TPS 100 vuotta. Irvileuat kaupungi
lla väittivät, että Kalervo Kummolan oli pakko perustaa oma kiekkojoukkue, kun ei mahtunut pelaamaan Turun Palloseuraan tai Turun Tovereihin. Tehtävä olisi ollutkin nuorelle ”Kalelle” liki mahdoton, sillä ensin olisi pitänyt syrjäyttää Lasse Kiili, Urpo Ylönen ja Jorma Valtonen.
Kiekko-67:n syntyhistorian syyt ovatkin tyystin toiset.
Kummola pelasi maalivahtina alasarjoissa, voitti TUL:n Suomen mestaruudenkin, mutta sai enemmän aikaa kaukalon ulkopuolella. ”Rautakanslerin” matka jääkiekon sikariportaan eliittiin alkoi Turusta. Kummolan ideat saivat turkulaiset kiekkopiirit hetkeksi sekaisin.
Kaksi isoa paikallista seuraa saivat pienen, mutta innovatiivisen porukan kilpailijakseen. Jääkiekon pääsarjassa pelasi 1970-luvun alussa kolme turkulaista joukkuetta: TPS, TuTo ja Kiekko-67. Kummola oli perustamassa jälkimmäistä seuraa.
Kummola oli harrastanut höntsälätkää lapsesta alkaen. Muutto kolmeksi vuodeksi Australian aurinkoon keskeytti pelaamisen. Palatessaan kotiin lähes aikuisiän kynnyksellä jääkiekon harrastaminen jatkui, mutta pelipaikka löytyi nyt maalista. Kaverinsa houkuttelemana Kummola siirtyi ensin Turun Kisa-Veikkoihin ja sieltä Åbo IFK:hon, joka pelasi 1960-luvun lopulla Maakuntasarjaa. Keväällä 1967 ÅIFK nousi Suomisarjaan, toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.
Joukkue sai tuoreita vahvistuksia, kun muutama pelaaja siirtyi Turun Tovereista. Yksi pelaaja tuli Tepsistä. Jo ennen kuin Suomisarja ehti alkaa, ilmaantui ongelmia. TuTo vaati pelaajistaan siirtokorvauksia. Siihen ei ÅIFK:n toimintaa rahoittanut tupakkatehtailija Gilbert von Rettig suostunut. Päinvastoin. Koko ÅIFK:n kiekkotoiminta ajettiin alas ennen kuin sarja ehti edes alkaa.
TuTo lupasi pelaajat ilman siirtokorvausta, jos Kummola perustaisi kokonaan uuden joukkueen. Koko kesän kestänyt epätietoisuus ratkesi, kun noin parikymmentä innokasta nuorta pelaajaa ja kiekkovaikuttajaa ahtautui Kummolan johdolla Saukon baarin kabinettiin perustamaan uutta seuraa. Saukon baari tunnetaan nykyään nimellä Pizzeria Napoli. Samalla Kummola itse siirtyi maalivahdin roolista uuden seuran puheenjohtajaksi.
Seuran tulevasta nimestä oli tiukka äänestys. Nimi ”Korpit” hävisi vain yhdellä äänellä. Hans Martin uhkasi, että hän ei suostu pelaamaan joukkueessa, jonka nimi on Korpit. Nuorempien mielestä se olisi ollut hyvä nimi.
ÅIFK:n jääkiekkotoiminta oli ollut ennen lopettamispäätöstä aktiivista. Seurassa oli muun muassa useita juniorijoukkueita. Kun ÅIFK lopetti jääkiekon, Kiekko-67 sai heiltä paljon vanhoja varusteita, muun muassa peliasut. Siksi Kiekko-67:n värit ovat yhä keltainen ja musta, ÅIFK:n perinteiset värit.
Kummola vastasi uuden seuran varainhankinnasta. Piti keksiä kaikenlaista. Hän järjesti muun muassa näytösotteluita, joissa kohtasivat entisaikojen kiekkokonkarit. Toisinaan vastustajina olivat julkkiksista koottu Zoom. Yleisömenestys oli niin suuri, että se synnytti jopa kateutta isommissa paikalliskilpailijoissa. Mutta oli Kiekko-67:ssakin eräs julkisuudesta tuttu henkilö. Vesa-Matti Loiri toimi ajoittain joukkueen kakkosveskana Kummolan vanhat maalivahdin varusteet yllään.
Kiekko-67 nousi Mestaruussarjaan keväällä 1970, jo kolmantena toimintavuotena. Rahakirstunvartija Kummola oli luvannut noususta palkkioksi pelaajilleen matkan Espanjan lämpöön. Se oli eksoottista vielä siihen aikaan. Ongelma vain oli se, että joukkueen kassa oli tyhjä. Tilanne ratkaistiin ottamalla pankista henkilökohtaista lainaa.
Palkintomatkasta Mallorcalle tuli juuri sellainen kuin etukäteen arvata saattoi. Tauotonta ryyppäämistä. Tappeluiltakaan paikallisten kanssa ei vältytty. Osa pelaajista vietti yönsä putkassa. Onneksi lopulta selvittiin sakoilla.
Kauden 1970-71 sensaatiojoukkue Kiekko-67 oli Mestaruussarjassa muutaman kierroksen jälkeen sarjataulukon kärkipäässä, kun vastaavasti paikalliskilpailijat TPS ja TuTo olivat aloittaneet kauden heikosti.
