– Olen Hannu Jortikka, TPS numero 2. Etkö tunnista minua?
Näin totesi 1970-luvun alkuvuosina eräs pyöreäposkinen nuorukainen turkulaisen yökerhon portsarille pyrkiessään sisälle ja samalla yrittäen etuilla ohi pitkän jonon. Ovimikko ei lämmennyt ajatukselle.
Juuri aikuisikään ehtineen Jortikan meriitit kaukalossa eivät olleet vielä silloin järin suuret, mutta nuorukaisen itsetunto tuntui olevan jo kohdillaan. Myöhemmin kotikaupungissaan voitetut kuusi Suomen mestaruutta ovat todennäköisesti avanneet paremmin turkulaisten saluunoiden ovet mestarivalmentajalle.
Ensimmäinen Jortikan kahdesta triplasta alkoi keväällä 1989 Kupittaalla. Samalla vuosia kestänyt piinallinen odotus Turussa päättyi. Jortikka on lisänimensä Midas ansainnut. Hän on eniten Suomen mestaruuksia voittanut päävalmentaja SM-liigassa. Mestaruuksia on todellisuudessa yhteensä seitsemän, sillä yksi tuli jo pelaajana Turun Palloseurassa.
Jortikan oma peliura päättyi keväällä 1983 HPK:n pelatessa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 1. divisioonassa. Jos turkulaisen tilastot kiekkokaukalossa jäivät vaatimattomaksi, valmennusura lähti heti mainiosti liikkeelle. Turussa ihmeteltiin, kun Oulusta asti kantautui tieto, miten Jortikka-nimisen valmentajan johdolla Kärpät voitti A-nuorten Suomen mestaruuden keväällä 1985. Edelliskaudella oli tullut jo B-junnuissa SM-hopeaa.
Osa Turussa epäili, että kyseessä täytyy olla vain tutumman turkulaisen Hannu Jortikan nimikaima.
Lisää ihmeteltävää saatiin, kun Jortikka voitti Suomen 20-vuotiaiden maajoukkueen kanssa maailmanmestaruuden sekä MM-pronssin 1980-luvun loppuvuosina. Jortikka siirtyi nuorten maajoukkueesta A-maajoukkueen kakkosvalmentajaksi ja oli voittamassa Pentti Matikaisen kanssa olympiahopeaa Calgaryn kisoissa.
Jortikan tie seuravalmentajana kulki Kärpistä HPK:n kautta takaisin Turkuun ja Turun Palloseuran päävalmentajaksi vuonna 1988. Iso-Hannu eli TPS:n silloinen tärkeä taustavaikuttaja ja pankinjohtaja Hannu Ansas sai houkuteltua tulevan mestarivalmentajan Turkuun. Loppu onkin sitten, ei pelkästään turkulaista, vaan koko SM-liigan kiekkohistoriaa.
Tulisieluisen Jortikan valmennustyyli tuli nopeasti selväksi. Palaute virheestä annettiin pelaajalle heti, eikä vasta pukukopissa. Nimi pelipaidassa ei merkinnyt mitään. Tarvittaessa tähtipelaajakin pudotettiin pilvistä.
Sivullinen saattoi katsomon puolelta kauhistella, kun päävalmentaja ryöpytti naama punaisena nuorta Mikko Haapakoskea, joka siirtyi Jortikan perässä Oulusta Turkuun. Lahjakas Haapakoski oli pelannut myös Jortikan valmentamassa nuorten maajoukkueessa.
TPS:ssä nuori puolustaja sai Jortikalta erityiskohtelua. Toisinaan, vaikka Haapakoski ei edes ollut kentällä vastustajan tehdessä maalin, Jortikka purki kiukkuaan Haapakoskelle. Puolustaja oli joka tapauksessa syypää. Jotain Jortikan ja Haapakosken keskinäisestä valmentaja-pelaajasuhteesta kertoi kuitenkin se, kun Jortikan siirtyessä Sveitsin SC Berniin, Haapakoski seurasi perässä.
Rakennusmestariksi kouluttautuneen Jortikan aloittaessa valmentajana, hän kävi töissä jääkiekon ulkopuolella. Päätoimisia kiekkovalmentajia oli toki jo silloin Suomessa, mutta nuorella Jortikalla olivat jalat maassa. Omaa tulevaisuuttaan ei voinut ennakoida, vaikka seurapomo Ansas antoi Jortikalle vapaat kädet toimia. Aluksi ainoa vaatimus oli, että on tehtävä muutos ammattimaisempaan suuntaan koko toiminnassa.
