hieman hämärämmissä valoissa. Ylimääräinen taktinen tauko kutistui viiteen minuuttiin. Kun Lukko teki vielä ottelussaan aivan lopussa voittomaalin, sammui turkulaisten toive päästä pudotuspeleihin. Samalla sammui myös valmentaja Tammisen mahdollisuus jatkosopimukseen.

Tammisen kolmivuotinen aika TPS:n peräsimessä on yhä monien muistissa, pelasihan silloin mustavalkoisissa useita Suomen nimekkäimpiä pelaajia. Jorma Valtonen, Timo Nummelin, Reijo Leppänen, Rauli Tammelin, Jukka Porvari, Jouni Rokama, Sami ja Jali Wahlsten ovat kaikille tuttuja nimiä Kupittaan kaukalossa.

– Meillä ei ollut aluksi voittavaa maalivahtia. Kun Rokama alkoi olla sellainen, hän lähtikin yllättäen Jyväskylään.

Kaikkien aikojen TPS-värväys

Tammisen toisella kaudella syksyllä 1986 puolustaja Hannu Virta palasi Buffalosta Turkuun ja toi mukanaan Malcolm ”Mal” Davisin.

– Valmentajana mottoni on aina ollut ”voittava ja mielenkiintoinen”. Ne eivät ole synonyymejä, sillä aina voittava joukkue ei ole mielenkiintoinen. Davisin hankinta sopi täydellisesti suunnitelmiini. Olin toiminut Buffalo Sabresin scoutina. Ystävystyin Scotty Bowmanin kanssa ja pyysin häntä vastavuoroisesti lähettämään Turkuun kovan maalintekijän.

Kun kaikkien aikojen väriläiskä Davis saapui Tammisen joukkueeseen riitti lätkäpuhetta kaupungilla. Alun sekopäästä kehittyi kuitenkin Turku-vuosien aikana TPS:n pidetty seuraikoni.

– Tarjosin Malille 33 000 dollaria kaudesta. Hän otti tarjouksen vastaan ja tuli Turkuun. Kaveri oli tullessaan sekaisin kuin seinäkello. Ihan poissa tolaltaan. Toimistoväkikin pelkäsi, kun Mal meni käymään siellä. Mutta ei tullut mieleenikään lähettää pois, kun kaveri oli niin kova maalintekijä.

Tämä oli aikaa, kun syntyi niin sanottu ”musta surma” -kenttä. Virran parina puolustuksessa oli Petteri Lehto. Ketjuna siinä pelasivat Jukka VilanderEsa KeskinenAri Vuori.

Seuraavalla kaudella Vuoren lähtiessä Lukkoon, hänet korvasi Porista tullut Arto Javanainen. Tammisen viimeisin kausi TPS:n valmentajana oli myös Nummelinin pitkän uran päätös.

Tamminen edusti TPS:ää pelaajana usean vuoden ajan (1966–1970, 1977–1979 ja 1980–1982) ja valmentajana (1985–1988), mutta se himotuin, Kanadan malja, jäi turkulaisorganisaatiossa saavuttamatta. Kerran se on kuitenkin Tammisen kohdalla onnistunut, vuonna 1974 HIFK:ssa.

– Itselläni on yhden mestaruuden lisäksi useita mitaleja Suomessa ja eri maiden huippusarjoissa. Olen aina katsonut jääkiekkoa urana. On isompi asia olla vuosia jatkuvasti huipulla kuin voittaa uran aikana yksi mestaruus. Tärkeintä on tason säilyttäminen koko pitkän uran aikana.

Vaikka Tammisen päävalmentaja-aika ei tuonut Suomen mestaruutta, se synnytti kuitenkin Turussa jääkiekkobuumin, josta seuraavan valmentajan, Hannu Jortikan, oli hyvä jatkaa. Seuran kassakin oli täyttynyt Tammisen kolmen vuoden aikana. Näin oli mahdollisuus hankkia uusia superpelaajia.

Tammisen oma ura jatkui TPS-pestin jälkeen tutussa maassa, Sveitsissä. Ja siitä kuusi vuotta kestäneestä jaksosta tulikin Tammisen perheelle ikimuistoinen. Sveitsin ranskankielisellä alueella sijaitseva HC Sierre pelasi maan B-sarjassa sen hännänhuippuna, mutta nousi Tammisen johdolla Sveitsin pääsarjaan. Ratkaisuottelua Tamminen on kuvannut yhdeksi elämänsä hienoimmaksi päiväksi.

ETUSIVU

 

OSA 4. If You cant stand the get out of the kitchen! Siinä totuus, mikä tuli selväksi Sveitsissä. Alppimaa ei ole tarkoitettu vellihousuille. Tamin tarinan neljännessä osassa mennään alppimaahan, missä tilipussi karttui, mutta myös paineet olivat sen mukaiset.

VÄRIKKÄÄT SVEITSIN VUODET OPETTIVAT VALMENTAJANA JA KASVATTIVAT IHMISENÄ

Haasteelliset Sveitsin vuodet opettivat valmentajana ja kasvattivat ihmisenä

On vain kahdenlaisia valmentajia. Niitä, jotka ovat saaneet potkut ja niitä, jotka tulevat saamaan potkut.

Tuttu sanonta on todellisuutta erityisesti Sveitsissä. Juhani Tammisen sanoin, keittiöön ei kannata mennä, jos ei kestä kuumuutta. Tami on niitä harvoja suomalaisia valmentajia, jotka ovat kestäneet useamman vuoden ajan alppimaan ”kuumuutta”. Sveitsissä tulosta pitää tulla nopeasti. Pummista voi tulla sankari yhdessä yössä. Jos menestyt, olet koko kaupungin sankari. Jos epäonnistut, olet sylkykuppi.

Sveitsissä ulkomaalaiset pelaajat ja valmentajat on pitkään ostettu isolla rahalla ratkaisemaan seurojen ongelmia. Haasteellisen tehtävän etuna on muhkea tilipussi. Sveitsissä maksettavat korvaukset ovat moninkertaiset kotimaisiin pelaaja- ja valmentajapalkkioihin verrattuna.

– Kaikki eivät ymmärrä, että Sveitsi on historiallisesti kova kiekkomaa. Se on voittanut Euroopan mestaruuksia 1940- ja 1950 -luvuilla. Rahaa on ollut käytössä kautta historian. Maassa on ollut hyvä ulkomaalaispelaajakulttuuri, joka on muodostunut lähinnä kanadalaisista.

Enemmän yleisöä kuin Suomessa

Maassa on vanhat jääkiekkoperinteet. Venäjän KHL:n jälkeen Sveitsissä on maksettu Euroopan parhaimpia korvauksia. Monet pitävät maata jääkiekon lilliputtina, mutta todellisuudessa pääsarjatason otteluissa, NLA-liigassa, käy enemmän yleisöä kuin Suomen Liigassa. Kun Sveitsin liigassa pelataan nykyään tasokasta jääkiekkoakin, on medianäkyvyys maassa suuri.

– Ulkomaalaiset ovat dominoineet Sveitsin markkinoita vuosikymmenien ajan. Ensimmäiset kanadalaiset tulivat jo heti sotien jälkeen.

Suomalaiset ovat saapuneet Sveitsiin jälkijunassa. Pelaajista Jorma Peltonen oli heistä eräs ensimmäisistä. 1980-luvulla Tammisen pelaajavalmentajauran jälkeen myös Alpo Suhonen siirtyi Sveitsiin valmentajaksi. Heidän jalanjälkiään seurasivat Juhani Wahlsten ja Timo Lahtinen.

Kun Tammisen sopimus päättyi Japanissa keväällä 1984, hän suunnitteli palaavansa takaisin Turun Palloseuraan. Näin ei käynyt, sillä TPS ei kaivannut 34-vuotiaan entisen kapteeninsa palveluksia. Seuran johdon mielestä Tamminen oli liian vanha eikä sopinut seuran uusiin suunnitelmiin. Uusi työpaikka löytyi Sveitsistä. Maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava EHC Visp tarvitsi pelaajavalmentajaa.

– Peltonen oli ollut pelaajavalmentajana Sveitsissä. Hän kysyi minulta, kiinnostaako lähteä sinne. Minuahan kiinnosti todella paljon. Kävin Zürichin lentokentällä allekirjoittamassa vuoden sopimuksen.

Visp on pieni muutaman tuhannen asukkaan kaupunki Sveitsin lounaiskolkassa saksankielisellä alueella. Sveitsiläisittäin alue kuuluu maan syrjäseutuihin, jossa jääkiekolla on ollut paikallisille aina iso merkitys.

Tammisen ensimmäinen, mutta ei vaikein haaste, oli paikallinen kieli. Sveitsiläiset arvostavat, kun valmentaminen tapahtuu maan kielellä. Tässä tapauksessa saksaksi. Lukion lyhyt saksa ei ollut paras mahdollinen lähtökohta, mutta nykyään kuutta eri kieltä puhuvalle Tammiselle saksakin tarttui nopeasti.

Tammisen pesti alkoi EHC Vispin valmentajan roolissa, mutta kun kaukalossa pelit eivät sujuneet, piti keksiä luovia ratkaisuja. Ainoa tavoite oli sarjapaikan säilyttäminen.

– Alku oli vaikea. Joukkue oli yksinkertaisesti umpisurkea.

Kun tappioita tuli peräjälkeen, oli sylkykuppi helposti löydettävissä. Joukkueen ajautuessa kriisiin, Tammisen potkut olivat vain ajan kysymys. Suomalaisvalmentajan ratkaisu umpisolmun avaamiseen oli yksinkertainen: hän hyppäsi itse kaukaloon. Tamminen oli pitänyt valmentamisen ohella myös itsensä pelikunnossa.

– Haistoin, että kohta tulee Tammisen perheelle lähtö, jos en toimi. Joukkueessa oli kaksi kanadalaista. Ulkomaalaisia sai olla joukkueessa yhteensä vain kaksi. Seuran päättävä elin oli seitsemän hengen komitea. Tiistaisin ja lauantaisin pelattiin. Maanantaina oli komitean kokous. Esitin heille, että korvaisin toisen, heikkotasoisen ulkomaalaisen. Ehdotus hyväksyttiin.

Ensimmäisessä ottelussaan Vispin voittaessa 10-7 Tamminen teki seitsemän maalia ja syötti kaksi. Pelistä tuli Tammisen perheelle käännekohta. Vielä ei tarvinnut pakata laukkuja kotimatkaa varten. Seuraavassa 6-5 voitto-ottelussa Tamin saldo oli 5+1.

