1800-luvulla perustettiin ensimmäisiä kuppahoitoloita. Sairastuneet eivät vain oikein tahtoneet hakeutua hoitoon. 1940-luvulla saatiin ensimmäiset tehokkaammat lääkkeet. Penisilliini tuli käyttöön vuonna 1946.
Toista on nyt, sillä moni turkulainen uskaltaa nykyisin hyvillä mielin vierailla Kunnallissairaalatien varrella sijaitsevassa puisessa rakennuksessa. Aikoinaan talo tunnettiin nimellä Kuppala, toimihan se pitkään iho- ja sukupuolitautien poliklinikkana. Nykyisin sen suojissa on pieni, mutta mielenkiintoinen Turun Terveydenhuoltomuseo.
Museo kertoo koruttomalla tavalla lääketieteen ja sairaalahoidon historiaa yli 200 vuoden ajalta. Tilaa ei ole suuremmin, mutta museon kuuteen huoneeseen on saatu kiehtova tarina menneen ajan sairaanhoitovälineistä. Osa vaikuttaa koomiselta, osa jopa puistattaa.
Nähtävänä on muun muassa Kuppalan-aikaisia sukupuolitautien hoitoon liittyviä sairaalavälineitä. Välinekaapin instrumentit olivat käytössä vielä 1980-luvun puolessavälissä. Välineitä käytettiin sukupuolitautien toteamiseen ja niiden hoitoon. Kaapista löytyy vielä Neosalvarsan-nimistä kuppalääkettä alkuperäisissä ampulleissa.
Yleisin vaiva kuitenkin, mitä Kuppalassa hoidettiin, oli tippuri.
Kolera, tuberkuloosi ja polio olivat aikoinaan vaikeasti hoidettavia sairauksia. Poliopotilaille tarkoitetut hengityslaitteet, kuten rautakeuhkot ja kyrassit, ovat hurjan näköisiä laitteita. Niiden avulla voitiin kuitenkin pelastaa ihmishenkiä ennen poliorokotuksen keksimistä.
Eräs museon erikoisimmista esineistä on vauvankuljetuslaatikko, jossa kätilöt kuljettivat tuberkuloosia sairastavien äitien vastasyntyneet lapset turvaan tartunnalta.
Osa Terveydenhuoltomuseon tiloista on omistettu Heidekenin synnytyssairaalalle. Esillä on Heidekenin huonekaluja, astiastoja, kastemekko ja synnytyksessä käytettyjä instrumentteja, kuten synnytyspihtejä. Nähtävänä on myös lastenneuvolan esineistöä ja äitiyspakkauksia eri vuosikymmeniltä.
Eräs huone on omistettu mielisairaalan potilaille. Pakkopaidat, sidontaremmit ja sähköshokkilaitteet saavat ihon kananlihalle. Hoitomenetelmät olivat kovin erilaisia aikaisemmin.
Lämpimät kylvyt olivat yleisiä hoitomuotoja 1930-luvulle asti. Niillä oli rauhoittava vaikutus potilaaseen. Levottomimmat potilaat kietaistiin hakaneuvoilla suljettaviin lakanoihin, jotta he pysyisivät kylvyssä. Vuodelevossa levottomat potilaat sidottiin remmeillä kiinni.
Masennukseen käytettiin sähköshokkeja. Museossa esillä oleva Siemens-merkkinen sähköshokkilaite otettiin käyttöön Kupittaan sairaalassa 1960-luvun alussa.
Terveydenhuoltomuseossa on aito 1960-luvun leikkaussali. Tekniikan kehitys on ollut niistä ajoista huima. Ennen nykyaikaisia nukutusaineita käytettiin potilaan tainnuttamiseen eetteriä. Nähtävänä on myös iilimatoja, joita käytettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Eräs museon harvinaisuus on hammaslääkärien Eeva ja Matti Purokosken lahjoittama poljettava hammaspora. Hurjalta vaikuttava laite oli käytössä vielä sotavuosien jälkeen 1940-luvulla. Poran maksiminopeus oli 1000 kierrosta minuutissa, kunhan jaksoi polkea riittävän lujaa.
Idea Turun Terveydenhuoltomuseosta syntyi 1970-luvulla, kun henkilökunta alkoi oma-aloitteisesti kerätä talteen vanhentuneena poistettua esineistöä. Hanke eteni kohti toteutusta 1980-luvulla, kun eri puolille varastoidut esineet kerättiin talteen yhteen paikkaan. Sukupuolitautien poliklinikan siirtyessä muualle vapautuneet tilat tulivat Turun Terveydenhuoltomuseon käyttöön. Museo avattiin vuonna 1992.
Museo on avoinna kuukauden viimeisenä maanantaina klo 16–18. Ryhmille avoinna sopimuksen mukaan. Pääsymaksu: aikuiset 5 €, alle 16-v. maksutta, ryhmät 25 €.
TERVEYDENHUOLTOMUSEO
Osoite: Kunnallissairaalantie 20, rakennus 13, Turku.
Terveydenhuoltoneuvos Anja Sandberg.