Viidestä ensimmäisestä pelistä Kiekko-67 voitti kolme. Ensimmäinen ottelu päättyi 7-0 tappioon vieraspelissä Ilvekselle. Turussa ensimmäisessä kotiottelussa vastassa oli HJK:n ”miljoonajoukkue”. Siinä pelasivat Juhani Tamminen, Jorma Peltonen ja Matti Keinonen. Raimo Määttänen oli HJK:n valmentaja. Kiekko-67 hävisi ottelun niukasti HJK:n tekemillä viime hetken maaleilla.
Turkulaiset voittivat kolme seuraavaa peliä, KooVeen, Tapparan ja Tepsin.
Syksyn 1970 ottelu Turun Palloseuraa vastaan oli kuin Daavid vastaan Goljat. Yli 6 000 katsojaa oli todistamassa Kupittaalla, miten pieni altavastaaja voitti yllättäen suurseuran. Historiallinen Mestaruussarjan paikallisottelu päättyi sensaatiomaisesti ”Kuusseiskan” voittoon 4-3.
Sen jälkeen Kummolan joukkue ei saanut koko kaudella enää pinnan pinnaa. Edessä oli pikainen paluu takaisin Suomisarjaan.
Kiekkolegenda Juuso Wahlsten palasi Turkuun, ei pelaajana, vaan TPS:n valmentajana. Hän otti yhteyttä Kummolaan ja ehdotti yhteistyötä. Kummola siirtyi Tepsiin markkinointipäälliköksi ja Kiekosta tehtiin TPS:n farmijoukkue Suomisarjaan. Samalla myös TPS:n A-juniorit siirrettiin Kiekko-67:n organisaatioon. Elettiin aikaa, kun Turussa pelattiin vielä avojäällä ja kiekkoilijoiden kesäharjoittelukin oli vielä kovin vaatimatonta.
Wahlstenin kausi TPS-valmentajana jäi sillä kertaa lyhyeksi, kun hän yllättäen kesällä 1972 siirtyi eksoottisen tarjouksen perässä Barcelonaan. Pikahälytyksenä TPS:n valmentajaksi värvättiin TuTo:sta potkut saanut Matias Helenius. Suurempaa menestystä ei kuitenkaan tullut. Helenius saikin potkut kesken toisen kautensa. Syksy 1973 oli muutenkin haasteellinen, kun TPS joutui pelaamaan Forssassa, koska Kupittaan avojäätä katettiin.
Syksyllä 1974 Kummolan roolista TPS:ssä oli tullut täyspäiväinen. Panokset kasvoivat, kun jo edelliskaudella hankitun Seppo Revon lisäksi joukkueeseen liittyi Lauri Mononen. TPS paransi otteitaan ja yleisöä saapui mukavasti Kupittaan uuteen ”jäähalliin”. Sarjasijoitus oli keväällä 1975 viides. Se oli myös viimeinen Mestaruussarjakausi ennen SM-liigan perustamista.
Keväällä 1975 TuTo ajautui vaikeuksiin. Ensin se putosi sarjaporrasta alemmaksi ja ilmeni myös, että sillä ei ollut taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaa. Joukko nimimiehiä siirtyi 230 000 markalla Tepsiin. Valmentajaksi palkattiin Määttänen, joka oli eräs Suomen ensimmäisistä päätoimisista jääkiekkovalmentajista.
Kummolankin kohdalla tapahtui iso muutos, sillä hänet palkattiin Tampereelle käynnistämään uusi SM-liiga. Kesällä 1975 Kummola toimi osan ajastaan Tampereella ja osan ajastaan vielä Turussa TPS:n palveluksessa.
SM-liiga oli perustettu vain runsaat kolme kuukautta ennen uuden sarjakauden alkua. Tarkoitus oli alun perin, että ensimmäinen kausi pelattaisiin perinteisesti SM-sarjan pohjalta. Liigan uusi toimitusjohtaja Kummola halusi liigan siirtyvän heti pohjoisamerikkalaiseen tyyliin playoffs-peleihin. Kevään aikataulu oli olympiavuoden takia kuitenkin niin tiivis, että ensimmäisellä SM-liigakaudella kaikki ratkaisut pelattiin paras kolmesta -järjestelmällä.
Maaliskuun 19. päivänä vuonna 1976 tehtiin suomalaista kiekkohistoriaa, kun TPS:n Repo teki 2-1 -voittomaalin toisessa finaaliottelussa ajassa 59.39 Tapparaa vastaan Tampereella. SM-liigan ensimmäinen mestaruus tuli Turkuun. Kummola ei ehtinyt nähdä turkulaisten ikimuistoista maalia, sillä hän oli samanaikaisesti hallin sisätiloissa hakemassa pelaajille tarkoitettuja mestaruusmitaleja.
Monen tunnetun pelaajan tilastoihin on merkitty seuraksi Kiekko-67.
Veikko Suominen, Ilkka Mesikämmen, Rauli Tammelin, Reijo Leppänen, Martti Jarkko, Jukka Porvari, Miika Elomo, Timo ja Petteri Nummelin, Marko ja Miikka Kiprusoff, Mikko Sokka, Mikko Eloranta, Jani Kiviharju, Kai Nurminen…lista on todella pitkä. Tilastoihin on ikuistettu reilusti yli 300 ”Kiekkoa” edustanutta pelaajaa.
Vaikka Kiekko-67 on nykyään jäänyt suurseurojen varjoon, on seuran toiminta aktiivista. Itse emoseura on kuopattu, mutta Kiekko-67 juniorikiekko ry. jatkaa seuran perinteitä. Nimestään huolimatta seuralla on myös kaksi Nelosessa pelaavaa aikuisjoukkuetta.
(Teksti perustuu Kale – Rautakansleri -kirjaan)