– Pienessä kylässä paikalliset lehdet innostuivat. Pääsimme valtakunnallisiinkin otsikoihin. Pelasin muutaman peli loppukaudesta ja pelastin näin oman nahkani. Päätin kuitenkin, että en halua jäädä sinne pidemmäksi ajaksi.

Sarjapaikan myötä rauha palasi pieneen Alppikylään ja Tamminen perheineen saattoi palata huojentunein mielin Suomeen ensimmäiseltä vuoden kestäneeltä Sveitsin keikaltaan.

Kohti valmentajauran yhtä huippuhetkeä

Tammisen toinen Sveitsin matka ei mennyt enää opintomatkaksi. Valmentajarooli EHC Vispin organisaatiossa opetti jo paljon. Sveitsin jälkeinen kolmivuotinen jakso (1985-1988) TPS:n peräsimessä oli jääkiekkovalmentaja Tammiselle korkeakoulu, josta oli hyvä ponnistaa uudestaan Sveitsiin ja yhä vaativimpiin tehtäviin.

Tamminen teki keväällä 1988 yhden vuoden sopimuksen maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen HC Sierren kanssa. Ilmeisen hyvin kuitenkin meni, sillä Tamminen viihtyi Sveitsissä useamman vuoden ajan.

Sierre sijaitsee alueella, jota moni pitää yhtenä Sveitsin kauneimpana.

– Paikka on aivan häikäisevä. Ei niin upeaa paikkaa ole muualla. Siellä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta keskimäärin 330 päivää vuodessa.

Syrjäinen Valais’n laakso on maan ranskankielistä aluetta, joten valmentaja Tammisella oli jälleen uuden kielen opetteleminen. Ranskan kielen hallitseminen osoittautui myöhemmin arvokkaaksi Tammisen siirtyessä Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi.

– Minulla kävi tuuri, nimittäin kesällä ennen lähtöäni huomasin lehdessä ilmoituksen, missä ilmoitettiin kauppakorkeakoulussa järjestettävästä ranskan kielen intensiivikurssista. Se oli kuin taivaanlahja minulle. Opettajana oli ”Pose” Sundelin, TPS:n maalitykki Matti Sundelinin veli. Opettelin kurssin avulla ranskan puhekielen alkeet. Tiesin kokemuksesta, että minulla ei olisi mitään jakoa, jos en osaa paikallista kieltä. Lapsenikin olen aina laittanut paikalliseen kouluun oppimaan kieltä ja paikallista kulttuuria.

Alku Sierressä oli jälleen hankala. Tammisen aloittama muutos oli suuri, joten vastarinta oli kovaa. Jo pelkästään pelaajien harjoittelukulttuurin muuttaminen vaativammaksi synnytti ongelmia. Joukkueen minimitavoite oli sarjapaikan säilyttäminen. Tälläkin kertaa se onnistui, kun 38-vuotias valmentaja Tamminen hyppäsi ratkaisupelissä itse kaukaloon.

– Toinen ulkomaalaispelaajamme loukkaantui. Uuden saaminen olisi kestänyt liian kauan. Pelasin itse ja saimme tappioputken poikki. Pelasin muutaman pelin, kunnes sain Jali Wahlstenin avuksi.

Sarjapaikan säilyttämisen myötä suomalaisvalmentajan työpaikka oli varmistettu seuraavallekin kaudelle. Siitä tulikin Tammisen valmentajauran eräs hienoimmista kokemuksista.

Seuran tavoitetta nostettiin

– Se oli nousu A-liigaan.

Vaikka epäilijöitä oli paljon, oli vahva pohja luotu jo edellisellä kaudella. Ensimmäinen tavoite, pääsy runkosarjan neljän joukkoon, täyttyi helposti. HC Sierre oli kolmas ja ylsi monien yllätykseksi nousukarsintaan.

Sierren etuna on sijainti. Se sijaitsee kaukana pitkän ja hankalan matkan päässä Sveitsin periferiassa. Joukkue oli vaikeasti voitettavissa kotona. Nousukarsinnan viimeinen ja ratkaiseva ottelu pelattiin Sierressä. Paikallinen Graben-halli oli täpötäynnä. Kotijoukkue tyrmäsi vastustajan ja nousu Sveitsin pääsarjaan oli tosiasia. Kaupunkilaiset hullaantuivat. Tamminen ei ollut kokenut vastaavaa aikaisemmin. Pieni sveitsiläinen kyläjoukkue oli noussut hämmästyttävällä tavalla maan pääsarjaan.

– Nousu oli suorastaan sensaatio. Emme olleet etukäteen lähelläkään ennakkosuosikin asemaa. Kotiareenamme oli vanhanajan peltihalli. Kun sinne ahtautui tuhansia ihmisiä, vastustajalla oli löysät housuissa.

”Valais’n laakson ihme” oli Tammiselle jättipotti. Hän sai kutsun Sveitsin alle 23-vuotiaiden valmentajaksi ja A-maajoukkueen kakkosvalmentajaksi ruotsalaisen Hans ”Virus” Lindbergin oikeaksi kädeksi. Tamminen nähtiin kotikaupungissaan Turun MM-kisoissa Sveitsin maajoukkueen kakkosvalmentajana keväällä 1991, mutta uran jatko oli vieläkin erikoisempi.

Yllättäen Sveitsin päävalmentajaksi

Heti MM-kisojen jälkeen sveitsiläiseen tapaan Lindberg sai potkut kesken sopimuskauden ja Tamminen valittiin tilalle.

– Turun kisat oli Sveitsin kiekon läpimurto. Pidin itsestään selvänä, että Lindberg jatkaa, mutta hänen potkunsa on hyvä esimerkki sveitsiläisestä kähminnästä. En tiennyt, että valmentajakuvioita neuvoteltiin uusiksi Lindbergin selän takana. Minulle ehdotettiin päävalmentajapaikkaa jo Turun kisojen aikana. Sveitsiläiset julkaisivat sopimukseni kertomatta ensin Virukselle. Onneksi ystäväni Lindberg on tottunut siihen, että missään ei ole niin paljon käärmeitä kuin sveitsiläisessä jääkiekossa.

Tammisesta tuli ensimmäisen kerran vieraan maan päävalmentaja. Tavoite oli menestyä kevään 1992 Prahan MM-kisoissa. Sitä ennen oli vielä välitavoite, Albertville olympialaiset.

Sveitsiläinen lehdistö nosti tavoitteet korkealle jo olympialaisissa, kun harjoitusottelut olivat sujuneet hyvin.

– Voitimme harjoitusottelussa viikkoa ennen olympiakisoja ensin Saksan ja Venäjän, joka pelasi siinä vaiheessa nimellä IVY. Joukkue vilisi maailman tähti: Vjatšeslav Bykov, Vjatšeslav Fetisov, Andrei Homutov jne. Lehdessä oli ennakoiva otsikko: Viimeinkin mitali!

Sveitsi jäi Albertvillen turnauksessa sijalle kymmenen.

– Olimme lohkossamme viides, kun neljä pääsi jatkoon. Tulos koettiin suurena pettymyksenä. Vuoden sopimukseni oli helppo irtisanoa.

Olympiakisojen jälkeen kritiikki oli Sveitsissä melkoinen ja se tietysti kohdistui joukkueen suomalaiseen valmentajaan. Tamminen haukuttiin alimpaan helvettiin. Siihen päättyi Tammisen kuuden vuoden jakso alppimaan jääkiekossa, mutta jälleen vain toistaiseksi.

Potkut olivat Tammisen uran ensimmäiset

Sopimus Sveitsin maajoukkueen kanssa oli alun perin vuoden mittainen ja sen piti päättyä MM-kisoihin. Nyt ne tulivat hieman aikaisemmin.

Kolmannen kerran Sveitsiin

Vaikka Tammisen toinen Sveitsin jakso päättyi suureen pettymiseen, se ei estänyt kunniahimoisen turkulaisen palaamista vielä kerran alppimaisemiin. Tämä tapahtui keväällä 2006, kun kriisiseura Zürich Lions kutsui Tammisen avukseen.

Vaasan Sportia jääkiekon Mestiksessä valmentanut Tamminen siirtyi kesken kauden Sveitsiin.

– Ei kukaan voi epäröidä, jos Zürich Lions tarjoaa valmentajasopimusta, etenkin jos olet Mestis-valmentaja. Siellä pyörii isot rahat. Zürich on eurooppalaisen pankkimaailman keskus.

Suurseura Lions oli alppimaan liigassa kolmanneksi viimeisenä. Pudotuspelit olivat jäädä haaveksi Sveitsin kestomenestyjältä. Uuden valmentajan tehtäväksi annettiin joukkueen nostaminen kahdeksan parhaan joukkoon.

Tamminen valmensi joukkuetta 20:ssa ottelussa, joista joukkue sai kasaan 23 pistettä. Se tarkoitti reilua parannusta alkukauden menestykseen. Zürich nousikin ensi kertaa Tammisen tulon jälkeen pudotuspeliviivan yläpuolelle kahdeksanneksi. Suomalainen sai parannettua joukkueen peliä, mutta pudotuspeleihin vauhti ei lopulta ihan riittänyt.

– Muutos tapahtui, mutta aika loppui kesken.

Edessä oli Sveitsin liigan play out -sarja, missä ”Leijonat” joutuivat karsimaan paikastaan pääsarjassa. Lions hävisi sarjan Geneven Servettelle voitoin 4-2 joutuen näin jatkossa karsimaan Fribourgin kanssa. Jatkopelit eivät enää koskettaneet Tammista, sillä hänen osaltaan valmennuspesti päättyi ennen sitä.

Vaikka ura Sveitsissä tuli päätökseen, jäi alppimaasta mukavat muistot.

– Ehdottomasti. Mutta kokeneena kiekkomiehenä pitää ymmärtää seuraukset. Mihin tahansa menet, jos on tiedossa isot rahat, sieltä voi tulla kenkää, milloin tahansa. Pitää osata nauttia niistä hetkistä, kun menee hyvin. Olin aikoinaan TPS:ssä eräs Suomen parhaimmin palkatuista valmentajista, mutta Sveitsin B-liigassa tienasin nelinkertaisesti enemmän.

ETUSIVU

 

OSA 5. Olitko paikalla? TUTO Hockeyn nousu keväällä 1994 SM-liigaan sensaatio. TPS sai kirittäjän naapuriseurasta. Mutta kuinkas kävikään… Tammiselta menivät hermot, kun Tuto ei riittävästi innostunut. Niinpä tuleva Aurinkokuningas otti ja lähti. Hiiret vinkuu – karavaani kulkee.

TUTO HOCKEYN SENSAATIOMAINEN NOUSU SM-LIIGAAN

Juhani Tamminen soitti vanhalle tutulleen TUTO Hockeyn urheilutoimenjohtaja Raimo Määttäselle kesällä 1993. Veljet tunsivat toisensa vuosien takaa, olihan ”Mätsky” ollut jo 1970-luvulla Tammisen valmentaja.

