UUSIMAA / HELSINKI – ”Yksi maailman parhaimmista urheilumuseoista! Tämä museo on lajissaan maailmalla ainutlaatuinen ja timantti, joka odottaa löytäjää”…Näin hehkuttavat Olympiastadionin suojissa sijaitsevan uudistuneen Urheilumuseon toteuttajat.
Moni museovieraista saattaa kuitenkin olla näkemästään ja kokemastaan tyystin eri mieltä.
Tuskin on parempaa paikkaa jo 1930-luvulla perustetulle valtakunnalliselle erikoismuseolle kuin 1952 kisoihin valmistunut Helsingin olympiastadion. Stadionin torni on hyvä maamerkki. Sisäänkäynti Urheilumuseoon tapahtuu lähes tornin vierestä.
Urheilumuseo palasi takaisin alkuperäiseen kotiinsa. Takana oli viiden vuoden evakkotaival. Kun koko stadion remontoitiin, myös Urheilumuseo Tahton tilat laitettiin kokonaan uusiksi. Lopputulos saattaa yllättää ensivierailijan, mutta se lienee ollut suunnittelijoiden tarkoituskin.
Toteutus on perin nykyaikainen. Paljon tyhjää tilaa ääni- ja videomaailmaa hyödyntäen, valkoisia seiniä ja näytillä olevia esineitä harvakseltaan. Jalkapalloilija Mikael Forssellin vasemman jalan futiskenkä on laitettu lasivitriiniin ja valaistu led-lampulla. Sitäkin voi nyt käydä ihmettelemässä lähietäisyydeltä.
Esillä lasin takana on muitakin yksittäisiä Suomen yli 100-vuotisen urheiluhistoriaan liittyviä arvokkaita esineitä, kuten Jani Sievisen uikkarit. Onpa seinään kiinnitetty yksi suihkukin. Vitriinejä kutsutaan tunnekaapeiksi. Kyse on yhdestä museon viidestä pysyvän näyttelyn teemasta. Tunteita ovat muun muassa tuska, pettymys ja häpeä. Jälkimmäisestä muistuttaa yhteen kaappiin sijoitettu Hiihtoliiton lääkintälaukku, joka jäi epähuomiossa Ala-Tikkurilan Shellin huoltamolle.
Kuten pitääkin, Urheilumuseossa esitellään vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Kunniapaikalla on Urheilumuseon arvokkain esine, olympialaisten hopeinen soihtu.
Kolmas museon teemoista kertoo sankaruudesta. Sitä varten museon aulassa on kaksitoista metriä leveä videoteos, jossa eri urheilulajit vaihtuvat. Jopa niin tiuhaan, että katsojalla on haasteita seurata leveän videonäytön sirpaleisia tapahtumia. Elämyksellisyyttä pyritään luomaan videokuvan päälle satunnaisesti ilmaantuvalla sälekaihtimella. Niinpä juuri kun Lasse Viren on ratkaisemassa olympiakullan, tietokoneohjattu säleverho ilmestyy ruutuun ja peittää historiallisen hetken.
Neljäs teema on talven merkitys suomalaisille. Tässäkään museossa ei ole unohdettu kertoa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Eräs talviteeman erikoisuus on sisälle museoon tuotu yksinäinen tuolihissin penkki. Nuorempia kävijöitä todennäköisesti kiinnostavat enemmän Jari Kurrin, Teemu Selänteen ja Jenni Hiirikosken vitriinissä roikkuvat pelipaidat. Lasin alle asetettu vuoden 1952-aikainen vaatehenkari ei ehkä synnytä suurempaa tunneryöppyä.
Matti Nykäsen mitalikokoelma oli aikoinaan pantattu velkojen vakuudeksi. Kansalaiskeräys tuotti summan, jolla mitalit saatiin Urheilumuseon kokoelmiin. Nyt 42 mitalia on esillä myös uudistuneessa museossa.
Viides teema on sijoitettu museon toiseen kerrokseen. Tilaa kutsutaan e-parveksi, sillä se haluaa yhdistää sähköisen e-urheilun ja elämysurheilun. Jälkimmäinen tarkoittaa luonnossa liikkumista, kuten kalliokiipeilyä ja skeittausta. Elämyksellisyyttä on saatu lisää, kun vitriiniin on asetettu kolme skeittilautaa.
Kierroksen lopuksi kannattaa käydä myös museon vessassa. Siellä voi kuunnella edesmenneen Pekka Oksalan Jukolan viestin legendaarisia kuiskauksia. Ennen poislähtöä tulee katsoa katonrajaan. Korkealle katseilta piiloon on asennettu entisaikojen kanootti. Se lienee kuulunut Helsingin olympialaisten sankarille Sylvi Saimolle.
URHEILUMUSEO TAHTO
Osoite: Helsingin olympiastadion.
