Esteri nostaa hameen ylös korviinsa asti. Jo useamman päivän ovat syyssateet piiskanneet Kupittaan Veritas Stadionin nurmea. Sade vain yltyy, kun Veikkausliigan viimeisen kierroksen pelipäivä lähestyy. Sunnuntai-iltapäiväksi, juuri FC Inter – FC Jaro -ottelun ajaksi, luvataan viikonlopun rankimmat sateet.
Eletään lokakuuta vuonna 2008.
Vaikka taivaalta tulisi ”kissoja ja koiria”, ottelua ei hevin siirretä. Ongelmana on Veritas Stadionin nurmen kunto pelipäivänä. Kentän salaojitus ei toimi. Uhkana on, että Suomen mestaruus ratkaistaan suopallo-ottelussa.
Panokset ovat turkulaisittain isot. Viimeksi samaisella stadionilla 33 vuotta aikaisemmin TPS:n Raimo Toivasen kierteinen vapari ratkaisi Suomen mestaruuden turkulaisille. Nyt FC Interillä on mahdollisuus tehdä uutta turkulaista palloiluhistoriaa ja samalla voittaa seuralleen ensimmäinen Suomen mestaruus.
On kolme vaihtoehtoa. Joko FC Interin Jaro-ottelu siirretään vuorokaudella eteenpäin tai kaikki kolme mitalisijoitusten kannalta tärkeät ottelut (Inter-Jaro, IFK Mariehamn-Honka, HJK-FC Lahti) siirretään pelattavaksi myöhemmin. Kolmas vaihtoehto olisi, että kaikki viimeisen kierroksen ottelut siirretään pelattavaksi uuteen ajankohtaan.
Toista kauttaan FC Interiä valmentanut hollantilainen Job Dragtsma on ehdottomasti sitä mieltä, että ottelua ei voida pelata. Lyhytsyöttöpeliin luottava turkulaisjoukkue olisi vaikeuksissa vetisellä kentällä. Ottelun päätuomari ja Vuoden liigatuomari Tero Nieminen tekisi lopullisen päätöksen.
Vielä pari tuntia ennen ottelun alkua tuomaristo käy testaamassa henkilökohtaisesti pallon kulkua märällä kentällä. Heidän mielestään tai sitten liigan painostuksesta kenttä katsotaan kelvolliseksi – huolimatta, että Olympiakatsomon puoleinen kenttäalue on veden peitossa, eli on käytännössä pelikelvoton. Sitä ei vielä tässä vaiheessa oivalleta, että sade vain yltyy ja kenttä muuttuu ottelun aikana entistä kurjemmaksi pelata.
Mitähän miettivät tilanteesta vierailijoiden FC Jaron valmentaja Mika Laurikainen ja joukkueen kärkipelaaja sekä kippari Mikko Hyyrynen, jotka molemmat tulevat pelaamaan vielä lukuisia otteluita Interiä vastaan paikalliskilpailija TPS:n peliasussa. Turkulainen ja FC Interin jalkapallohistoria olisi kirjoitettu toisin, jos parivaljakko olisi onnistunut muuttamaan Jaro-ottelun lopputulosta.
– Olihan siinä lisälatausta, kun vastassa oli paljon tuttuja pelaajia. Itse pelillä ei ollut suurta merkitystä Jarolle. Joukkueeltamme kysyttiin mielipidettä, voidaanko ylipäätään pelata. Meillä oli viimeisen ottelun jälkeen varattu kauden päätösristeily eli halusimme pelata pelin pois. Rehellisyyden nimissä kenttä ei ollut pelattavassa kunnossa. En muista, oliko itselläni ottelussa kunnon maalipaikkaa. Yksi pilkku jäi meiltä kuitenkin viheltämättä, muistelee Hyyrynen.
Paljon on tapahtunut ennen kuin mestaruus ratkaistiin lopullisesti Turun Kupittaalla.