– Vaikka meillä on ikäeroa, ehdin junioritähtenä pelatakin kokeneempaa Määttästä vastaan. Rosenlewin Urheilijat ja Mätsky olivat kantona kaskessa, kun me turkulaiset yritimme voittaa Suomen mestaruutta 1960-luvun loppuvuosina. Määttänen oli joukkueensa kantavia voimia. Seuraavan kerran kohtasimme HJK:ssa. Minä olin pelaaja ja Määttänen valmentaja. Myöhemmin TPS:ssä sekä maajoukkueessa olin Määttäsen joukkueen kapteeni. Vuosien myötä syntyi suuri kunnioitus ja luotto häntä kohtaan.

Puhelinkeskustelut Määttäsen kanssa laittoivat Ruotsissa asuneen Tammisen perheen suunnitelmat uusiksi. ”Tamilla” oli pöydällään useampikin tarjous, mutta kotikaupungista tullut tilaisuus pisti mietteliääksi. Tamminen oli kiertänyt perheineen jo vuosien ajan niin pelaajana kuin valmentajana eri puolilla maailmaa. Nyt oli jälleen mahdollisuus palata kotimaisemiin.

– Lapset alkoivat olla siinä iässä, että heillä oli halu päästä suomalaiseen kouluun. Vaimoni Mari, mainosalan ammattilainen, oli ollut pitkään kotona perheenäitinä. Turun Kuusamakujalle oli valmistunut uusi omakotitalommekin.

TUTO Hockey kaipasi toimintaansa uutta nostetta

Puheenjohtaja Reijo Paksal ja seuran hallituksen puuhamiehet, Heinosen veljekset Esko ja Matti, kokivat, että Tamminen olisi paras mahdollinen henkilö tähän tehtävään. Seuran kassa oli tyhjentynyt ja edellisen valmentaja Rauno Korven aikaiset parhaimmat pelaajat olivat lähteneet toisiin maisemiin.

Tamminen innostui uudesta mahdollisuudesta, vaikka se oli taloudellisesti tarjotuista vaihtoehdoista ylivoimaisesti huonoin. Oli selvää, että ykkösdivisioonatason korvauksilla ei viisihenkistä perhettä elätetä. Palaset napsahtivat kuitenkin paikoilleen, kun Tammiselle avautui mahdollisuus saada Luostarivuoren lukion liikunnanopettajan virka.

Ihan itsestäänselvyys viran saaminen ei ollut, mutta elettiin aikaa, kun moni asia junailtiin niin, että kaikki olivat tyytyväisiä.

– Tapasimme Impivaaran uimahallin kahviossa. Mukana oli Määttäsen lisäksi vaikutusvaltaisia poliitikkoja ja seurajohtajia. Ilmaisin toiveeni palata kotiin ja kerroin nähneeni ilmoituksen liikunnanopettajan virasta. Lupasin vastineeksi valmentaa Tutoa pilkkahinnalla.

Projekti lähti liikkeelle

Tamminen teki kolmea työtä, päivät koulussa, illat jäähallilla sekä muina aikoina hoiti oman yrityksen Eurotamin asioita.

Aluksi ongelmana oli pelaajien puute.

– Ensimmäisiin harjoituksiin ilmestyi kesäkuun alussa kuusi pelaajaa. Yksi heistä oli Risto Siltanen ja toinen Jouni Tuominen. Loput olivat junioreita.

Määttänen ja Tamminen käärivät hihansa ja pian alkoi tapahtumaan.

– Kaksi vanhaa konnaa, Määttänen ja minä, tiesimme, että nousuja ei ratkaista syyskuussa. Uusille näytönhaluisille pelaajille tarjottiin mahdollisuus osallistua avoimelle harjoitusleirille.

Tammisen ideoimaan Training campiin osallistui yli viisikymmentä pelaajaa. Heistä kasattiin tuleva joukkue. Kauden aikana kokoonpanoa myös vahvistettiin.

Suurin osa Tuton pelaajista kävi normaalisti päivätöissä. Ainoat poikkeukset olivat kapteeni Siltanen ja jo 38-vuotias maalivahti Jim Bedard.

Tunnettuna julkkispersoonana Tamminen otti median haltuunsa kertomalla seuran kovista suunnitelmista. Ei liene yllätys, että moni taho suhtautui kunnianhimoiseen projektiin varsin epäileväisesti.

Elettiin myös aikaa, kun Artukaisten Turkuhalli oli vastavalmistunut. Kaupungin toinen joukkue TPS eli vahvoja menestysvuosiaan puheenjohtaja Hannu Ansaksen ja valmentaja Hannu Jortikan johdolla. Jortikan seuraaja Vladimir Jursinov jatkoi Palloseuran menestystä. Tuskin kukaan muu kuin kaksikko Määttänen -Tamminen uskoi Tuton mahdollisuuksiin. Tavoite oli kuitenkin selvä: TUTO Hockey nostetaan SM-liigaan.

TuTon uusi joukkue alkoi vähitellen hahmottua

Ikääntyneen Bedardin värvääminen herätti ihmetystä. ”Jimin” parhaat pelivuodet olivat kaukana takana. Kanadalainen oli jopa pelannut yhtä aikaa Tammisen kanssa samassa joukkueessa 1980-luvulla. Viimeksi alasarjoissa pelanneelle entisaikojen huippumaalivahdille oli kertynyt tuhdisti ylimääräistä painoa.

– Meillä oli nuori maalivahti, Jukka Mäkitalo, jonka varaan nousua ei voitu pelkästään rakentaa. Houkuttelin Jimin mukaan joukkueeseen. Ahkeran harjoittelun ja laihdutuskuurin myötä Bedardin kilot karisivat ja kunto nousi kohisten. Kun pelattiin ratkaisupelejä, Jimi hoiti homman.

Valtakunnan toiseksi korkein sarjataso oli tähän aikaan nimeltään Finlandia-sarja. SM-Liiga oli avoin eli pääsarjaan oli mahdollista nousta pelaamalla.

– Nousu oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, sillä divarin runkosarjan kolme parasta joukkuetta ja SM-liigan hännänhuippu pelasivat keskenään kaksinkertaisen sarjan. Vain sen voittaja sai paikan SM-liigasta.

Keväällä 1994 runkosarjan päättyessä ykkösdivisioonan kolme parasta joukkuetta olivat TUTO Hockey Turusta, Joensuun Jokipojat ja Lappeenrannan SaiPa. Liigan sarjataulukon viimeinen Lahden Kiekko-Reipas oli karsintasarjan neljäs joukkue.

Tutolle tarjoutui kuuden ottelun sarjassa ratkaista nousu pääsarjaan jo toiseksi viimeisellä kierroksella, ja vieläpä kotihallissaan. Ottelupaikka oli vanha legendaarinen Kupittaan jäähalli. Voitto sunnuntai-illan vastustajasta Kiekko-Reippaasta takaisi nousun SM-liigaan ennen viimeistä kierrosta.

Kupittaan jäähalli oli ratkaisevana pelipäivänä loppuunmyyty

Viimeksi näin oli muutamia vuosia sitten, kun TPS pelasi samaisessa hallissa SM-liigan loppuotteluita. Runkosarjan voittaja TUTO Hockeyn oli yhden voiton päässä tavoitteestaan.

Ratkaisuottelu oli turkulaisten näytös. Tuto murskasi Kiekko-Reippaan 7-3 ja Turku sai toisen liigajoukkueen. Määttänen ja Tamminen näyttivät epäilijöilleen ja vastajännäreille, miten utopistisesta unelmasta tuli todellisuutta. Tamminen valittiin kauden päätteeksi Vuoden valmentajaksi.

Pekka Virta voitti sekä maali- että pistepörssin, tehden 46 ottelussa komeat 91 pistettä. Timo Nykopp teki puolustajista eniten maaleja ja syöttöpisteitä, yhteensä 42 pistettä. Edellä mainitut sekä Juha Virtanen valittiin sarjan tähdistökentälliseen.

Muita joukkueessa pelanneita olivat muun muassa seuraavat: puolustajat Sami Leinonen, Kai Ortio, Roni Mesikämmen, Kristian Taubert, Juha Kuusisaari, Tommy Grönlund ja Pasi Huura, hyökkääjät Ilkka Kares, Jukka Suomalainen, Vesa Karjalainen, Markku Kallio, Jouko Myrrä, Jouni Kantola, Esa Tommila, Tommi Kiiski, Petri Niukkanen, Ari Kylmänen, Sakari Palsola, Tommi Pullola ja Samu Lindström.

Tuto nousi päävalmentaja Tammisen johdolla SM-liigaan, mutta 44-vuotias valmentajavelho suuntasi yllättäen kuitenkin muualle.

– Taustalla oli se, että itse puhkuin intoa tehdä kotikaupunkiini toinen liigajoukkue, joka haastaa TPS:n taistelussa kaupungin kiekkoherruudesta. Valitettavasti puheenjohtaja Paksalin kunnianhimo oli vaatimaton. Kun halusin luoda Turkuun omien peliaikojeni malliin kovan keskinäisen kilpailutilanteen TPS:n ja TuTon välillä, oli puheenjohtajan ajatusmaailma aivan toisella tasolla. Kiekkomaailmaan kuuluu, että kovimmista ammattilaisista kamppaillaan.

Hyviä tarjouksia oli jälleen tullut useampia

Ensin oli tarjolla Saksan maajoukkueen päävalmentajan paikka. Lentoliput Müncheniin oli jo varattu, kun Ranskasta tuli yllätyssoitto. Sielläkin kaivattiin uutta maajoukkuevalmentajaa. Tietysti myös Tuto tarjosi jatkosopimusta.

– Kiirehdin Ranskasta tulleen soiton jälkeen nopeasti Aninkaistenkadulla sijaitsevaan Finnairin toimistoon ja varasin edestakaiset liput Pariisiin. Jo seuraavana päivänä, lauantaina, neuvoteltiin, kerroin vaatimukseni ja laitoimme lopuksi nimet alle.

Näin tuleva Aurinkokuningas Tamminen valitsi Ranskan. TUTO Hockey jäi toiseksi.

Ennen päätöstään Tamminen teki oman ehdotuksensa Tuton kehittämiseksi laadukkaaksi liigajoukkueeksi. Seuran taloutta olisi pitänyt oleellisesti vahvistaa. Tamminen itse oli valmis sijoittamaan rahaa ja osaamistaan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Hänen asettama kunnianhimoinen tavoite luoda Turkuun toinen huippujoukkue koettiin seuran puolesta liian vaativaksi.

