VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Oman kerrostaloni ulko-ovi on tylsännäköinen – niin kuin se on kaikissa 1960-luvulla ja myöhemminkin rakennetuissa kerrostaloissa. Ulko-ovi voisi kuitenkin olla katseenvangitsija. Pääoven sanotaan olevan kodin käyntikortti.
Toisaalta talon ja ulko-oven tulee olla tyylillisesti samaa paria ja yhteneväiset, joten 1960-luvun tehdasvalmisteisen elementtikerrostalon ulko-oven ei oleteta olevankaan koristeellinen.
Toista oli ennen, etenkin yli 100 vuotta sitten.
Aluksi komeassa kerrostalossa asuminen oli ylempien sosiaaliluokkien asumismuoto. Ensimmäisten suurten asuin- ja liiketilojen rakennuttajat olivat varakkaita kauppiaita, liikemiehiä ja kaupungin ylempiä virkamiehiä. Se oli aikaa, kun asuntoon sisälle hanasta tuleva vesi ja vesivessa olivat luksusta. Hissitkin alkoivat yleistyä.
Korkeaa sosiaalista statusta oli hyvä korostaa jo rakennuksen ulko-ovessa. Sen piti erottautua myös talon muista ovista. Kun työvoimakin oli halpaa ja sitä oli hyvin saatavilla, portaikkoa myöten kerrostalojen yksityiskohdista haluttiin tehdä mahdollisimman näyttäviä.
Arkkitehtien ohella taiteilijatkin pääsivät toteuttamaan ideoitaan. Ulko-oven ja porraskäytävien suunnitteluun ja koristeluun käytettiin taitoa, mielikuvitusta ja aikaa sekä rahaa. Ulko-oven merkitys koko talon ilmeelle oli erittäin tärkeä.
Ulko-ovista voi tulkita talon ihmisten tarinaa ja maamme historiaakin. Muodin ohella myös taloustilanteiden vaihtelut ovat määrittäneet oven ulkonäköä. Sotavuosiin asti ovet olivat täyspuisia. Sotavuosien jälkeen niukkuus näkyy pelkistettynä tyylinä ja materiaalien kierrätyksenä. Täyspuuovista siirryttiin rakenteeseen, jonka pystyi jättämään ontoksi. Materiaalia tarvittiin vähemmän, kun ovessa oli vain päällä viilupintaa.
2000-luvulla mukaan tulivat viranomaisten tiukemmat ohjeistukset ja määräykset. Ulko-ovelta vaaditaan tiukkoja energia-arvoja ja turvallisuutta.
Onneksi entisaikojen komeita rakennuksia koristeelisine ulko-ovineen on Suomen vanhimassa kaupungissa Turussa yhä runsaasti jäljellä.
1800-luvun lopulla Carl Ludvig Engelin aikainen empire sai väistyä. Turussakin suosittiin kertaustyylejä. Etenkin yltiökoristeellisia uusrenessanssirakennuksia ilmestyi katukuvaan useampi. Mallia otettiin ulkomailta. Kauppatorin laidan puretut hotelli Phoenix ja Wiklundin paikalla sijainnut Lindblomin talo olivat upeita. Onneksi Turun Säästöpankin firenzeläistyylinen talo ja Turun kauppahalli ovat yhä edelleen olemassa.
1900-luvun alussa Suomeen saapui jugend, jonka ansiosta portaaleissa ja ulko-oven yksityiskohdissa näkyy silmiä hiveleviä kuvioita ja ornamentteja. Suosittuun tyyliin sekoitettiin sopivasti kotimaisen kansallisromantiikan piirteitä. Hjorten, Albatross, Priman talo, Vuorilinna, Biologinen museo jne. ovat jugend-aikakauden turkulaisia klassikkoja.
1920-luvulla siirryttiin jo klassismiin ja yksinkertaisimpiin koristeaiheisiin. 1930-luvun funktionalismin läpimurto korosti entisestään linjakasta yksinkertaisuutta unohtamatta tyylikkäitä yksityiskohtia. Uusi arkkitehtisukupolvi Erik Bryggmanin ja Alvar Aallon johdolla astui esiin.
Minkä rakennuksen sisäänkäynti on Turun kaupungin kaunein?
Vaikea kysymys, sillä kyse lienee makuasiasta. Monet kallistuvat 1900-luvun jugend-taloihin. Tyylisuunta synnytti muotokielen, jossa vain mielikuvitus on ollut rajana. Osa pitää selkeämmästä linjasta. Ohessa on tarjolla viitisenkymmentä turkulaista arvorakennuksen ulko-ovea. Turussa on mistä valita.
