TPS 100 vuotta. Valmentajat ja toimitusjohtajat ovat vaihtuneet tiuhaan, mutta FC TPS:n tiedottaja Heikki Möttönen on ja pysyy. On pysynyt jo parikymmentä vuotta. Siinä ajassa on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Möttönen onkin saanut seurata turkulaisen mustavalkoisen jalkapallon värikkäintä käänteitä aitiopaikalta.
Mika Laurikainen, Kari Ukkonen, Mika-Matti Paatelainen, Martti Kuusela, John Allen, Pasi Rautiainen, Marko Rajamäki, Tommi Pikkarainen ja nyt Jonatan Johansson. Siinä ovat kaikki TPS:n päävalmentajat Möttösen aikakaudelta. Listan ensimmäinen, Laurikainen, on ollut kahdesti edustusjoukkueen päävalmentajana.
– Itselläni on ollut suuri kunnia tehdä yhteistyötä monien mielenkiintoisten valmentajapersoonien kanssa. Kaksi pitkänlinjan valmentajaa, Rajamäki ja Laurikainen, ovat seuran omia ihmisiä, jotka uransa aikana palasivat takaisin kotiseuraansa, kertoo Möttönen.
Myös entisen päävalmentaja Johanssonin tarinan kaari kiehtoo Möttöstä.
– ”Tintti” on Paraisilla syntynyt maakunnan oma poika, joka löi itsensä läpi Tepsissä. Sen jälkeen hän teki komean uran Brittein saarilla, nousi maajoukkueeseen ja pelasi yli 100 maaottelua. Lopulta Johansson palasi takaisin Turkuun, aikoinaan ensin pelaajana ja myöhemmin TPS:n päävalmentajana. Siinä on hieno tarina.
Pitkästä valmentajalistasta Möttönen nostaa vielä kaksi mielenkiintoista nimeä. Toinen heistä on ”Mixu” Paatelainen.
– Ulkopuolelta tulleista valmentajista Paatelaisen aika oli äärimmäisen värikäs ja tapahtumarikas. Hän tuli vuonna 2007 päävalmentajaksi 3+2 vuoden sopimuksella, mutta häipyikin jo ensimmäisen vuoden jälkeen.
Toinen väriläiskä oli tietysti Pasi Rautiainen.
– Rautiaisen ajasta saisi yhden kiinnostavan kirjankin tehtyä. Seurajohto sai varmaan harmaita hiuksia, mutta oman työni kannalta Pasin lyhyt aika oli ihan huikea vuosi. Aina, kun annoin hänelle mikrofonin haastattelua varten, hän oli heti siihen valmis. Intohimoisen ja verbaalisesti lahjakkaan jalkapalloihmisen ulosanti oli todella värikästä.
Aika oli menestyksen kannalta toisenlainen yli kymmenen vuotta sitten.
– Pitää muistaa, että näinä vuosina TPS taisteli mitaleista jokainen vuosi. Yleisökeskiarvot, yli 5 000 katsojaa, olivat Suomen suurimmat.
Jos on ollut Möttösen aikana useita valmentajia, on pelaajien määrä jo moninkertainen. Yksi nimi on ylitse muiden.
– Sami Rähmönen, Turun kaupungin oma poika lähiöstä. Sami tuli vähän puskista edustusjoukkueeseen vuonna 2005. Hän oli aluksi ujo. Haastattelussa haastattelija puhui enemmän kuin Sami. Loppuvuosina osat vaihtuivat. Yhdessä Rähmösen kanssa olen kokenut kaikki nämä vuodet. Ykkösen raskaat kaudet, putoamiset, nousut, ilot ja murheet. Sami on edustanut vain yhtä seuraa, eli hän on oikeasti TPS:n kulttipelaaja.