– Itselläni oli visio tulevaisuudesta valmiina. Kaupunkiin syntyisi kova paikalliskilpailija. Mutta, jos oma visioni oli sata, niin seuran visio oli miinus kymmenen. Alkoi mennä hermot, kun vielä kesän aikana toteutin visiotani täysillä, mutta seura ei innostunut.

Tuton vierailu SM-liigassa jäi melko lyhyeksi. Joukkue putosi takaisin divariin toisen liigakauden päätteeksi. Kausi 1995–1996 on jäänyt seuran toistaiseksi viimeiseksi pääsarjatasolla.

ETUSIVU

 

OSA 6. Tammisvihaaja toimittaja Syvänen letkautti uuden pilkkanimen. Siitä tuli Tammiselle onnenpotku ja hyvä tulonlähde. Suomi voitti maailmanmestaruuden, mutta turkulainen kruunattiin Aurinkokuninkaaksi.

JULISTAMINEN AURINKOKUNINKAAKSI SYNNYTTI TALOUDELLISESTI TUOTTAVAN BRÄNDIN

Juhani Tamminen on luvannut tarjota kahvit kiitoksena Helsingin Sanomien entiselle urheilutoimittaja Juhani Syväselle, ”Tammisvihaajalle”, pitkänlinjan vastajännärille.

Syystäkin.

Toimittaja Syvästä on suuresti kiittäminen, onhan hän tuonut omalla panoksellaan tuhdit lisäansiot turkulaiselle kiekkoleijonalle. Ja onkohan toista kotimaista jääkiekkoilijaa, jolle on pystytetty oma komea patsaskin.

– Olen Syväsen nähnyt jälkeenpäin ja kovasti kiittänyt. Ihan ystäviä ollaan, vaikka kyseinen toimittaja kuittaili minulle vuosien ajan. Titteli Aurinkokuningas oli vain kirsikka kakun päällä. Syvänen on alun perin HJK:n miehiä ja HIFK oli punainen vaate. Hän ei tykännyt, kun minä ja moni muukin tähtipelaaja aikoinaan siirtyi HJK:sta HIFK:hon.

Uudesta arvonimestä tuli onnenpotku

Tamminen on hyödyntänyt Syväsen keksimää pilkkanimeä Aurinkokuningas omaksi brändikseen ja tuottavaksi liiketoiminnaksi. Yksi lyhyt, ehkä vitsiksi tarkoitettu, julistus Hesarin sunnuntainumerossa tavoitti yli miljoona lukijaa. Tästä tuli Tammiselle onnenpotku. Arvonimen alkuperäinen omistaja Ranskan kuningas Ludvig XIV olisi Tammisen saamasta mediahuomiosta kateellinen.

– Tajusin välittömästi, että pitää olla umpinuija, jos ei tajua hyödyntää tätä tilaisuutta. Jos jostain pitää ottaa koppi, niin tästä. Kun saat miljoonan lukijan julkisuuden, on hullua olla hyödyntämättä sitä.

Kaikki sai alkunsa sen jälkeen, kun Tamminen oli nostanut TuTo Hockeyn SM-liigaan keväällä 1994. Seura tarjosi hänelle jatkosopimusta, mutta samanaikaisesti oli tarjolla toinenkin, taloudellisesti paljon houkuttelevampi vaihtoehto. Saksan maajoukkue tarvitsi kokenutta päävalmentajaa.

Sopimus Saksaan oli allekirjoitusta vaille. Tammisella oli varattuna lentoliput Müncheniin. Mutta jälleen kerran Tami sai yllätyssoiton, joka muutti melkoisesti turkulaisen tulevaisuuden suunnitelmia.

– Puhelu tuli Ranskasta. Soittaja oli maan jääurheiluliiton puheenjohtaja Philippe Lacarrière, minulle tuttu kaveri Albertvillen olympiakisoista, jolloin valmensin Sveitsin maajoukkuetta.

Puhelun viesti oli selkeä: tarjolla oli päävalmentajan paikka Ranskan maajoukkueessa.

Matka Saksaan jäi väliin, kun Tamminen suuntasikin Bordeaux’hon Atlantin rannalle. Viikonlopun aikana työstettiin sopimusta, jota allekirjoittaessa Tamminen tiesi olevansa seuraavat neljä vuotta ”Kukkojen” päävalmentaja.

– Kun allekirjoitusbonus maksettiin vielä käteisenä mukaan kotimatkalle, palasin tyytyväisenä Suomeen.

Luksusasunto Pariisin sydämessä

Näin Saksa ja TuTo Hockey jäivät toiseksi. Ranska ja ”Les Bleus” voittivat. Kun mukaan lasketaan vielä lisäbonuksena mukava asunto miljoonakaupunki Pariisin keskustan sykkeestä, oli kyseessä sopimus, joka olisi kelvannut kenelle tahansa valmentajalle.

– Asuin Pariisin parhaalla paikalla aivan huikeassa 154 neliön asunnossa. Siitä on elämänlaatua vaikea laittaa paremmaksi.

Tuskin edes tuleva Aurinkokuningas tiesi entuudestaan montaakaan ranskalaista jääkiekkoilijaa. Toki suomalaissyntyinen, mutta pääosin Ranskassa pelannut Petri Ylönen oli tuttu nimi kaikille jääkiekkoa seuraaville. Joku saattaa jopa muistaa, kun Ylönen pelasi TuTo:ssa kaudella 1986–1987. Ylönen on valittu Ranskan pääsarjan (Ligue Magnus) parhaaksi maalivahdiksi vuosina 1988, 1989, 1992, 1993 ja 1994. Hän on viisinkertainen Ranskan mestari ja kolminkertainen hopeamitalisti. Ylönen oli Tammisen luonnollinen valinta Ranskan maajoukkueen maaliin.

Ranskan kaikkien aikojen tunnetuin kiekkoilija on Philippe Bozon.

– Hän on ensimmäinen Pohjois-Amerikan NHL-liigassa pelannut ranskalainen. Bozon edusti St. Louis Bluesia.

Vuonna 2005 pelaajauransa päättänyt konkaripelaaja on toiminut myöhemmin Tammisen jalanjäljillä Ranskan maajoukkueen valmentajana.

Ennen Tammisen tuloa Ranskan meriitit MM-kisoissa olivat vaatimattomat. Joukkue oli lähinnä pelannut B- ja C -sarjassa, kunnes 1990-luvun alussa nousi A-sarjaan. MM-kisoissa Ruotsissa 1995 tehtiin historiaa. Suomi toki voitti maailmamestaruuden, mutta Ranska pelasi Tammisen johdolla maansa jääkiekkohistorian hienoimmat kisat.

Tammisen lähtökohdat laadukkaalle valmentamiselle ja menestymiselle olivat haasteelliset.

– Jääkiekko oli ja on yhä edelleen Ranskassa pieni laji suuressa maassa.

Pääsarjatasollakin otteluita pelattiin kauden aikana vähän. Toisaalta se antoi Tammiselle maajoukkuevalmentajana mahdollisuuden leirittää joukkuetta pitkään.

Poikkeuksena monista muista maista, Ranskassa maajoukkueeseen valitaan pelaajat pienestä määrästä, mutta he ovat paljon yhdessä ennen kisoja. Tammisella oli käytössään vain 60 pelaajaa, joista valittiin lopullinen kisajoukkue.

– Kaikkein tärkeintä on valmistautuminen. Oleellista on se aika, minkä joukkue viettää ennen kisoja yhdessä. Huonompi taidollinen osaaminen voidaan korvata huolellisella valmistautumisella ja joukkuepelillä. Tavoite oli myös saada ranskalaisia pelaajia kovimpiin sarjoihin. Ranskan oma sarja oli ihan naurettava. Vähän pelejä ja pitkät vieraspelimatkat. Yhtä peliä varten joutui istumaan tuhat kilometriä bussissa.

Ruotsin vuoden 1995 MM-kisat pelattiin kahdessa lohkossa. Gävlen lohkossa Ranskan lisäksi pelasivat Venäjä, Kanada, Saksa, Italia ja Sveitsi. Tukholmassa pelasivat isäntämaan Ruotsin lisäksi Suomi, Tshekki, USA, Norja ja Itävalta.

Menestykselliset MM-kisat

Ensimmäisessä ottelussaan Tammisen Ranska murskasi Saksan 4-0. Toinen ottelu ennakoi, mitä tuleman pitää, sillä Kanada kaatui sensaatiomaisesti 4-1. Venäjältä tuli niukasti 3-1 takkiin, mutta Sveitsi kaatui Bozonin voittomaalilla 3-2. Ranska varmisti kolmella voitollaan paikan loppupeleihin.

Ranskan joukkueen valmistautuminen puolivälieräotteluun Tukholman lohkon Suomea vastaan oli vaikea, jopa epäreilu. Ranska pelasi vielä edellisenä iltana runkosarjan viimeisen ottelun Italiaa vastaan, kun jo seuraavana päivänä oli pudotuspelimatsi Suomea vastaan.

– Tämä vain kertoi kansainvälisen jääkiekon amatöörisyydestä. Urheilullinen puoli oli siihen aikaan käsittämättömän huonolla tasolla. Eihän kukaan Faselin esikunnasta edes miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että Ranska pääsee jatkoon. Pakkasimme Italia-pelin jälkeen nopeasti ja lähdimme yötä vasten Tukholmaan. Kolmen aikaan yöllä saimme pukukopin varusteineen siihen kuntoon Globenissa, että voisimme pelata seuraavana iltapäivänä. Hyvä, kun hikiset varusteemme olivat riittävän kuivia.

Suomi oli saanut kolmen päivän ajan valmistautua Tukholmassa tärkeään otteluun. Väsynyt Ranska jaksoi taistella voitosta ottelun puoleenväliin asti, kunnes Suomi teki voittomaalin. Silti Ruotsin kisat olivat Ranskalle ja Tammiselle menestys. Mairea arvonimi Aurinkokuningas oli syntynyt.

Kun Tammisen sopimuksesta (2+2) oli kaksi ensimmäistä vuotta takana, piti päättää jatkosta eli kahden vuoden optiosta. Tammiselle se olisi sopinut, mutta talousvaikeuksiin ajautunut Ranskan jääkiekkoliitto oli eri mieltä. Kun rahat loppuivat, loppui myös palkanmaksu päävalmentajalle. Edessä oli Tammisen perheen paluu Suomeen ja Lyseon liikunnanopettajan virkaan.

– Liitto meni konkurssiin. Osan saatavistani sain, mutta en kaikkia.

Eipä mennyt kauan, kun Tammisen kännykkä pirahti. Soitto tuli Porista. Hyvä ystävä Veli-Pekka Ketola, Ässien sen hetkinen toimitusjohtaja, esitti ensimmäiseksi kysymyksen.

