PIRKANMAA / TAMPERE – Ei tullut seppää, vaan tuli taitava suutari. Emil Aaltonen (1869-1949) olisi halunnut sepäksi, mutta lähti vanhempiensa toivomuksesta suutarinoppiin jo 13-vuotiaana kiertävän suutarimestarin luokse.
Seitsenlapsisen perheen isä kuoli melko nuorena, joten iso perhe jäi äidin vastuulle. Saatuaan kisällin pätevyyden 19-vuotiaana Emil oli pari vuotta töissä eräässä verstaassa. Ammattitaidon kehittyessä nuorimies päätti perustaa oman yrityksen Hattulaan.
Aluksi verstaalla oli käytössä vain yksi ompelukone. Suurin osa työstä tehtiin käsin. Samalla, kun 
koneiden määrä kasvoi, työntekijöitäkin tarvittiin enemmän. Heitä oli enimmillään viisitoista.
Emil Aaltonen meni naimisiin Olga Malisen kanssa vuonna 1896. Puolison aloitteesta tuotevalikoima lähti laajentumaan. Nahan jätepaloista tehtiin tupakkakukkaroita ja rukkasia.
Aaltonen oli kiinnostunut, miten jalkineita valmistetaan koneellisesti. Kirjoja lukemalla ja ulkomaisia kenkiä tutkimalla hän selvitti, miten ne oli tehty. Kun tietoa oli karttunut riittävästi, Aaltonen osti kenkien valmistamiseen tarkoitettuja koneita. Niitä hän sai ostamalla amerikkalaisen kenkätehtaan käyttämiä vanhoja koneita.
Liiketoiminta lähti nopeasti kehittymään. Työtekijöiden määräkin moninkertaistui.
Epäonneakin oli, sillä vuonna 1905 tehdasrakennus paloi. Onneksi osa koneista saatiin pelastettua. Kun puoliso Olgakin kuoli, Aaltonen harkitsi jopa toiminnan lopettamisesta.
Emil Aaltonen siirtyi 1900-luvun alkuvuosina Hattulasta Tampereelle. Tehtaan tuotannon kasvaessa Tammelan kaupunginosaan valmistui uusi monikerroksinen tehdasrakennus. Kyseessä oli Tampereen ensimmäinen kenkätehdas. Työntekijöiden määräkin kasvoi jo useampaan sataan.
Yritysostojen myötä Aaltosen toiminta laajentui. Myös kilpailijoita ilmaantui. Tampereesta tulikin eräs Suomen tärkeimmistä kenkäteollisuuden keskuksista.
Aaltosen tehtaan yritysmuoto muutettiin vuonna 1917 osakeyhtiöksi. Uudeksi toiminimeksi tuli Aaltosen Kenkätehdas OY. Aaltonen oli itse yhtiön suurin osakas ja tärkein vaikuttaja. Yhtiö rakennutti myös asuntoja tehtaan työntekijöille sekä myönsi oman asunnon hankkimiseen halpakorkoisia lainoja. Yhtiön työntekijämäärä oli yli parhaimmillaan 1300.
Kenkätehtaan toiminta laajentui ostamalla muita yrityksiä. Esimerkiksi Aaltonen hankki omistukseensa Viialan Nahkatehdas Oy:n tyydyttämään yhtiön kaikkien kenkätehtaitten nahan tarpeen.
Teollisuusmies Aaltonen oli osakkeenomistajana myös konepaja Lokomossa ja Sarviksessa, joka oli muoviteollisuusalan kotimainen pioneeriyritys. Myöhemmin Lokomo siirtyi kokonaan Aaltosen omistukseen. Hänestä tuli myös Sarviksen suuromistaja.
Vuorineuvos Aaltonen kuoli 80-vuotiaana 1949. Sitä ennen yrityksen johto oli siirtynyt vävypojalle varatuomari Lauri J. Kivekkäälle.
Varakas Emil Aaltonen tunnetaan, ei pelkästään menestyvänä liikemiehenä, vaan myös suurlahjoittajana. Hän on rahoittanut useita yleishyödyllisiä hankkeita. Aaltonen oli myös innokas taiteentukija keräten komean kokoelman lähinnä vanhempaa kotimaista taidetta.
Aaltonen perusti nimeään kantavan säätiön, Emil Aaltosen Säätiön vuonna 1937 tieteellisen tutkimustyön tukemiseen.
Vuorineuvoksen taidekokoelma on nyt kaikkien nähtävänä hänen kodissaan Pyynikinlinnassa. Tyylikäs museokodin pääkerroksen pysyvä näyttely kertoo Aaltosen työurasta ja esittelee myös hänen taidehankintojaan. Pyynikinlinnan yläkerrassa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä.
Aaltonen oli tehtailijan ohella myös innokas maanviljelijä. Hän omisti Ketaran tilan. Myöhemmin hän hankki isomman 2000 hehtaarin Ylikartanon Mäntsälästä. Aaltonen kehitti kartanosta suurtilan, jossa tuotettiin monipuolisesti erityyppisiä maatalouden tuotteita. Sotavuosien jälkeen Aaltonen luopui kartanostaan.
EMIL AALTOSEN MUSEO
Osoite: Mariankatu 40, Tampere.
LUE MYÖS: Amurin työläiskorttelimuseo havainnollistaa, miten työväki aikoinaan asui
LUE LISÄÄ: Hatanpään kartano on tamperelaisten päiväretkikohde
LUE MYÖS: Kivimuseossa kivien kauneus tulee esiin
LUE MYÖS: Lauri Viidan Pispalan koti on säilytetty alkuperäisessä asussaan
LUE MYÖS: Lenin-museo on saanut jopa kansainvälistä mainetta
LUE MYÖS: Rupriikki on median ja joukkoviestinnän historiaan keskittyvä museo
LUE MYÖS: Pääkirjasto Metso on kuin taideteos
LUE MYÖS: Museo Milavida kertoo von Nottbeckien traagisen elämäntarinan
LUE MYÖS: Museokeskus Vapriikki perustettiin entiseen tehdasrakennukseen
LUE MYÖS: Muumimuseo on suunnattu lähinnä aikuisväestölle
LUE MYÖS: Näsinneulasta on tullut Tampereen ikoninen symboli
LUE MYÖS: Pispalasta avautuu komeat järvimaisemat
LUE MYÖS: Suomen pelimuseo tarjoaa peleistä kiinnostuneille jännitystä
LUE MYÖS: Poliisimuseo kiinnostaa myös lapsia
LUE MYÖS: Postimuseon helmi on Postin ensimmäinen auto
LUE LISÄÄ: Pyynikin näkötorni – munkki päivässä pitää nutturan löysällä
LUE MYÖS: Suomen jääkiekkomuseo on lätkäfanin paratiisi
LUE MYÖS: Tampereen luonnontieteellinen museo esittelee pirkanmaalaista luontoa
LUE MYÖS: Tampereen tuomiokirkko on eräs Suomen kauneimmista kirkoista
LUE MYÖS: Työväenmuseo Werstaan mielenkiintoisinta antia on tehtaalla voimalähteenä käytetty Sulzer-höyrykone
LUE MYÖS: Vakoilumuseo paljastaa salaiset agentit