Elämänsä aikana Möttönen on ollut freelancer-toimittajana monessa mukana, mutta TPS:n tiedottajan työ on pysynyt pitkään vakituisena työtehtävänä. Heikin siirtyminen mukaan TPS:n toimintaan oli osin sattumaa. Petri Jakosesta tuli ensin TPS:n urheilutoimenjohtaja ja pian myös toimitusjohtaja.
– Jakonen oli tiedustellut, tunteeko joku kirjoitustaitoista ihmistä, joka ymmärtää myös jalkapallosta. Saamansa vinkin perusteella hän pyysi minua mukaan lokakuussa 2001. Pyyntö tuli minulle ihan puskista. Tehtäväni oli tuottaa seurasta, seuran pelaajista ja seuran tekemisistä sisältöä sekä palvella tiedotusvälineitä. Olen ollut myös miesten ja naisten kotiotteluissa kuuluttajana.
Jakosen myötä uudet ja raikkaat tuulet puhalsivat Palloseuran toimistolla.
– ”Jako” oli tullessaan tulta ja tappuraa, täynnä energiaa. Seuraa lähdettiin nostamaan. Ensimmäiseen tiedotustilaisuuteen saapui vain kaksi toimittajaa, Heikki Mäki ja Eero Toivola. Jatkoimme sitkeästi ja vähitellen mielenkiinto kasvoi sekä toimittajien määrä alkoi lisääntyä.
Möttönen seuraa ”virkansa” puolesta edustusjoukkueen tapahtumia läheltä. Siinä näkee ja kuulee kaikenlaista, mutta luottamus on säilytettävä.
– Tiedottamisen pitää palvella seuran tulevaisuutta. Avoimuus on hyvä asia, mutta ihan kaikkea ei voi kertoa. Iso asia tässä työssä on luottamus tiedottajaan. Kaikissa seuroissa tapahtuu paljon asioita, mistä vain sisäpiiri tietää. Kahdessakymmenessä vuodessa oppii myös näkemään asioita, vaikka niistä kaikista ei minulle kerrottaisikaan.
Viestintävälineet ovat monipuolistuneet.
– Olen enemmänkin vanhan liiton viestintäihminen, joka hallitsee suomen kielen. Olen parempi tekemään perinteistä viestintää kuin olla koko ajan mukana sosiaalisen median kanavissa. Siitä nuoremmat saavat ottaa enemmän vastuuta.
Viestintä on myös nopeutunut. Pystytkö erottamaan vapaa-ajan työnteosta?
– Pystyn hyvinkin, mutta toisaalta urheiluseuran tapahtumia on paljon iltaisin ja viikonloppuisin. Onhan tämä ammattivalintakysymyskin. Hyvä tiedottaja tiedottaa niin hyvin, että median ei tarvitse turhaan ottaa yhteyttä. Autan toki mielelläni tiedotusvälineiden edustajia.
Moni on oppinut tuntemaan Möttösen FC TPS:n tiedottajana, vaikka hän itse harvemmin tulee esiin. Livelähetyksissä ääni kuuluu, mutta kasvot eivät näy.
– Ei ole tarvetta olla esillä omalla persoonallani. Olen tekninen toteuttaja ja haastateltava on varsinainen kohde.
TPS:n täyttäessä seurana 100 vuotta juhlavuodeksi valmistui päivitetty historiikki seuran satavuotisesta taipaleesta. Aihe oli entuudestaan tuttu Möttöselle, sillä hän on ollut jo aikaisemminkin taltioimassa edustamansa seuran jalkapallohistoriaa.
– TPS on keskimäärin voittanut joka kolmas vuosi jonkun värisen mitalin, tosin viimeiseen kymmeneen vuoteen se ei ole voittanut mitään. Viimeksi olimme pronssilla vuonna 2012. Juhlavuonna olisi ollut kivaa, jos sekä naiset että miehet pelaisivat pääsarjassa.
(Möttönen toimii yhä TPS:n otteluiden kuuluttajana, mutta on siirtynyt syrjään seuran tiedottajan tehtävistä)