– Juhani, mitä sinä aiot tehdä isona? Mun mielestä tämän klubitakin täyttämiseen tarvitaan sun hartiat.

ETUSIVU

 

OSA 7. Raksila räjähti ja Oulu sekosi kirjaimellisesti. Keväällä 2000 tehtiin kotimaista kiekkohistoriaa. Suomen kovin myyntitykki ja entinen maajoukkuekapteeni eivät peljänneet haasteita. Winner never quits- qiutter never wins.

PARIVALJAKKO JUNNO-TAMMINEN PÄÄTTI KÄRPPIEN VUOSIA KESTÄNEEN KORPIVAELLUKSEN

Tuli heti selväksi, että Pohjois-Suomen pieni suurmies Juha Junno on, ei pelkästään Suomen kovin myyntitykki, vaan myös melkoinen tarinaniskijä. Turkuhallissa juhlittiin taannoin kiekkoleijona Juhani Tammisen 50-vuotista lätkätaipaletta, sopivasti ennen TPS-Kärpät -ottelua. Paikalle oli kutsuttu tuttuja kiekkolegendoja Juha Rantasilasta Veli-Pekka Ketolaan.

Oulun Kärppien silloinen toimitusjohtaja Junno oli itseoikeutettuna paikalla. Veljiä yhdistää elinikäinen ystävyys – huolimatta siitä, että Junno antoi aikoinaan potkut Tammiselle.

Kyseessä on kuitenkin Kärppä-historian kahdesta merkittävästä ammattilaisesta, joiden vuosien takaisista aikaansaannoksista nykyinenkin Kärppä-kannattaja saa yhä nauttia. Parivaljakko Junno-Tamminen nosti konkurssiin ajautuneen seuran takaisin SM-liigan parrasvaloihin.

Mennään ajassa yli parikymmentä vuotta taaksepäin.

Junnon soitto laittoi suunnitelmat uusiksi

Tammisella oli takanaan pari vuotta Porin Ässien valmentajana. Kotona Tamin yöpöydällä oli allekirjoitusta vailla oleva seuraava valmentajasopimus Saksaan. Turkulainen päätti kuitenkin miettiä vielä tovin, yli pääsiäisen. Suunnitelmiin tuli muutos, kun Tamminen sai yllätyssoiton Oulusta.

– Junno soitti minulle pitkänäperjantaina ja tarjosi kahden vuoden Kärppä-sopimusta, kertoo Tamminen.

Kaverukset tunsivat toisensa vastustajien päävalmentajina.

– Yhteistä meillä on opettajatausta. Itse olen liikunnanopettaja ja Junno ala-asteen opettaja. Meidän kummankin DNA:ssa on kyky innostaa ihmisiä ja ymmärtää, mikä ihmisiä kiinnostaa.

Sopimus syntyi ja Tamminen matkusti jo heti pääsiäisen jälkeen Ouluun. Paikallisessa Sokos-hotellissa pidettiin lehdistötilaisuus, Junnon ja Tammisen yhteinen vauhdikas show.

Kaikille tuli selväksi, että Suomen kovin myyntitykki ja entinen maajoukkuekapteeni eivät pelkää haasteita.

Tamminen lupasi oululaisille tekevänsä veli Junnon kanssa suomalaista kiekkohistoriaa. Ei pelkästään Oulu, vaan koko Pohjois-Suomi sekä suomalainen jääkiekko tarvitsee menestyvät Kärpät, vakuuttivat uuden Kärppä-projektin energiset puuhamiehet.

Tämän jälkeen alkoi tapahtua

Ennen Tammisen tuloa Kärpillä oli takanaan komea menneisyys, jonka ikimuistoisin saavutus oli Kari Jalosen tähdittämänä voitettu Suomen mestaruus. Sen jälkeen koko organisaatio oli lähtenyt alamäkeen. Kehitys johti lopulta täydellisen kaaoksen kautta konkurssiin ja putoamiseen kakkosdivisioonaan asti.

– Legendaarinen Kärppä-organisaatio oli 1980-luvun alun huippuvuosien jälkeen hoippunut eri amatöörien käsissä ensin ykkösdivisioonan keskivertojoukkueeksi ja siitä aina kakkosdivarin organisaatioksi ja sen myötä valtakunnallisen naurun ja pilkan aiheeksi Suomen urheilukartalla.

Uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Apuun pyydettiin yritysmaailmassa menestynyt Finnveran aluejohtaja Seppo Arponen. Tulevaisuuden visionääri laittoi tuulemaan. Junno, KalPan päävalmentaja, kutsuttiin Kärppien toimitusjohtajaksi. Kaksikko aloitti projektin, jonka avulla Kärppien kelkka alkoi kääntyä. Arponen hyödynsi yritysmaailman kontaktejaan ja Junnon loputonta innovatiivisuuttaan.

Kun valmentajat Kari Heikkilä ja Risto Dufva eivät onnistuneet nostamaan Kärppiä SM-liigaan, katseet suunnattiin Turkuun Kuusamakujalle. Tamminen pyydettiin Kärppien päävalmentajaksi. Kärppien kymmenen vuotta kestänyt korpivaellus alemmilla sarjatasoilla haluttiin loppuvan.

– Nousua olivat yrittäneet todella meritoituneet ja kokeneet valmentajat. Minulla oli Ouluun mennessä “vyöllä” jo useampi sarjanousu, joten tiesin mistä kyseisessä projektissa on kysymys. Yksinkertaisesti kysymys on siitä, että on voitettava 90 -95 prosenttia kauden runkosarjanpeleistä ja karsintojen aikana vielä ne kuuluisat “oikeat” pelit.

Junno ja Tamminen tekivät ympäripyöreitä päiviä

Joukkue rakennettiin yhdessä. Tamminen otti valmennusvastuun ja Junno keskittyi myyntiin. Motivaatio kasvoi, kun molemmat uskoivat vahvasti olevansa ylivertainen kaksikko suomalaisilla kiekkomarkkinoilla.

Yleinen mielenkiinto heräsi, kun parivaljakko hankki oululaiselle divisioonajoukkueelle nimekkäitä harjoitusvastustajia.

– Silloin ei riittänyt Järvenpään Haukat tai Mikkelin Jukurit. Tarvittiin kovan luokan joukkueita.

Uskomatonta, mutta totta: divaritasolla pelaava Kärpät pelasi harjoitusottelut Hannu Aravirran valmentamaa Leijonia sekä Team Canadaa vastaan. Mediakohu oli melkoinen, kun marraskuussa 1998 Oulun Kärpät pelasi kaksiosaisen ottelusarjan Kanadan maajoukkuetta vastaan. Jopa osa kotimaisista kiekkojohtajista suivaantui täysin Leijonien käyttämisestä divarijoukkueen markkinointiin.

Pöhinä Oulussa kasvoi entisestään, kun Kärpät voitti Kanadan ensimmäisessä kohtaamisessa. Myös Leijonat hävisi Kärpille.

– Harvoin kotimaisessa kiekkohistoriassa divarijoukkue on voittanut maajoukkueen.

Parivaljakon työ tuotti tulosta. Junnon legendaarinen myyntitaito ei ole mikään salaisuus. Tämä on kuin naisten iskemistä, ujo mies ei saa kaunista morsianta, on Junno usein todennut.

Ensimmäinen nousuyritys kariutui

Kärpät nousi kaudella 1998-1999 otsikoihin, kun pelit sujuvat mainiosti. Siitä osoituksena oli divarin (Fazer-liiga, nykyinen Mestis) runkosarjan komea voitto. Lopulta kaikki ei kuitenkaan mennyt odotuksien mukaisesti. Tammisen ensimmäisellä kaudella Kärpät ei noussut liigaan, vaan runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut TuTo Turusta romutti oululaisten haaveet jo ennen varsinaista liigakarsintaa.

Oululaisten sanonta ”Paha palaa takaisin” muuttui irvileukojen suussa muotoon ”Paha palata takaisin”.

Ratkaiseva TuTo-sarjan viides ottelu pelattiin Raksilassa. Kaikki edelliset ottelut olivat päättyneet vierasvoittoihin. Oulussa viimeinen ottelu eteni 2-2 -tilanteessa jatkoajalle.

Vaikka TuTon kanssa pelatusta ratkaisuottelusta on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta, moni paikalla ollut on yhä sitä mieltä, että kiekko ei koskaan käynyt maalissa. Tolppa kilahti, väittää moni. Maalituomarin punalamppu joka tapauksessa syttyi eikä siihen aikaan ollut videotarkastuksia.

Paljon jäi oululaisille jossiteltavaa myös TuTon toisesta varsinaisella peliajalla tehdystä maalista. Turkulaisten keskialueen purku Kärppä-päätyyn kimposi siniviivan kohdalla laidasta olevasta saumasta suoraan kotijoukkueen maalille. Kärppä-vahti Jan Lundell oli jo maalin takana katkaisemassa rännikiekkoa. Tutolainen laittoi kiekon tyhjiin.

Vahingosta viisastuneena, Raksilan laidat vaihdettiin seuraavaksi kaudeksi.

TuTon matka päättyi lopulta liigajoukkue KalPaa vastaan. Ratkaisevassa karsinnassa KalPa putosi vuorostaan Pelicansille.

Maailma romahti Oulussa, mutta vain hetkellisesti

– Kärsimysnäytelmästä otettiin opiksi ja päätettiin yrittää liiganousua entistä kovemmin.

Huhtikuun yhdestoista päivä vuonna 2000 on oululaisen kiekkohistorian suuri päivä. Junno on itse todennut, että hetki on ollut kaikkein rakkain Kärppä-historiassa, huolimatta tulevista liigamestaruuksista. Ja mikä parasta, ratkaisu tapahtui Oulussa Raksilan yleisön keskellä.

– Raksila räjähti ja Oulu sekosi kirjaimellisesti. Hieno 24:n kuukauden intensiivinen työ sai palkintonsa upealla tavalla.

”Täpötäysi halli ja pelikellossa aikaa jäljellä reilut kymmenen minuuttia. Kärpät johtaa Pelicansia vastaan 3-1. Kun Niklas Hagman lyö numeroiksi 4-1, pääsee pohjoisen energia valloilleen. Karnevaali on sanoinkuvaamaton. Kello käy, ja innokkaimmat kannattajat kiipeävät pleksejä pitkin järjestysmiesten ollessa voimattomia. Kärpät vyöryy joka puolella. Jos sinä päivänä olisi järjestetty kaupunginjohtajavaalit, väitän, että Junno ja Tamminen olisivat saaneet kaikki äänet”. (Juhani Tamminen)

Kärpät nousi SM-liigaan, mutta niin vain kävi, että jo seuraavalla kaudella valmentaja Tamminen vapautettiin tehtävästään. Joukkueen menestys ei vastannut odotuksia. Kärpät ajautui valmentajansa kanssa henkisesti umpisolmuun.