Jortikan aloittaessa valmentamisen maailma oli tyystin toisenlainen. Autoritäärinen valmentajajohtoinen valmennusmetodi oli normaalia. Jortikka ei ollut poikkeus. Erikoista oli sen sijaan lätkänpelaajien harjoitusmäärien iso kasvu. TPS:n Jortikan aikainen joukkue harjoitteli yhdessä jopa enemmän kuin nykyiset joukkueet. Taustahenkilöiden määrä oli kuitenkin paljon pienempi kuin nykyisin.
Esimerkiksi omatoimijaksot olivat vielä tuntemattomia. Kahdesti päivässä harjoiteltiin. Välissä syötiin ja levättiin. Kuri oli kova, mutta pelaajat myös tienasivat hyvin. Niinpä valmentajan oli helppo vaatia pelaajiltaan tiukkaa sitoutumista. Luovuttajat eivät päässeet joukkueeseen. Jos ei maistu, niin aina voidaan ottaa toinen tilalle, kuului Jortikan valmennusfilosofiaan.
Moni muistuttaa, että Jortikalla oli usein käytössään ylivertainen joukkue Suomessa, jonka pitikin voittaa mestaruus. TPS oli jo kauden ennakkokaavailuissa selkein mestarisuosikki. Mutta Jortikalla oli myös valmennettavana joukkueita, jotka eivät olleet valtakunnan eliittiä – silti hän teki pelaajistaan Suomen mestareita. Etenkin Jortikan kuudes ja viimeinen mestaruus on tästä hyvä esimerkki.
Jortikka on itse todennut, että valmentaja tarvitsee voittaakseen joukkueeseensa aina myös sarjan kärkipelaajia. Osa on ehkä jo unohtanut, että Jortikka tuli Jokeri-vuosien jälkeen vielä kolmannen kerran TPS:n päävalmentajaksi (2005–2007), eikä tulos ollut enää entisenlainen.
Kotimaisen kiekkomaailman väriläiskästä on ikuistettu lukemattomia videopätkiä. Jortikan tunnekuohussa suustaan suoltaneet värikkäät lausunnot ovat jääneet elämään. Kieli poskessa tehdyt Veikkauksen mainospätkätkin muistavat monet.
Kun valmennusura kestää liki kolme vuosikymmentä, sinä aikana sattuu ja tapahtuu. Jortikan kohdalla enemmän kuin muilla, niinpä olisi mielenkiintoista lukea kotimaisen kiekkoikonin elämänkerta kirjaksi ikuistettuna. Sitä odotellessa on tyytyminen internetin syövereistä löytyviin tallenteisiin. Onneksi sitä materiaaliakin onkin tarjolla lukematon määrä.
Värikkään KHL-kierroksen jälkeen ”Jortsun” viimeiseksi valmennuspestiksi jäi Nuorten Leijonien luotsaaminen kaudella 2014-2015. Sen jälkeen Jortikka seurasi vielä tovin mahdollisia tarjouksia, mutta kun sopivaa ei tullut, oli aika laittaa valmennusuralle päätös. Uusi koti Etelä-Espanjassa ja golfia harrastava innokas penkkiurheilija on miellyttävämpi vaihtoehto seniori-ikäiselle kuin hektinen valmentajapesti.
Kun Turussa Jortikan ensimmäinen ajanjakso päättyi, alkoi Vladimirin Jursinovin aika. Jortikan tiukoiksikin kutsutut valmennusmetodit eivät olleet mitään verrattuna venäläispiiskurin tapaan valmentaa, mutta se onkin ihan oma tarinansa…
Kaikki dynastiat päättyvät aikanaan. Jortikan kolmannen pestin jälkeen TPS:n päävalmentajan paikka on ollut tuulinen. Hannu Virta, Kai Suikkanen, Heikki Leime, Riku-Petteri Lehtonen, Jukka Koivu, Pekka Virta, Juha Pajuoja, Miika Elomo, Jarno Pikkarainen, Ari-Pekka Selin, Kalle Kaskinen, Marko Virtanen, Raimo Helminen, Jussi Ahokas, Tommi Miettinen…valmentajia on tullut ja mennyt. Jos ovat valmentajat vaihtuneet, myös TPS:n toimitusjohtajat ovat vaihtuneet tiuhaan.