FC Inter aloitti kauden hyvin. Alkukauden tappioton putki kesti seitsemäntoista ottelua, joista moni oli tosin päättynyt tasapeliin. Joukkueella olisi ollut mahdollisuus varmistaa mestaruus jo ennen päätöskierrosta, mutta Interin kolme viimeistä ottelua olivat kasvattaneet pistesaldoa vain kahdella. Inter oli hävinnyt vierasottelunsa Tampereen Unitedille, mutta se oli vasta Interin kauden toinen tappio. Yhteensä yhdeksän kauden ottelua olivat päättyneet tasapeliin. Loput olivat voittoja.
Kauden kaksi voittoa tuli paikallisvastustaja Turun Palloseurasta. Inter oli lähes loppuun myydyissä Kupittaan derbyissä murskaavan ylivoimainen, voittaen molemmat ottelut suurinumeroisesti (4-0, 3-0). TPS:n päävalmentajana oli Martti Kuusela.
Ja sitten itse syksyn ratkaisuotteluun.
Ennen viimeisen kierroksen ottelua Inter on sarjakärjessä pisteen edellä Honkaa, joka matkaa IFK Mariehamnin vieraaksi ja tarvitsee välttämättä voiton. Vaikka Inter häviäisi, ei tasapelikään riittäisi Hongalle.
Eräs ratkaisuottelun tärkeimmistä pelaajista on Severi Paajanen, keskikentän työmyyrä, jota mediassa tituleerataan nimellä ”kauden kohupelaaja”. Paajanen pelasi Interissä kausina 2007-2014 yhteensä 221 ottelua tehden parikymmentä maalia. Suomen mestaruuden lisäksi Paajanen sai pari himmeämpää hopeamitalia. Mestaruuskaudella Paajanen teki seitsemän osumaa, vain yhden vähemmän kuin Interin mestaruuskauden paras maalintekijä Mika Ojala.
Otteluolosuhteet tai pikemminkin epätietoisuus vielä pelipäivänäkin rassasi Interin pelaajia.
– Kun ei ollut varmuutta pelataanko vai eikö pelata, se aiheutti pelaajissa eniten hämminkiä. Olimme odottaneet ratkaisevaa ottelua edellisestä MyPa-pelistä lähtien, joten kaikkien halu pelata loppuhuipennus oli iso. Toisaalta olimme pelanneet koko kauden lyhytsyöttöpeliä ja sitä Kupittaan pelipäivän olosuhteet eivät tukeneet. Eli järjellä ajateltuna ottelu olisi pitänyt meidän kannalta siirtää. Joukkueen fokus oli kuitenkin pelaamisen kannalla, tuli taivaalta mitä tahansa, muistelee Paajanen.
Yksi ratkaisuottelun ”Severin” maaleista on se ikimuistoisin. Se syntyy Inter-Jaro -ottelun kuudennella minuutilla Ojalan kierteinen vapaapotku kaartaa Jaron maalille.
– Ei minulla ollut tapana nousta niin ylös. Yleensä olin varmistavassa roolissa. Huomasin, että tällä kertaa kenttätasopaino mahdollisti nousun. Olin vielä vartioimaton pelaaja. Sliippasin Ojalan keskityksestä märän pallon maaliin.
Paajanen on mukana myös Interin toisessa maalissa. Kun ottelua on enää muutama minuutti jäljellä, Paajanen syöttää Domagoi Abrahomivicille, joka varmistaa maalillaan mestaruuden turkulaisille.
Mestarijoukkueessa on tietysti aina laadukkaita pelaajia. Näin myös Interin vuoden 2008 joukkueessa. Heistä keskikentän Dominic Chatto valitaan koko liigan parhaimmaksi pelaajaksi ja Patrick Bantamoi parhaaksi maalivahdiksi. Liigan paras puolustaja toista vuotta peräkkäin on Jos Hooiveld ja parhaaksi keskikenttäpelaajaksi valitaan Mika Ojala. Vuoden liigavalmentajan titteli menee tietysti Job Dragtsmalle.
Interin tuleva seuraikoni Timo Furuholm on mestaruuskaudella pitkään loukkaantuneena. Jaro-ottelussakin pitkätukkainen porilainen tulee vaihdosta kentälle vasta ottelun viimeisten minuuttien ajaksi.