Tammisen paras ystävä antoi potkut parhaalle ystävälleen. Toimitusjohtaja Junno ilmoitti Tammiselle puhelimitse erottamispäätöksestään. Uusi valmentaja oli Heikkilä, joka olisi joka tapauksessa tullut Kärppien valmentajaksi Tammisen jälkeen.

Mielipiteitä jakava kiekkopersoona Tamminen ei paljoa kuvia kumartele.

– Toimitusjohtajaosastolta on kuitenkin yksi ylitse muiden – huolimatta siitä, että tämä antoi aikoinaan potkut minulle. Junno nauttii mieletöntä kunnioitustani, koska hänellä on osaamista.

ETUSIVU

 

OSA 8. Minulle tuli mitta täyteen amatöörien puuhastelusta, lähdin itse pois, totesi Jujani Tamminen. Eletään vuotta 2012, joten moni turkulainen muistaa. Sitä ennen kiekkoleijona nosti TUTO Hockeyn toistamiseen parrasvaloihin. Tämä on viikon päästä 70 vuotta täyttävän Tammisen viimeiseksi jäänyt meriitti haalarihommissa.

TAMMISEN JA TUTO HOCKEYN TOINEN VÄRIKÄS YHTEINEN MATKA

– Täällähän on ihan kuollut tunnelma, totesi Juhani Tamminen seuratessaan TUTO Hockeyn räpellystä Kupittaalla kymmenkunta vuotta sitten. Joukkue oli sijoittunut Mestiksen viimeiseksi ja säilytti sarjapaikkansa vasta karsintojen kautta.

Kun kaiken kokenut kiekkoleijona oli nähnyt tilanteen, mihin TUTO Hockey oli ajautunut, on helppo ymmärtää Tammisen antamaa myöntävää vastausta. Liikemiehet Heikki Vaiste ja Heikki Salmela kysyivät Tammisen kiinnostusta nostaa turkulaisjoukkue jälleen parrasvaloihin.

– Tunsin molemmat mesenaatit jo vuosien takaa, Vaisteen Aura Golfin ympyröistä ja Salmelan siitä, kun hän oli vuokrannut kotitaloni vuodeksi ollessani perheeni kanssa maailmalla. Salmelan omaa satulinnaa vasta rakennettiin.

Jääkiekossa tilanne oli samankaltainen kuin 1990-luvun alkuvuosina, kun Tamminen nosti sensaatiomaisesti Tuton SM-liigaan.

– Vaiste soitti ja pyysi käymään omistamassaan Hotelli Helmessä. Myös Hesburgerin omistaja Salmela oli paikalla. Näillä arvostamillani liikemiehillä oli sydäntä urheilulle ja molemmilla oli niin sanottu ”TuTo-sydän”. Heillä oli halua auttaa ja minulla oli kiekko-osaamista, joten he soittivat minulle. Kiekkohommat ovat aina kiinnostaneet minua, mutta vain tietyillä ehdoilla. Tärkein ehtoni oli, että he ovat rahoittajina mukana, muistelee Tamminen vuosikymmen sitten käytyjä keskusteluja.

Projekti lähti liikkeelle seuran omistuspohjan muuttamisella

– Tuton pitkäaikainen puheenjohtaja ja pääomistaja Reijo Paksal luopui omistuksesta kokonaan. Seuralle tulivat uudet omistajat. Vaiste ja Salmela olivat mukana kukin 45 prosentin osuudella. Itselläni oli kymmenen prosenttia. Siitä lähdettiin liikkeelle ja minusta tuli Tuton varatoimitusjohtaja vuonna 2011.

Kun Tamista tuli TUTO Hockey uuden tulemisen kasvot, oli ainakin yksi asia varma. Tuto tuli saamaan paljon mediajulkisuutta. Tammisen värikäs ura Sveitsissä, Ranskassa, Porin Ässissä, Oulun Kärpissä tai Vaasan Sportissa ei jättänyt ketään kylmäksi. Hellaan ääreen ei kannata tulla, jos ei kestä kuumuutta, on Tamminen useasti todennut.

”Tami is back” näkyi heti seuran tiedotustilaisuuksissa.

– Mediaväkeä oli moninkertainen määrä aiempiin TuTo Hockeyn infoihin verrattuna.

Rooli varatoimitusjohtajana

Tammisen vastuulla Tuton varatoimitusjohtajana oli urheilupuoli, markkinointi ja joukkueen sekä ottelutapahtumien brändäys. Hän vastasi pitkälti myös yhteistyökumppaneiden hankkimisesta ja yritysmyynnistä. Moni otaksui, että vuodesta 2008 alkaen edustuksen päävalmentajana toiminut Petri Niukkanen olisi saanut väistyä Tammisen tieltä. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska ”Nisse” oli Tamin luottopelaaja jo edellisessä joukkueessa (Tuton nousu 1994).

Tuto sai Tammisen myötä luonnollisesti paljon julkisuutta, vaikka urheilullinen puoli oli vaatimattomalla tasolla. Pelit kaukalossa eivät kulkeneet toivotulla tavalla. Ongelma pyrittiin ratkaisemaan vaihtamalla loppukaudeksi Niukkanen kokeneella Kari Makkosella. Hänen johdollaan Tuto ylsikin pudotuspeleihin, mutta putosi jo heti ensimmäisellä kierroksella.

Ollilla hyvässä opissa

Vauhtikone Tammisen liittyessä mukaan organisaatioon, on aina tiedossa menoa ja meininkiä. Tunteita herättävä persoona synnyttää vahvoja mielikuvia, jotka eivät aina vastaa todellisuutta. Nyt jo pitkään Tuton organisaatiossa uurastanut toimistopäällikkö Janne Ollila oli nuori noviisi Tammisen tullessa taloon.

– Tami teki ihmisenä itseeni suuren vaikutuksen. Se persoona, joka julkisuudessa nähdään, on täysin eri persoona toimistolla ”omien joukossa”. Hän on lämmin ja välittävä persoona, joka aloitti joka aamu työpäivän sillä, että kiersi koko toimiston läpi kysymässä, mitä kuuluu ja tsemppasi tekemään yhdessä päivästä mestariteoksen.

Ollila on kiitollinen kokeneen pelimiehen opetuksista.

– Sain vinkkejä käytännön asioista, esimerkiksi median huomioon ottamisesta ja viestinnästä. Esimerkiksi Tamin johdolla laadimme kattavan mediakohtaisen sähköpostilistan. Sen jälkeen hän soitti jokaiseen mediataloon ja kysyi, kuka on jääkiekosta vastaava urheilutoimittaja. Näihin osoitteisiin lähetettiin kaikki mediakutsut ja mediatilaisuuksien jälkeen lehdistötiedotteet.

Ollilla muistaa hyvin, miten Tamminen ohjeisti tekemään myös otteluselostuksia.

– Tami soitti, kun joukkue oli tulossa Vaasasta kotiin tappiopelin jälkeen. Olin juuri julkaissut otteluraportin ja siinä oli otsikko ”Tuto taipui niukasti Sportille”. Tami sanoi puhelimeen ”Janne katsokin, että ”TUTO EI TAIVU” koskaan! Pointti viestissä oli, että aina pitää löytää positiivinen tulokulma asiaan, kun se uutisoidaan omissa kanavissa.

Santtu Kiili mukaan Tuton toimintaan

Tammisen aloittaessa syksyllä 2011 TuTon toimitusjohtajana oli Mikko Nikula, joka vaihtui kesken kauden Santtu Kiiliin. Myös hänellä on värikkäitä muistoja Tammisen ajoista.

– Tami on äärimmäisen kunnianhimoinen, jolla on uskomaton energia. Ei hän voi valmentaa joukkuetta, joka ei oikeasti taistele liiganoususta. Tosiasia on, että Tuton toiminta meni valovuoden eteenpäin Tamin ansiosta. Mutta, kun hän elää aina satakymmenen lasissa, niin tulee vaikeuksia. Muut eivät pysy mukana vauhdissa, kertoo Kiili.

Ennen Tammisen tuloa, Tuton yleisömäärä oli muutamia satoja. Tami oli jo aikaisemmilta ajoilta huomannut, että kiekko-organisaatio ei elä ilman oheistuotteita. Ottelutapahtumissa rahaa tulee kioskeista, ravintoloista ja oluenmyynnistä.

– Toin tapahtumanäkökulmaa toimintaan. Ennen oli menty urheilu edellä. Rakensimme kesän aikana Legendaklubin, aitiot ja päätyravintolat. Saimme yleisömäärän moninkertaistettua, muistaa Kiili.

Tammisen toisella Tuto-kaudella 2012-2013 vauhti kiihtyi. Maestro itse siirtyi varatoimitusjohtajan paikalta joukkueen päävalmentajaksi. Hänen valmennustiimiinsä kuuluivat valmentajat Kai Ortio, Timo Kinnunen. Elmo Aittola toimi seuran pelaajakoordinaattorina.

– Meillä oli yhteistä taustaa jo Vaasan Sportin ajalta. Olimme siis vanhoja tuttuja. Olin Tamin apulainen auttamalla kaikessa mahdollisessa, muistelee Aittola oman kiekkouransa alkuaikoja.

Kova divaritason kaappaus

Mediahuomio lisääntyi entisestään, etenkin, kun Tamminen halusi tehdä joukkueestaan voittavan ja mielenkiintoisen.

– Tämä käsitys ”voittava ja mielenkiintoinen” on useimmissa kiekko-organisaatioissa nykyään nolla tasolla, toteaa Tamminen.

Tässä apuna oli useamman kovan pelimiehen hankinta Turkuun.

– Yksi heistä oli kärkihankinta Antti Virtanen. Hän oli kaikkien aikojen kaappaus divaritasolla. Tämä hankinta herätti koko kiekkosuomen. Toimme Turun oman pojan kotiin. Sain vinkin ja siitä paikasta lähdimme seuran puheenjohtaja Mikko Lehtisen kanssa Jyväskylään. Tunnen pelaajamarkkinat, ja kun tiedossa on kuuma äijä, niin heti pitää toimia. Virtasen kanssa tehtiin kolmen vuoden sopimus, kertoo idean isä Tamminen.

