TPS 100 vuotta. Ei kahta sanaa, kuka pelaaja oli TPS:n päävalmentaja Jonatan Johanssonin ja urheilujohtaja Mika Laurikaisen ajatuksissa ensimmäisenä, kun oma joukkue oli pudonnut dramaattisten vaiheiden jälkeen Veikkausliigasta.
Kun TPS:n tavoite on nousta mahdollisimman nopeasti takaisin Ykkösestä pääsarjatasolle ja lopettaa loputtomalta tuntuva hissiliike, oli keskuspuolustaja Rasmus Holman nimi saatava ensimmäisenä sopimuspaperiin. Kun Mika Ääritalo ja Sami Rähmönen lopettivat pitkät pelaajauransa, oli selvää, etteikö joukkueen tuleva kapteeni Holma olisi nyt TPS:n palapelissä se ensimmäinen ja tärkein pala.
Kokemustakin löytyy, sillä Holma on ollut nostamassa TPS:ää jo aikaisemmin kahdesti Veikkausliigaan.
– Johansson soitti parin päivän päästä, kun kausi oli päättynyt. En puhelimessa vielä tehnyt päätöstäni, vaan halusin muutaman päivän miettiä. Tiesin, että iso rooli olisi tarjolla, paljastaa Holma.
”Rasse” on niitä harvoja viime kauden joukkueesta, joka olisi Veikkausliigatasoinen pelaaja.
– Muista seuroista ei tullut suoraa tarjousta, mutta useat pelaaja-agentit ottivat kylläkin yhteyttä. Veikkausliiga ei ole minulle itseisarvo, eli en halua lähteä vuoden sopimuksella muualle. En tunne olevani kiertolainen. Itselleni on tärkeäpää joukkue, jolle haluan pelata. Siihen joukkueeseen, mihin menen, siihen haluan myös sitoutua. Kokonaisuus eli kentän ulkopuoliset asiat, kuten perhe, isovanhemmat, tyttöystävä ja opiskelupaikka, ratkaisevat. Ne ovat päätöksen tekemisessä tärkeitä asioita.
Oliko rahalla merkitystä sopimuksen syntyyn?
– Aina löytyy joku summa, mutta olen ajatellut, että se ei ole tärkein syy. Korvauksen suuruudesta kuitenkin näkee, kuinka paljon seura pelaajaansa arvostaa. Mutta loppupeleissä tästä jää kuitenkin vähän käteen. Sen verran saan, mitä ansaitsen.
Holman tekemä kahden vuoden sopimus kertoo hyvin, mikä on päälliköksi kasvaneen topparin merkitys joukkueelle. Sopimuksen myötä Holmasta tuli se pelaaja, jonka ympärille TPS lähtee rakentamaan tulevaisuuden joukkuettaan. Takalinjoille tarvitaan kokemusta, kun muu joukkue tulee olemaan perin nuori.
Vaikka tuleva kausi on Holmalle seitsemäs mustavalkoisissa, ei hän ole vielä seuraikoni. Holma on pelannut TPS:n riveissä vasta vuodesta 2015 alkaen. Seuraikoni hän saattaa kuitenkin olla tulevaisuudessa, vaikka ei olekaan TPS:n oma kasvatti. Ainekset ovat ainakin kannattajien arvostamaksi kulttipelaajaksi.
Holma on edennyt jalkapallourallaan takamatkalta olematta koskaan suuri junnutähti. Turun Nappulaliigan kasvatti siirtyi aikoinaan FC Interiin ja sieltä ÅIFK:n kautta Maskun Palloseuraan.
– Olen syntynyt Kaarinassa, mutta muuttanut 2-vuotiaana Turkuun. Pari vuotta myöhemmin aloitin jalkapallon harrastamisen Hepokullan nappuloissa vuotta vanhemmissa, kun silloin ei ollut omanikäisteni joukkuetta.
Nappuloista tie vei FC Interiin.
– Pelasin Reijo Pihlin valmentamassa Kaupparin joukkueessa, joka lähes sellaisenaan siirtyi FC Interiin. Yksi poikkeus oli Tomas Hradecký, joka meni isoveljensä Lukasin perässä Tepsiin. Suurin osa siitä Kaupparin ikäluokasta on jo lopettanut pelaamisen.
Holma kävi läpi kaikki FC Interin ikäluokat.
– Matti Raho on ollut pisimpään valmentajani Interin junioreissa. Viimeisenä vuonna A-juniorina voitin Suomen mestaruuden joukkueella, jonka kapteenina olin. Samaan aikaan pelasin myös Kakkosta Interin kakkosjoukkueessa Sinimustissa. Hannu Tourun TuTossakin ehdin pelata muutaman ottelun.
Holman jalkapalloura oli tyssätä, kun tie FC Interissä nousi pystyyn.
– Harjoittelin Interin edustuksen kanssa viimeisenä A-juniorivuotena, mutta en koskaan saanut sopimusta Job Dragtsman valmentamaan joukkueeseen. Kun tieni nousi pystyyn Interissä, siirryin Kakkosen ÅIFK:hon, joka oli silloin Leo Tommilan valmentama TPS:n farmijoukkue. Ykkösen nousukarsinnoissa hävisimme Tampereen Ilvekselle, nykyiselle Veikkausliigajoukkueelle.
Seuraavaksi Holma löysi pelipaikan Taponkedon nurmelta.