Kysytään Paajaselta, mikä juuri tästä FC Interin joukkueesta teki Suomen mestarin?
– Joukkueen runko itseni lisäksi (muun muassa Mika Mäkitalo, Mika Ojala, Joni Aho, Sami Sanevuori, Ville Nikkari, Timo Furuholm, Joni Kauko, Jermu Gustafsson) oli pelannut pitkään yhdessä sekä miesten otteluita Interissä että myös reservijoukkue VG-62:ssa. Sitä ennen myös A- ja B-junioripelejä. Nykyään vastaava on harvinaista. Runkopelaajien lisäksi joukkue sai hyvät ulkomaan vahvistukset ja tietysti myös hyvän valmennuksen.
– Vuonna 2007 alkoi myös valmentaja Dragtsman myötä rakentua FC Interin seuraidentiteetti uudestaan. Se oli meille nuorille pelaajille onni, kun pääsimme näyttämään mitä osaamme. Inter sai seuran omista ja Turun lähialueen pelaajista jatkuvuutta useaksi vuodeksi Veikkausliigaan.
– Emme lähteneet kauteen mestarisuosikkina. Kun voitimme ensin Liigacupin, vieläpä TPS:n finaalissa, huomasimme, että pystymme voittamaan kenet tahansa. Kauden mittaan, kun voittoja alkoi tulla, paikallisottelut mukaan lukien, itseluottamuksemme kasvoi.
– Vaikka kauden aikana joku pelaaja puuttui, silti voitimme. Vaikka jouduimme paikkaamaan pelipaikkoja varamiehillä, silti onnistuimme. Valmennus oli laatinut joukkueelle sellaisen taktiikan, mikä sopi juuri meille. Esimerkiksi Joni Ahosta kehittyi nouseva laitapakki. Sellainen oli siihen aikaan Veikkausliigassa vielä harvinaista.
Mikä teki Job Dragmasta mestarivalmentajan?
– Hän luotti pelaajiinsa, vaikka meillähän ei ollut paras joukkue Veikkausliigassa vielä kaudella 2007. Dragtsma antoi meille aikaa kasvaa omiin rooleihin. Mokastaan huolimatta nuori pelaaja sai uuden mahdollisuuden. Päivittäisen tekemisen vaatimustaso nousi. Toiminnasta tuli ammattimaisempaa.
Nigeriassa syntynyt puolustava keskikenttäpelaaja Dominic Chatto pelasi Interissä toista kauttaan. Nuorena junioriakatemiavuosiensa jälkeen kotimaansa sarjoissa pelannut Chatto hän pääsi 2005 näytille Englannin Valioliigan Blackburniin. Sopimus kariutui siihen, kun Chatto ei saanut Englantiin työlupaa.
Nigerialainen saapui Turkuun lyhyen Oulu-visiitin jälkeen. Vaikka ikää oli pelimiehellä vasta runsas parikymmentä vuotta, Chatto ansaitsi liigan parhaan pelaajan palkinnon. Samaa mieltä on myös joukkuekaveri Paajanen.
– Chatto oli iloinen ja naurava kaveri. Hänen vieressä oli mahtava pelata. Chatto oli joukkueen puolustuksen suojelija ja hyökkäyksen käynnistäjä. Hän pääsi tiukemmistakin paikoista pois ja uskalsi lähteä ylöspäin. Ankkuripelaajana hän hoiti isoa tonttia.
Millainen oli toppari Jos Hooiveld pelaajana ja ihmisenä?
– Hän oli suurella sydämellä mukana ja toi ammattimaisuutta vaatimalla paljon myös pelikavereiltaan. Harjoituksissakin hän halusi olla aina paras. Pelatessaan hän halusi tehdä voiton eteen mitä tahansa. Treenien jälkeen erittäin sosiaalinen Hooiveld oli ensimmäinen, joka kyseli mitä tehdään yhdessä illalla. Hän oli pelaaja, joka johti porukkaa kentällä ja kentän ulkopuolella, vaikka ei ollutkaan joukkueen kapteeni. Hooiveld teki myös komean uran Interin jälkeen aina Valioliigaa myöten. Uraan mahtuu useampikin mestaruus eri seuroissa.