NHL-avut tulivat Turkuun

Joukkue sai lisänäkyvyyttä, kun kauden aikana Tutossa pelasi useampia NHL:n työsulkuvahvistuksia. Jesse Winchester räjäytti mielenkiinnon Tutoa kohtaan. Sen jälkeen Tamminen hankki joukkueeseen lähes 700 ottelua NHL:ssä pelanneen Matt Bradleyn. Kolmas oli Columbus Blue Jacketsien kuuluisa tappelija Jared Boll.

Uutta oli myös otteluiden radiolähetykset. Juha-Pekka Jalo ja Iku Viitanen välittivät tunnelmia Kupittaalta Radio Sadan taajuuksilla.

Seurajohto oli asettanut joukkueen tavoitteeksi sijoittua neljän parhaan joukkoon ja se tavoite myös saavutettiin. Nälkä kasvoi pelien edetessä. Puoliväliserissä kaatui Heinolan Peliitat, mutta välierävastustaja Kouvolan KooKoo oli parempi. Pronssiottelussa turkulaiset voittivat Joensuun Jokipojat.

Tammiselle tuli mitta täyteen

Tammisen 2+2 -vuoden sopimuksesta oli puolet käytetty. Jatkoa ei tullut, sillä Tami ei käyttänyt optiotaan. Hän olisi halunnut koota TuTon seuraavan kauden joukkueen isolla rahalla, mutta seurajohdolla oli erilainen näkemys. Tammisen toive kasvattaa 310 000 euron pelaajabudjettia 150 000 eurolla ei saanut kannatusta.

– Lähdin itse pois. Minulle tuli mitta täyteen amatöörien puuhastelusta. Pöyristyi nuoren Tuto-johdon amatöörimäisestä asenteesta ja realismin puutteesta. Minua kiehtoi vain ja ainoastaan se, että tehdään kotikaupunkiini Turkuun kova kiekkoilmiö. Halusin haastaa paikalliskilpailijan, mutta seura halusi olla vain iso kala pienessä lammessa. Tämä oli kuitenkin hieno jakso minun elämässäni ja siitä on jäänyt itselleni mukavat muistot.

Tammisen motivaation inspiraationa oli nostaa Tuto jälleen kerran maan pääsarjaan.

– Jos Liiga suljetaan, sen jälkeen Mestis ei kiinnosta enää ketään, sanoin Tamminen jo silloin.

– Nyt viimeinenkin idiootti ja amatööri tajuaa, mitä silloin tarkoitin. Kiitos silloisten pelkurimaisten päättäjien SM-liiga on nyt kaikkien aikojen alennustilassa, toteaa Tamminen nyt.

ETUSIVU

 

OSA 9. Ristiriitaisuus on tuonut Tammiselle leveän leivän. Mitä enemmän Don Tami ärsyttää, sitä parempi se on Tammiselle. Don Tami kiittää kaikkia niitä, jotka ovat närkästyneet. He ovat omalta osaltaan mahdollistaneet kannattavan liiketoiminnan. Pienyrittäjä since early seventies.

DON TAMI MENEE TUNTEISIIN – SE ON TARKOITUSKIN

– Voinko ottaa yhteiskuvan?

Ei voi kuin hämmästellä Juhani Tammisen suosiota, missä tahansa eri puolella Suomea hän liikkuukin. Selfien pyytäjiä on jonoksi asti. Omituista tässä on se, että Tami, etenkin ”Don Tami” on monien mielestä Suomen ärsyttävin henkilö. Ristiriita on siis melkoinen. Tami ei edes yritä tavoitella kaikkien suosiota, silti suosio on vankkumaton.

Sosiaalisen median keskustelupalstat ovat täynnä mielipiteitä, jotka lyttäävät turkulaisen kiekkolegendan. Eniten suivaantuneita kommentteja on saanut MTV:n kiekkolähetyksissä esiintynyt ja erikoisesti pukeutunut hahmo Don Tami. Hahmon ovat oppineet tuntemaan kaikki, jopa sellaiset, jotka eivät edes seuraa jääkiekkoa.

– Ei yksikään pelaajakaan herätä mielenkiintoa, jos hän ei ole taitojensa ohella myös kiinnostava persoona. Tällaisia ovat olleet muun muassa Veli-Pekka Ketola ja Matti Keinonen. Molemmilla on karismaa. Molempia vihattiin ja rakastettiin. Niillä pelaajilla, jotka myyvät pääsylippuja, pitää olla särmää. Sama pätee Don Tamiin, kertoo Tamminen.

Kyse ei ole henkilöstä nimeltä Juhani Tamminen

Tamin tarina rakentuu useista toisiinsa kytköksissä olevista identiteeteistä: jääkiekon huippuammattilainen, edelläkävijä, bisnesmies, kommentaattori, kirjailija, johtaja, julkisuuden henkilö ja perheenisä. Kyse ei ole henkilöstä nimeltä Juhani Tamminen, vaan brändistä nimeltä Tami. Se koostuu muun muassa värikkäästä pukeutumisesta, sujuvasta verbaliikasta ja rajattomasta itseluottamuksesta.

Kiekkoleijona Tamminen menee itseriittoisilla prinsiipeillään monen ihon alle. Todellisuudessa kyse ei ole pelkästään vuosikymmenien aikana kehittyneestä jääkiekon asiantuntevuudesta, vaan myös tarkoituksellisesta brändin luomisesta. Siihen kuuluu oivallus siitä, miten ihmisten kiinnostavuus persoonaan syntyy ristiriitaisuuksista. Turkulainen onkin eräs Suomen suurimmista mielipiteen jakajista.

– Pitää olla vastustajia ja ihailijoita. Kaikki eivät pidä, mutta moni pitää.

Joko vihataan tai rakastetaan

Tammisen tunteita herättävä rooli vaatii vastavirtaan kulkemista, mikä aiheuttaa kitkaa. Juuri tästä kitkasta syntyy vastakkainasettelu, jonka myötä Tamia joko vihataan tai rakastetaan. Hän uskaltaa olla asioista eri mieltä. Koska tavoitteena ei ole se, että kaikki olisivat samaa mieltä, voi Tami vapaasti herättää keskustelua provosoivilla kommenteillaan. Menestyksen nurjaan puoleen kuuluu myös kritiikki, jota Tamminen on saanut paljon.

Oleellista on se, että ristiriitaisuus on tuonut Tammiselle leveän leivän.

– Kyse on tuotteen brändäämisestä. Se on mahdollistanut jo tuhansien yritysvalmennuskeikkojen pitämisen. Kun yhden tilaisuuden keskihinta on 3 000 euroa, jokainen voi päätellä millaista liikevaihtoa pyöritetään. Don Tami tietysti kiittää myös kaikkia niitä, jotka ovat närkästyneet. He ovat omalta osaltaan mahdollistaneet kannattavan liiketoiminnan.

Ihan sattumaa ei ole sekään, että Tamilla on Facebookissa ja Twitterissä kymmeniä tuhansia seuraajia. Viikon aikana FB-sivustolla vierailee satatuhatta kävijää. Heistä monet nyrpistävät nenäänsä Tammisen tekemille päivityksille. Mutta toiset peukuttavat. Lopputulos näkyy bisneksen sujumisena, mikä on lopullinen tarkoituskin.

Arvonimi Aurinkokuningas

Tammisella riittää itsevarmuutta ja verbaalisia taitoja itsensä tuotteistamiseen omasta takaakin ihan riittävästi. Mutta uran varrelle mahtuu niitäkin, jotka ovat joskus jopa tahattomasti auttaneet brändin rakentamisessa. Tästä todisteena on Helsingin Sanomien urheilutoimituksen Juhani Syväsen lanseeraama termi ”Aurinkokuningas”. Se on hyvä esimerkki siitä, miten myös ulkopuoliset tekijät käsikirjoittavat brändin tarinaa.

Tamminen on tietysti hyödyntänyt brändinsä rakentamisessa muiden hänelle sovittamaa roolia Aurinkokuninkaana. Mikä onkaan ollut julkisuuskuvan rakentamisessa tuottoisampaa kuin esiintyä lehtikuvissa kuninkaan kruunu päässä ja valtikka kädessä. Tai miten vuoden 2013 jääkiekon MM-kisojen yhteydessä Hartwall-areenan edustalle pystytettiin Aurinkokuningas-niminen patsas.

Värikäs TV:n kommentaattori

Tamminen oli pitkään vakiovieras arvokisojen TV-lähetyksissä YLE:n kanavilla. Miehen sanomiset herättivät jatkuvasti yleisön kiinnostuksen. Tämän ymmärsi myös MTV3, joka tuotteisti Tammisen mediapersoonaa vielä lisää kehittämällä Don Tami -hahmon.

Ilmiö sopi niin hyvin Tamin persoonaan, että moni oletti sen olevan kommentaattorin itsensä kehittämä. Jääkiekkoa aktiivisesti seuraavat tiesivät, että mallia oli otettu ulkomaalaisesta vastaavasta tuotteesta. Tamminen terävänä liikemiehenä oivalsi, että hahmossa on suuri tilaisuus tuotteistamiseen.

MTV3 teki ison panostuksen MM-kisojen sisällön muokkaamiseen. Ari Mennander oli vastuussa tuloksista.

– Mennander on oman alansa absoluuttinen huippu. Hän nosti Maikkarin tuotannon ihan eri tasolle. Hän kehitti sähköä ja vastakkainasettelua lähetyksiin. Televisio antaa mahdollisuuden visuaalisuuteen. Lähdin heti siihen mukaan. Aavistin, että siitä tulee iso juttu.

Tammiselle ehdotettiin Don Tami -hahmoa, jonka hän ottikin mieluusti vastaan. Hahmon esikuvana on värikkäistä, osin provosoivista mielipiteistään tunnettu jääkiekkokommentaattori Donald ”Don” Cherry tv-ohjelmasta Hockey Night in Canada. Kyseessä ei suinkaan ole pelle, vaan visuaalinen kommentaattori. Tammisen ohjelmissa käyttämät vaatteet eivät olleet hänen omasta vaatekaapistaan, vaan MTV3:n stylisti Jemina Hanhijärven valitsemia.

Don Tami ilmentää hahmona urheilun viihteellistymistä. Värikkäällä pukeutumisella ei ole mitään tekemistä itse jääkiekko-ottelun kanssa. Se on keino lisätä TV-lähetyksen viihdearvoa, joka vetoaa niihinkin, jotka eivät lätkästä välitä.

– Olen kokenut, että itseni kannalta saamani palaute on ollut pelkkää plussaa. Jos lähdet tuotteistamaan jotakin juttua, sitä tulee tehdä sata lasissa.

Don Tamin suorasukaisuutta myös arvostettiin. Kun päävalmentaja Lauri Marjamäen johdattama Leijonat pelasi MM-kisoissa huonosti, Don Tami ilmaisi ongelman kursailematta. Vastaavasti kommentaattoreina olleet Marjamäen valmentajakollegat Jukka Jalonen ja Hannu Aravirta suhtautuivat huonoon peliesitykseen varsin myötäsukaisesti.