– Siirryin kahdeksi vuodeksi Maskun Palloseuraan. Se oli myös aikaa, kun tuli tarve hoitaa itselleni opiskelupaikka. Hakasta, Maarianhaminasta ja Tepsistäkin oltiin yhteydessä, mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan tapahtunut.
Lopulta TPS kiinnostui.
– Laurikainen oli Ykkösessä pelanneen TPS:n valmentaja ja pyysi ensin näytille. Eli aika kivistä polkua pitkin olen edennyt. Moni olisi siinä vaiheessa jo luovuttanut. Olen joutunut pitämään aina jalat maassa. Olen oppinut, että kaikki ei tule heti helpolla.
Paikka TPS:n avauksessa ei ollut itsestäänselvyys.
– Laurikaisella oli jo etukäteen kolme muuta topparia valmiina. Aluksi ihmettelin, miksi seura haluaa minutkin. Kauden aikana pelasin kuitenkin Mikael Liespuun kanssa topparina ja Miro Tenho oli laitapakkina. Osan kaudesta olin tosin loukkaantuneena. Seuraavalla kaudella olin jo yhdessä Miron kanssa topparipari.
Joukkueen ”poliisipelaajaksi” kehittynyt Holma antaa kentällä aina kaikkensa. Jämäkkää olemusta korostaa äijämäinen parransänki ja millin terällä siloteltu hiuskuontalo.
– Kesällä minulla oli usein hiukset pois leikattuna. On paljon helpompaa. Ei minua kiinnosta laittaa ennen ottelua pukukopin peilin edessä geeliä hiuksiini.
Kun Holma on itsekin todennut pallokosketuksensa olevan hieman Messiä jäljessä, on tämä puute korvattu asenteella. Ja se on myös nähty.
– Lähtökohta on tietysti aina se, että asenne on kaikilla pelaajilla tapissa. Tykkään pelata kovaa, mutta en pidä sikailusta, esimerkiksi, jos joku yrittää vahingoittaa. Kovaa kuuluu taklata. Taidan olla kuitenkin parempi pallollisena kuin, mitä yleensä oletetaan. Tosin itsekin olen toisinaan vahvistanut tätä käsitystä, toteamalla, että antaa muiden tehdä maaleja, minä pidän huolen, että vastustaja ei tee. Jokaisen pitää pelata omilla vahvuuksillaan ja haluan miettiä aina joukkueen etua.
Holma, kuten moni muukin toppari, on aloittanut uransa muualla kuin puolustuksen viimeisenä lukkona.
– Juniorina pelasin Interissä pitkään kymppipaikalla. Siitä on tultu hieman ”alaspäin”. Olin joukkueen lyhin, kunnes kasvoin pituutta. Vasta A-juniorina pelasin ensimmäistä kertaa topparina. 186 senttiä on keskuspuolustajalle ihan riittävä, etenkin kun puuttuvat sentit voi korvata muulla tavoin. Jos olet kovin pitkä, se on usein pois jostain muusta, kuten ketteryydestä.
Kun TPS putosi aikoinaan Veikkausliigasta, toppariparisi Tenho siirtyi muualle. Oliko sinun siirtosi myös siinä vaiheessa lähellä?
– Sitä on moni kysellyt, kun pelasimme niin paljon vierekkäin. Miro oli lähdössä jo aikaisemminkin. Toki putoaminen pistää aina vähän miettimään ja joitain kyselyjä sain. Halusin kuitenkin jäädä, kun itselläni oli TPS:ssä iso rooli ja Turussa kaikki opiskelupaikkoineen oli hyvin.
Rähmösen lopettaessa kapteeninnauha odottaa uutta kipparia. Kokenut Holma lienee hyvä vaihtoehto.
– Minun kohdallani se olisi melko luonnollinen siirtymä, mutta mitään lopullista päätöstä ei ole tehty. Olisihan se kunnia-asia ja isot saappaat täytettävänä Rähmösen jälkeen. Nauha käsivarressa ei ole kuitenkaan kaikki kaikessa, vaan ilman sitäkin pitää näyttää johtajuutta.
Holma kuuluu niihin pelaajiin, jotka osaavat suunnitella jalkapallouran jälkeistä elämää. Tyhjän päälle ei tarvitse pudota, kun nappikset ovat naulassa.
– Vuonna 2014 aloitin opiskelut Turun kauppakorkeakoulussa. Olen aina ollut realisti ymmärtämällä, että jalkapallolla ei tienata eläkerahoja. Olen opiskellut jalkapallon ohella rauhallisella tahdilla, mutta kandin paperit ovat jo taskussani. Parin vuoden sisällä maisteriopinnot pitäisi olla valmiina. Ekonomin papereilla on hyvä hakea oikeita töitä, kun peliura on päättynyt.
Vaikka Holma on parhaassa pelimiehen iässä, tavoitteet ovat maltilliset.
– Ehdoton tavoite on nousta takaisin TPS:n kanssa Veikkausliigaan. Muuten itselläni ei ole koskaan ollut useamman vuoden tavoitteita. Tällä kertaa minulla on ensimmäistä kertaa kahden vuoden sopimus. Käy miten käy, niin seuraavallakin kaudella pelaan Turussa. Isommat ulkomaan unelmat olen jo haudannut, vaikka eihän sitä koskaan tiedä.
(Holma on kokenut nousut ja putoamiset, mutta on aina jatkannut uraansa. Kun viimeksi TPS kauden 2022 päätteeksi jäi nousematta Veikkausliigaan, Holma joutui miettimään jälleen tulevaisuuttaan…)
