Valikko Sulje

Tohtori Ikosen lätkäura on poikkeuksellinen

Jopa superpositiivisen Juhani Ikosen ilme on huolestunut oman joukkueen pelin takerrellessa. Jääkiekkoleijona, kirurgian erikoislääkäri ja TPS:n jääkiekkojoukkueen lääkäri Ikonen on voittanut jo ennätykselliset yhdeksän Suomen mestaruutta yhden maailmanmestaruuden lisäksi.

Yhdeksän Suomen mestaruutta, hei! Mestarivalmentaja Hannu Jortikankin meriitit kalpenevat TPS-ikoni Juhani Ikosen mestaruuksien rinnalla. Kun tohtori Ikosen yhdeksän mestaruuden lisäksi listaan lisätään useat arvokisamitalit mukaan lukien vuoden 1995 maailmanmestaruus, voidaan yhden miehen lätkäsaavutusta pitää ainutlaatuisena.

Ei siis liene epäselvyyttä, kenen seuraikonin TPS-logolla koristeltu musta pikkutakki tulisi seuraavaksi ikuistaa Turkuhallin orsille!

Kirurgian erikoislääkäri Ikonen tuli jääkiekon pariin jo viime vuosituhannella. Ura alkoi vuonna 1983 TPS:n jääkiekkojoukkueen lääkärinä ja jatkuu yhä edelleen. Pelaajat ja valmentajat ovat vaihtuneet useaan kertaan, mutta ”Jussi” pysyi TPS:n vaihtoaition takana.

Seuratyön ohella Ikosen ammattitaitoa on tarvittu lukuisissa jääkiekon arvokisoissa aina 20-vuotiaiden maajoukkueesta alkaen. A-maajoukkueen lääkärinä Ikonen ehti kiertää arvokisoja 1980-luvun lopulta aina vuoteen 2003. Olympiajoukkueen lääkärinä Ikonen oli neljästi. Syystäkin hänet on aateloitu ensimmäisenä urheilulääkärinä Jääkiekkoleijonaksi.

Ikosen uran pituus on harvinaisuus. Hän on saanut aitopaikalta seurata vuosikymmenien aikana, miten kotimainen jääkiekko on kehittynyt amatööriurheilusta kohti ammattilaisuutta. Lääkärinä Ikosen näkökulma on lajiin täysin poikkeuksellinen. Suhde pelaajiin on erilainen kuin valmentajilla. Joukkuelääkäri on usein myös tärkeä kuuntelija.

Ikosen matkan varrelle on osunut monta erilaista valmentajaakin.

– 1990-luvulla Tepsiä valmensi venäläistaustainen kova kurinpitäjä Vladimir Jursinov ja samanaikaisesti maajoukkuetta valmensi ruotsalainen ”Kurre” Lindström. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, mutta silti molemmat voittivat mestaruuden, kertoo Ikonen.

Monta kulissien takaista hauskaakin sattumusta olisi kerrottavana jälkipolville. Hippokrateen vala sitoo kuitenkin tämän kaiken nähneen lääkärin värikkäimpiä tarinoita. Jo pelkästään legendaarisista neuvostoajan Izvestija-turnauksista olisi monta kultaista muistoa kerrottavana.

Miten tulit mukaan TPS:n toimintaan?

Kolun Timo pyysi mukaan. Itse aktiivisena liikkujana minua kiinnosti urheilu. Lähdin mukaan ja nyt on kulunut 34 vuotta.

Mikä yhdeksästä Suomen mestaruudesta on jäänyt parhaiten mieleen?

– Viimeisin vuoden 2010 mestaruus oli poikkeuksellinen. Pudotuspelien alkaessa emme olleet suosikkeja. Lukon pelaajat uhosivat lehdessä, miten voittaisivat meidät. Lehtiartikkeli monistettiin pukukopin seinälle. Lukko ei voittanut ainuttakaan pudotuspeliottelua.

Kuka pelaajista on jäänyt erityisesti mieleen?

Hannu Virta, Saku Koivu ja Tomi Kallio ovat olleet suuria johtajia. Esimerkiksi Virta oli palatessaan NHL:stä dominoiva pelaaja, joka vei joukkuetta eteenpäin. Saku oli tinkimätön harjoittelija, joka vaati paljon itseltään ja muilta. Kalliosta on jalostunut ulkomaalaisvuosien aikana hieno ihminen.

Vuonna 1995 Suomi voitti maailmanmestaruuden. Mikä mielestäsi teki Suomen joukkueesta silloin erityisen?

– Tupu-Hupu-Lupu-ketju oli ikäluokkansa lahjakkain. Mukana oli myös kokeneita pelaajia, kuten Raimo Helminen ja Esa Keskinen, mutta pelillinen johtajuus oli jo näillä nuorilla pelaajilla. Edellisten kisojen isot pettymykset ruokkivat vuoden 1995 menestystä. Paljon oli jäänyt hampaankoloon. Kurren tapa toimia oli myös erilainen. Pelaamisen ohella järjestettiin oheistoimintaa, jolla saatiin ajatukset pois lätkästä.

Miten pelaajat ovat muuttuneet urasi alkuajoista?

Jukka “Känä” Virtanen oli ensimmäinen, josta tuli kokopäiväinen kiekkoilija. Alkuaikoina useimmat pelaajat olivat opiskelijoita, monet olivat palomiehiä. Jursinovin aikana Jouko Narvanmaa oli niitä harvoja, joka kävi vielä töissä. Nykypelaajat ovat ammattilaisina atleettisempia, vahvempia, nopeampia ja kansainvälisempiä.

Minkälaisia vammoja pelaajat saivat aikoinaan, millaisia nykyisin?

– Etenkin pudotuspelien aikana kokeneet pelaajat eivät ole koskaan valitelleet vammojaan. Pikkumustelmista ei silloin välitetä. Vuosien aikana pelaajien käyttämät suojukset ovat kehittyneet. Ennen oli paljon ruhjeita kasvoissa, kypärissä ei ollut suojia ja mailat kävivät korkealla. Hanskatkin olivat huonompia. Kämmenmurtumia tuli usein. Nykyään on paljon lonkka- ja nivusvammoja sekä polven ristisidevammoja. Perhostyylin yleistyessä maalivahtien lonkat ovat lujilla.

Vaikka joukkueet pelaavat toisiaan vastaan, auttavatko lääkärit tarvittaessa vastustajankin pelaajia?

Timo Lehkonen, vanha tuttuni, pelasi HPK:ssa. Pudotuspeliottelussa Tepsiä vastaan Timo pyysi ennen ottelua apua kipeytyneeseen olkapäähänsä. Laitoin siihen puudutuspiikin, mutta en voinut kertoa oman joukkueeni valmentajille, että nyt kannattaisi laukaista ylös hanskakäden puolelle.

Juhani Ikosen saavutuksia

9 SM, 4 hopeaa

1 MM-kulta, 5 MM-hopeaa, 1 MM-pronssi

4 olympialaiset

2 olympiapronssia

20-v maajoukkue: 1 MM-kulta, 1 MM-pronssi

Juhani Ikonen ilmestyi TPS:n jääkiekkojoukkueen vaihtopenkin taakse jo vuonna 1983.

Tohtorin prinikkakokoelma on kunnioitusta herättävä.

ETUSIVU