VARSINAIS-SUOMI / PERNIÖ – Muutaman tuhannen asukkaan Perniössä on peräti neljä kirkkoa. Niistä vanhin rakennettiin Yliskulman syrjäkylään jo ennen Perniön kirkonkylässä sijaitsevaa keskiaikaista harmaakivikirkkoa. Kaksi muuta Perniön kirkkoa ovat Teijon ruukin kirkko ja Kosken ruukin kirkko. Viimeksi mainittu on yhä yksityinen.
Perniön Pyhä Laurentiukselle eli Laurille omistettu kivikirkko rakennettiin keskiajalla 1400-luvulla. Kirkko on komea, mutta se voisi olla vieläkin komeampi. Nimittäin alun perin Naantaliin perustettua birgittalaisluostaria suunniteltiin Perniöön. Näin ei käynyt, mutta perniöläiset saivat kuitenkin näyttävän kirkon 1400-luvun lopulla.
Perniön kirkossa on paljon samaa kuin Kemiön kirkossa. Molemmilla kirkoilla olikin rakennusvaiheessa sama mestari, Pietari Kemiöläinen (Petrus Murator). Hän on vastannut Varsinais-Suomessa myös Sauvon kirkon sekä Turun tuomiokirkon holveista.
Perniössä samalla paikalla oli aluksi puukirkko ja purkamisen jälkeen sen kivinen sakasti jäi lisättäväksi uuteen kirkkoon. Perniön kirkko on säilyttänyt melko hyvin keskiaikaisen ilmeensä niin sisältä kuin ulkoakin. 1800-luvulla ikkunoiden määrää lisättiin. Kun kirkon lattian alle hautaaminen lopetettiin, kirkon lattiaa voitiin vainajien poistamisen jälkeen laskea metrin verran. Samalla kirkkoon saatiin pysyvät penkit ja lattiat.
Kolmilaivaisen kirkon kahdeksankulmaisten pilareiden kannattelemista holveista yksi on peräti 40-jakoinen. Kirkosta löytyy myös 32-jakoinen holvi. Melkoinen taidonnäyte rakentajilta. Ulkoseinien tiilipäätyjen koristelu risteineen ja komeroineen on hyvin samanlaisia kuin Itä-Uudenmaan kirkoissa.
On kirkkokohtaisia eroja, mutta Suomen keskiajalla rakennetut kivikirkot ovat pohjaratkaisultaan hyvin samanlaisia. Runkohuoneet ovat pitkänomaisia itä-länsi-suuntaan rakennettuja. Kuori alttareineen on itäpäädyssä. Sakasti sijoitettiin runkohuoneen pohjoispuolelle sen itäosaan lähelle alttaria. Asehuone eli eteinen tuli länsipuolelle ulkoseinän keskelle. Kellotorni sijoitettiin yleensä kirkkorakennuksen ulkopuolelle.
Jyrkkään rinteeseen rakennettu Perniön torniton ja suorakaiteenmallinen pitkäkirkko noudattaa tuttua kaavaa.
Oleellinen ero keskiajan kivikirkkojen välillä tulee holvien ja sisäseinien katolisen ajan maalauksissa. Osaan ei vihkiristejä lukuun ottamatta tullut lainkaan piirroksia. Osaan tuli, mutta uskonpuhdistuksen myötä maalaukset peitettiin kalkkikerrosten alle.
Perniön kirkko kuuluu niihin kirkkoihin, missä keskiajan maalaukset on otettu uudestaan esiin ja restauroitu. Myös useampi alkuperäinen vihkiristi on säilynyt.
1400-luvun tunnetuimpia kirkkokuvien maalaamiseen erikoistuneita ammattimaalareita kutsuttiin nimellä Taivassalon maalariryhmä. Nimitys tulee siitä, kun ilmeisesti ryhmä koristeli Varsinais-Suomessa ensimmäiseksi Taivassalon kivikirkon. Oletettavasti yksi ryhmän jäsenistä vastasi myös Perniön kirkon maalauksista. Häntä on kutsuttu Perniön mestariksi.
Kirkkomaalaukset eivät olleet pelkästään koristeita, vaan alun perin niiden tarkoitus oli toimia saarnan asemassa, ikään kuin opetustauluina.
Kirkolle lahjoittaminen oli maassamme pitkäaikainen tapa kristillisessä perinteessä, etenkin katolisella aikakaudella. Lahjoittajan tavoitteena oli oman sielunpelastuksen varmistaminen. Monelle oli tärkeää myös tulla muistetuksi kuoleman jälkeen. Tätä helpotti, jos kirkossa oli lahjoittajan lahjoittamia esineitä, jopa oma kookas hautamuistomerkki. Saattoipa koko kirkkokin olla paikallisen varakkaan aatelisherran rakennuttama.
Tässä suhteessa Perniön kirkko ei eroa muista Suomen kirkoista, sillä paljon esineitä on saatu lahjoituksina. Esimerkiksi alttarilla sijaitseva seinätaulu, epitafi, on lahjoitettu kirkolle. Siinä olevan maalauksen on tehnyt Lars Myra vuonna 1703. Hän oli kiertävä turkulainen maalarimestari, jonka teoksia näkee eri kirkoissa, muun muassa Sauvon ja Paimion kirkon lehtereissä.
Katosta riippuva puinen krusifiksi on 1300-luvun alkupuolelta. Perniön kirkossa oli säilynyt useita keskiaikaisia puuveistoksia, jotka kahta lukuun ottamatta on siirretty Kansallismuseoon. Veistoksista vanhin 1250-luvun Pyhä Laurentius -veistos on vuoden 1250 tienoilta. Osa vanhoista puuveistoksista on yhä esillä kirkossa.
Perniö on ollut perinteinen aateliskartanoiden aluetta. Niinpä kirkossa on ollut esillä useita aatelisten hautausvaakunoita. Muutama on vielä jäljellä.
Eräs kirkon erikoisuus on yksi Suomen vanhimmista kirkkolaivoista. Nyt sitä säilytetään kunnostettuna lasivitriinissä. Harvinaisuus on myös katoliselta ajalta peräisin oleva Turun messukirja, oman aikakauden 1400-luvun lopun opaskirja.
Perniö ja paikallinen seurakunta liittyivät osaksi Salon kaupunkia kuntauudistuksen yhteydessä vuonna 2009.
PERNIÖN KIRKKO
Osoite: Lupajantie 6, Perniö.
LUE MYÖS: Mathildedalin ruukkikylä palvelee nyt matkailijoita
LUE MYÖS: Vitsinä syntynyttä Muovikassimuseota ei oikeasti ole edes olemassa – silti se on Suomen ainoa
LUE MYÖS: Perniön Nostalgia-automuseo on yhden miehen intohimoin synnyttämä
LUE MYÖS: Perniön museo kuuluu kotiseutumuseoiden eliittiin
LUE MYÖS: Ei tullut vedenpaisumusta – tuli Teijon yksityinen kirkko
LUE MYÖS: Teijon ruukkikylä on valittu Vuoden kyläksi
LUE MYÖS: Yliskylän puukirkon sisätiloissa on erityisen harras tunnelma