Mestaruuskaudella Paajasta tituleerattiin mediassa nimellä ”kauden kohupelaaja”. Mitähän tällä tarkoitetaan?
– Ilmeisesti sitä, kun odotukset muiden silmissä eivät osaltani olleet suuria. Kauden alussa seurasin otteluita lähinnä vaihtopenkin puolelta, mutta onnistuin vakiinnuttamaan paikkani avauskokoonpanossa. Tein joukkueessa toiseksi eniten maaleja. Kauden viimeiset ottelut menivät minulta erityisen hyvin. Kruununa tietysti Jaro-peli, jossa tein yhden maalin ja syötin toisen.
Kausi 2008 mestaruuksineen oli ikimuistoinen myös Ultraboyz-ryhmän pitkäaikaiselle jäsenelle Risto Nummelalle.
– Järjestimme ottelupäivänä ensimmäisiä kertoja kannattajakulkueen Turussa halki kaupungin. Se oli siihen aikaan erikoista. Lähdimme eräästä keskustan baarista ja kuljimme poliisien seuratessa kohti Kupittaata. Myös meillä oli epätietoisuutta vielä ennen marssia, pelataanko peliä lainkaan. Sitä toki toivoimme, muistelee Nummela.
– Kannattajat sijoittuivat Olympiakatsomon puolelle ja pääsin YLE:n haastateltavaksikin. Ottelussa erikoista oli se, kun kaikki katsomoissa kannustivat Interiä, eivätkä pelkästään vain tosikannattajat. Silloin toivoin, voi, kun Turussa olisi aina sellaista jalkapallo-otteluissa.
– Joukkueen jatkot olivat ravintola Blancossa. Paikalla olivat pelaajat ja kannattajat, sikin sokin ja kaikilla oli hauskaa. Siihen aikaan joukkue ja kannattajat olivat enemmän samaa porukkaa kuin nykyisin. Yhtä perhettä. Tunsimme hyvin toisemme.
Interin joukkueeseen kaudella 2008 kuuluivat: Patrick Bantamoi, Jussi Nuorela, Jos Hooiveld, Diego Corpache, Jermu Gustafsson, Teemu Turunen, Guillano Grot, Antonio Correia, Timo Furuholm, Oskari Forsman, Joni Aho, Severi Paajanen, Domagoj Abramovic, Mika Ojala, Ats Purje, Dominic Chatto, Arttu Seppälä, Sami Sanevuori, Ville Nikkari, Joni Kauko, Ville Mäkilä, Felix Åkerlund, Mika Mäkitalo, Henri Lehtonen ja Soga Sambo.
Yleisökeskiarvo: 4432 (eniten FC Inter-FC Lahti, Jari Litmanen, 8437)
Paikallinen Turun Sanomat kirjoitti FC Interin mestaruuden jälkeen seuraavasti:
”Turku on Suomen kiinnostavin jalkapallokaupunki. FC Interin Suomen mestaruus vain kruunasi jo muutaman vuoden vallinneen tosiasian. Turussa on kaksi huippujoukkuetta, uusi Veritas Stadion ja suurimmat yleisömäärät. FC Interin mestaruus vauhdittaa jalkapallobuumia entisestään. Stefan Håkansin määrätietoinen panostus kantaa nyt hedelmää, varsinkin jos joukkueen menestys jatkuu tämän jälkeen kansainvälisillä kentillä. Siinä on haastetta myös kaupungin aikaisemmalle mahtiseuralle Turun Palloseuralle, jolla pitäisi myös olla kaikki edellytykset taistella jalkapallon Suomen mestaruudesta ensi vuonna.”
Näin siis tarinoitiin vielä runsas kymmenen vuotta sitten. Toisin kävi.
Valokuvat Tero Wester
