– Kuka helvetti toi on?
Kas, siinä Raision Loimun jäyhänliiton serbivalmentaja Dragan Mihailovicin kysymys, kun kesällä 2016 Naantalissa järjestettyyn tryout-tilaisuuteen saapui omanlaisensa ilmestys, vieläpä vartin myöhässä. Nuorella kaverilla oli rennosti kesäinen lierihattu päässä ja yllä kauluspaita – ikään kuin olisi tullut harjoituksiin suoraan baarin ulkoterassilta.
Aapeli Kouki oli tehnyt näyttävän sisääntulon Loimun lentopallotreeneihin.
– Pitää paikkansa. Asuani en muista, mutta arvioin ajomatkani väärin, joten saavuin paikalle myöhässä, muistelee Kouki.
Aikuisiän kynnyksellä ollut 18-vuotias boheemi nuorukainen ei tehnyt olemuksellaan aluksi vaikutusta kokeneen valmentajan silmissä. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen tilanne olikin jo toinen, kun serbivalmentaja ilmoitti haluavansa kyseisen pojan joukkueeseensa.
Sen jälkeen kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti. Kysytään Aapelilta, mitä oikein tapahtui.
– Dragan ei ehkä tullut kaikkien nuorten kanssa toimeen, mutta itse tulin. Minulla ei vielä silloin ollut oikein käsitystä ammattimaisesta treenaamisesta. Harjoittelun ohella tein paljon töitä ja Dragan ymmärsi sen. Tilanne muuttui, kun Loimulle tuli kesken kauden uusi valmentaja, italialainen Daniele Capriotti. Hän ei ymmärtänyt lainkaan tilannettani. Aika monet harjoitukset missasin. Ymmärrän kyllä, miksi hän ei tykännyt. Kauden jälkeen lentopallon pelaaminen jäi sitten minulta pitkäksi aikaa.
Aapeli on Koukin lentopalloon hurahtaneen perheen kolmesta veljeksistä nuorin. Isoveli Eemeli, nykyisin Aapelin pelikaveri Loimussa, on edennyt urallaan aina maajoukkueeseen asti. Keskimmäinen veljeksistä Akseli on menestynyt beach volleyn eli rantalentopallon parissa.
Kerrotaan, että olet Koukin veljeksistä lahjakkain, mutta olet ollut myös laiskin harjoittelija. Miten itse kommentoit?
– Tämäkin pitää paikkansa, mutta vain tähän kauteen asti. Tällä kaudella olen harjoitellut sata lasissa.
Palataan toviksi Loimun viime otteluun, jossa vastustajana oli Perungan Pojat Rovaniemeltä. Aikaisemmissa otteluissa vähemmälle peliajalle jäänyt hakkuri Aapeli Kouki oli nostettu aloituskuusikkoon. Kerttulan palloiluhallin ylimmälle penkkiriville asti aisti, miten Aapeli nautti pelaamisesta. Hymy oli herkässä. Ja miksi ei olisikaan ollut, sillä ottelun parhaana palkittu pelaaja teki viisitoista pistettä.
– Oli tärkeää, että sain muutaman onnistumisen heti ottelun alkuun. Se kasvatti itseluottamustani ja nautin pelaamisesta. Sain näyttää, mitä osaan.
Kyseisessä ottelussa koettiin harvinainen tilanne, sillä kuusi vuotta vanhempi isoveli Eemeli ja pikkuveli Aapeli pelasivat ensimmäistä kertaa samaan aikaan avauskuusikossa Mestaruusliigaa.
– Tällä kaudella olemme olleet kerran yhtä aikaa kentällä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme molemmat avauksessa. Onhan se hauskaa, kun isoveli pelaa samassa joukkueessa, mutta eipä se minun omaan pelaamiseeni juurikaan vaikuta. Eemeli on pelissä yksi pelaaja muiden joukossa.
Kun aikoinaan lupaava alku Loimun Mestaruusliigajoukkueessa karahti kiville, Aapelin lentopalloharrastus ei jäänyt lopullisesti. Sarjataso tosin vaihtui alasarjoihin. Muun muassa viime kautena Kouki pelasi harrastusmielessä TUTO Volleyn kakkosjoukkueessa kakkossarjaa. Viimeisten sarjapelien aikana tuli kutsu saman seuran ykkösjoukkueeseen. Liigajoukkue kaipasi täydennystä sairastuneiden pelaajien tilalle. Kouki lähti mukaan ja teki heti ensimmäisessä ottelussaan ”kylmiltään” viisitoista pistettä.