– Studiossa kerron asian juuri niin kuin se on. Ei minua kiinnosta, mitä mieltä muut ovat. Minun tehtäväni on kommentaattorina arvioida tehtyä työtä, ei henkilöä.

Tamminen ehti olla MTV:llä kuusi vuotta välittämässä katsojille värikkäitä näkemyksiään MM-kisoista. Vaikka vuosia kestänyt yhteistyö MTV3:n ja Tammisen välillä on päättynyt, Don Tami jatkaa omaa elämäänsä.

– Don Tami on minun henkilökohtainen tavaramerkkini. Siitä on luotu oma tuotemerkki, jonka avulla myydään muun muassa pipoja, lippiksiä, kaulahuiveja, T-paitoja, kirjoja, jopa led-valaisimia.

Se millainen on todellinen Juhani Tamminen, tietävät vain ne ihmiset, jotka oikeasti kuuluvat Aurinkokuninkaan ja Don Tamin lähipiiriin.

(Lähde: Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Heikki Pantsar, Pro gradu –tutkielma)

ETUSIVU

 

OSA 10. Leijonien kovimmat sotaratsut olivat koko Suomen jääkiekkojoukkueen asialla. Bonukset piti maksaa, muuten… Helsingissä järjestetyt MM-kisat keväällä 1974, ovat Tammisen pitkän kiekkouran eräs ikimuistoisimmista turnauksista. Watch out -I am coming!

KOTIKISOJEN PUUPRONSSI BONUKSINEEN ON HYVIN MUISTISSA

– Lähdette täältä päätä lyhyempänä, jollette hoida asiaa kuntoon. Emme tulleet tänne kahvia juomaan, vaan saatte puoli tuntia aikaa ratkaista ongelma. Raukat vapisivat, kun kerroimme, että emme lähde ennen kuin näemme maksukuitin.

Kovimmat sotaratsut Juhani Tamminen, Veli-Pekka Ketola ja Juha Rantasila olivat koko Suomen jääkiekkojoukkueen asialla. Kolmikko marssi määrätietoisesti Jääkiekkoliiton toimistolle esittämään vaatimuksensa.

– Jos pelaajat olivat silloin maailmanluokkaa, niin liiton johto oli piirisarjatasoa, muistelee Tamminen.

Kyseessä oli Helsingissä järjestetyt MM-kisat keväällä 1974, Tammisen pitkän kiekkouran eräs ikimuistoisimmista turnauksista.

Komea maajoukkueura

Tamminen oli mukana kymmenessä jääkiekon MM-kilpailussa ja kerran olympialaisissa Sapporossa vuonna 1972. Tilastoihin tuli merkintä 227 A-maaottelusta, joissa hän teki yhteensä 105 tehopistettä. Yksittäisistä maaotteluista mieleen on parhaiten jäänyt Izvestija-turnauksen ottelu Neuvostoliittoa vastaan joulukuussa 1971. Suomi voitti Punakoneen ensimmäisen kerran. Nuori Tamminen teki ottelussa kaksi maalia Neuvostoliiton verkkoon.

– MM-kisoista on kaksi hienoa muistoa. Toinen on, kun 19-vuotias Tamminen teki läpimurtonsa Tukholman MM-kisoissa pelaamalla Leijonien ykköskentässä. Kisojen aikana tuli myös suoritettua ylioppilaskirjoitukset. Toinen hieno muisto on vuoden 1974 kotikisat. Suomella oli silloin kasassa kaikkien aikojen joukkue. Arvostan myös korkealle, kun sain olla viiden vuoden ajan Leijonien kapteeni.

Jääkiekkoliitto panosti taloudellisesti kotikisoihin. Pääsylipputulot olivat liitolle tärkeä tulonlähde. Sen sijaan pelaajille maksettavat korvaukset olivat olleet aikaisemmissa kisoissa vaatimattomia. Saadakseen paremmat neuvotteluasemat joukkueen kokeneimmat pelaajat, kuten Tamminen, Rantasila, Ketola ja Lasse Oksanen, perustivat pelaajayhdistyksen. Sen tarkoituksena oli hoitaa pelaajien asiat kuntoon ennen omia kotikisoja.

Helsingin kisoissa pelaajille luvatut bonukset olivat siihen mennessä parhaimmat. Kultamitalista oli tiedossa 50 000 markkaa, hopeasta 20 000 markkaa ja pronssista 5 000 markkaa.

Suomi sai kisoista kuuluisan puupronssin. Syynä oli maalivahti Stig Wetzellin efedriinikäry. Liiton mielestä pelaajat eivät olleet oikeutettuja luvattuihin bonuksiin. Pelaajat olivat asiasta eri mieltä.

Ensimmäisen kerran Tampereella

Suomi järjesti MM-turnauksen toisen kerran. Edellisellä kerralla turnaus oli pelattu Tampereella yhdeksän vuotta aikaisemmin vuonna 1965.

– Olin silloin 14-vuotias ja istuin Hakametsän jäähallissa isäni kanssa todistamassa, kun Matti “Mölli” Keinonen teki Suomen molemmat maalit Ruotsia vastaan. Joukkueessa pelasi silloin Kalevi Numminen, joka oli seuraavissa kotikisoissamme maajoukkueen valmentaja.

Ennen Helsingin kisoja Suomi oli onnistunut jo voittamaan yksittäisiä otteluita jääkiekon suurmaita vastaan. MM-kisoissa sijoitus oli kuitenkin usein sama, neljäs. Ensimmäinen arvokisamitali oli kotikisojen tavoite. Tilannetta helpotti se, kun Kanada ja Yhdysvallat eivät osallistuneet MM-kisoihin. Kyseessä oli samalla kertaa MM- ja EM-turnaus, jossa pelattiin vain kuuden joukkueen kaksinkertainen sarja.

Kotikisoihin valmistauduttiin hyvin, perusteellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki parhaat pelaajat haluttiin mukaan, myös HIFK:n Rantasila, joka oli jo kertaalleen lopettanut maajoukkueuransa. Numminen ja apuvalmentaja Raimo Määttänen kokosivat kentälliset seurajoukkueista toisilleen tuttujen pelaajien avulla.

Ykkösketjun muodostivat HIFK:n pelaajat Esa Peltonen ja Tamminen vahvistettuna porilaisella Ketolalla. Kakkonen syntyi Ilvesketjusta: Oksanen – Jorma PeltonenSeppo Ahokainen. Kolmoskentällisessä olivat SM-sarjan ylivoimainen pistepörssikuningas Jokerien Timo Sutinen ja Henry Leppä vahvistettuna Harri Linnonmaalla.

Puolustajaparit olivat: Rantasila – Heikki Riihiranta, Pekka MarjamäkiSeppo Lindström ja Timo SaariSeppo Suoraniemi.

Maalia vartioi Wetzell ja Antti Leppänen. Kun jälkimmäinen loukkaantui ja Wetzell suljettiin kisoista, torjuntavastuu siirtyi joukkueen kolmosvahdille Jorma Valtoselle.

Wetzell sai tylyä kohtelua

Jo ennen Wetzelliä Ruotsin Ulf Nilsson oli suljettu kisoista samasta syystä.

– Stigun kohtelu oli liiton taholta ala-arvoista. Suomenkin olisi pitänyt toimia Ruotsin lailla. Joukkueen lääkäri kantoi vastuun. Nilssonin todettiin saaneen efedriininsä yskänlääkkeestä. Kukaan meidän lääkäreistä ei puolustanut Stigua, mutta me pelaajat pysyimme Wetzellin tukena.

Pelaajat olivat sitä mieltä, että heidän MM-bonukseen käry ei saanut vaikuttaa. Kun liitto oli aluksi eri mieltä, piti ottaa kovemmat menetelmät käyttöön. Pelaajat uhkasivat lakolla eli eivät pelaisi enää, jos taulukkoa ei laskettaisi alkuperäisten pisteiden mukaan. Alussa kerrotun kolmikon reipasotteinen lähestyminen liiton herroja kohtaan tuotti tuloksen. Bonus maksettaisiin, jos Suomi voittaisi viimeisen ottelunsa Tshekkoslovakiaa vastaan.

Kun Ketola teki Suomen voittomaalin kaksi minuuttia ennen ottelun päättymistä, pelaajat juhlivat kuin viimeistä päivää. Koko Suomen joukkue ryntäsi jäälle ja jopa maalivahti Valtonen riensi maaliltaan juhlimaan Ketolan osumaa. Kyse ei ollut pelkästään kunniasta, puupronssista vaan myös tuhdista bonuksesta. Ketolan osuma oli Jääkiekkoliitolle siihenastisista kallein maali.

– Tuuletuksesta näkyi, kuinka tärkeä maali oli meille myös taloudellisesti. 5 000 markkaa oli iso raha. Ostin sillä uuden auton itselleni.

Neuvostoliitto voitti turnauksen, kuten silloin oli tapana. Vaikka kisoista tuli virallisesti vain puupronssi, oli turnaus monelle suomalaiselle kiekkoilijalle iso askel urallaan. Riihiranta, Ketola ja Tamminen kuuluvat siihen pioneerisukupolveen, joka lähti kisojen jälkeen Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin.

– Minut valittiin kisojen B-allstar -kentälliseen. Ykköskenttämme oli sen MM-turnauksen toiseksi paras kentällinen heti Harlamovin ja kumppaneiden jälkeen.

Kunnianpalautus

Pelaajat saivat bonuksensa, mutta Wetzell jätettiin ilman. Liki kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jääkiekkoliitto puhdisti vihdoin Wetzellin maineen aateloimalla hänet Suomen Jääkiekkoleijonaksi. Bonuksetkin maksettiin korkojen kera.

Vaikka Tammisen sukupolvi jäi ilman arvokisamitalia, oli se kuitenkin Suomen kiekkohistoriassa uranuurtaja. Pelaajat kehittyivät ja siirtyivät kohti täysammattilaisuutta. Suomi todisti pärjäävänsä voittamalla yksittäisissä otteluissa isoja kiekkomaita.

Vuoden 1982 Suomen kolmansissa kotikisoissa Tamminen oli mukana viimeistä kertaa, silloinkin joukkueen kapteenina. Aika oli toinen, sillä joukkueessa oli jo useampia NHL-pelaajia, kuten Jari Kurri ja Ilkka Sinisalo. Kanadan joukkueessa pelasi Wayne Gretzky. Arvokisamitalia ei tullut vieläkään. Sitä piti odottaa vuoteen 1998. Calgaryn olympialaisissa tuli hopeaa.

ETUSIVU