Tällä ottelulla lienee ollut iso merkitys jatkourasi kannalta?
– Kakkossarja oli jäänyt tauolle koronan takia. Olin ollut kolme kuukautta pelaamatta ennen kutsua Tuton liigajoukkueeseen. Yhden aamuharjoitusten jälkeen pääsin pelaamaan liigaottelua. Ajatus oli, että menee, miten menee, mutta hyvin se menikin. Tällä ottelulla oli tärkeä merkitys sille, miksi nyt pelaan Loimussa. Kipinä syttyi.
Viime kauden jälkeen Loimun puheenjohtaja Jukka Rajakangas sai mielenkiintoisen puhelun. Langan toisessa päässä oli Aapeli Kouki. Rajakankaalle entuudestaan tutulla pelimiehellä oli yksinkertainen kysymys esitettävänä: Saanko tulla kokeilemaan vielä uudestaan?
Ei kahta sanaa, etteikö olisi saanut.
– Koukin kaikki veljekset ovat hyvin lahjakkaita urheilijoita. Heistä Aapeli on varmasti teknisesti lahjakkain. Hänellä on tosi hyvät mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessa. 25-vuotiaan Aapelin kohdalla Loimun kannattaakin miettiä pidemmälle tulevaisuuteen. Sitä paitsi, urheilu tarvitsee aina hyviä persoonia, toteaa Rajakangas.
Miten itse kommentoit siirtoa Loimuun?
– Tutossa pelattu yksi liigapeli oli yksi tärkeä tekijä. Toinen syy oli tyttöystäväni. Hän kehotti minua yrittämään uudestaan. Olin kesällä sattumalta samassa paikassa syömässä Väinö Rahkon kanssa. Hän kertoi, että kuubalainen hakkuri ei pääsekään Suomeen. Soitin sen jälkeen valmentaja Mika Rantaselle ja hän pyysi tulemaan harjoituksiin.
Maajoukkuepelaaja Joonas Jokela pelaa samalla pelipaikalla. Miten koet tilanteen?
– En yhtään ihmettele, miksi Jokela on yksi parhaimmista pelaajista. Minun on vaikea saada jalkaa väliin. Kaikista saamistani näyttöpaikoista pitää kuitenkin olla kiitollinen ja yrittää parhaansa. Olen innokas jatkamaan Loimussa tämän kauden jälkeenkin. Olen nauttinut koko kaudesta, vaikka peliaikaa ei ole tullut paljoa. Koen, että olen kehittynyt tällä kaudella.
Mikä on tavoitteesi lentopallossa?
– Haluan katsoa, mille tasolle yllän nyt kun harjoittelen hyvin. Voimaharjoittelukin, mitä en ole juurikaan ennen tehnyt, on vienyt minua eteenpäin. Lähitavoitteeni on vakiinnuttaa paikka avauskokoonpanossa. Tähtäin on ensikaudessa.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Se on viimeisin otteluni PerPoa vastaan Loimussa tai sitten se, kun pääsin pelaamaan Tutossa yhden Mestaruusliigaotteluni. Eipä noita saavutuksia itselleni ole vielä paljoa tullut.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Ei niitä juurikaan ole, mutta sanotaan se, kun viime kaudella Tutossa pelatessani hävittiin kakkossarjassa ratkaiseva pudotuspeli. Silloin harmitti.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Olen rohkea pelaaja, joka ominaisuus voi olla joskus heikkouskin. Osaan huonostakin paikasta lyödä palloa ja osaan tehdä rohkeampiakin ratkaisuja. Joskus se voi tosin olla virhekin. Toinen vahvuus on tullut iän myötä, eli pystyn keskustelemaan avoimesti asioista esimerkiksi valmennuksen kanssa. Nuorempana tuli oltua impulsiivisempi. Joka osa-aluetta voi aina kehittää, esimerkiksi treenaamalla aina täysillä.
Onko sinulla ollut lentopallossa esikuvia?
– Eipä juuri ole sellaista ollut, mutta valitaan Mikko Oivanen.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen aikoinani harrastanut mäkihyppyä. Niko Kytösaho oli seurakaverini. Lehdessä oli ilmoitus mahdollisuudesta päästä kokeilemaan hyppäämistä. 28 metriä on ennätykseni. Kaikki eivät myöskään tiedä, että minulla on ukrainalainen tyttöystävä. Lisäksi harva lentopalloilija ehkä harrastaa minun laillani pianonsoittoa.
